Alfa-hydroksivoihappo alfa-HB biomerkitsijä alentuneesta sokerinsiedosta

Alfaketovoihappoa ilmenee AABA -deaminaatiossa normaalsiti .
Entä  voiko muodostua alfa-OH-voihappoa (Alfa-HB) , alfa-hydroksibutyraattia?
Näyttää sitäkin esiintyän.ja se kelpaa biomerkitsijäksikin!  Se on selektiivinen aineenvaihduntatuote-biomerkitsijä  huonontuneesta sokerin siedosta! Nyt on toteutettu ajatus, jota olen vain toivonut toteutuvaksi: että löydettäisiin sokerirasituksen sijasta jokin järkevämpi menetelmä alentuneen sokerin siedon ja diabeteksen diagnostisoimiseksi. Sokerirasitus mielestäni näille  epäillyille  patologisille tiloille ( joissa betasolut jo ovat kompromittoituneet ja ehkä tulehtuneet)  on samanlaista kuin menisi törkkäisemään trapetsitaiteilijan trapetsilta ja sitten tämä jäisi roikkumaan sinne maan ja taivaan välille ja koettamaan kivuta taksiin tasapinoonsa ulkopuolisen ( testaajan) katsellessa yritystä ja diagnosoidessa onnsituuko vai eikö. Korkeintaan  sallisin sellaisen rasituksen, missä käytetään potilaan omia elintrvikkeita siinä määrin kun hän saattaa kotiolosisa käyttää, esim maitomäärää tai pullamäärää testiolosuhteissa. koska silloin testi olisi sama rasitus mikä  saataa toistau   vuoden joka päivä eikä olisi mikään ääretön kertarasitus epäfysiologisella määrällä. suoraa verensokeria sokerin päätemuodossa. Päätemuotoista sokeria  ahrva  syö koskaan  siinä määrin. kuin  GTT tarjoaa, joten   testi on "insidenssi" , vauriotekijä. joka myös pitäisi anmnestisesti  mainita.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/27208342

Diabetes Care. 2016 Jun;39(6):988-95. doi: 10.2337/dc15-2752. Epub 2016 Apr 5. α-Hydroxybutyric Acid Is a Selective Metabolite Biomarker of Impaired Glucose Tolerance. Cobb J¹, Eckhart A², Motsinger-Reif A³, Carr B⁴, Groop L⁵, Ferrannini E⁶.

TIIVISTELMÄ Abstract (Suomennosta)

 Huonontuneen glukoosin siedon  hyödyllisenä biomerkitsijänä voidaan käyttää plasman metaboliitteja erottamaan  isoloitu huonotunut  glukoosin sieto (iIGT)  isoloidusta huonontuneesta paaastosokerista (iIFG). 2-tyypin diabeteksen (T2DM)  suuren riskin tilanteessa.

• OBJECTIVE: Plasma metabolites that distinguish isolated impaired glucose tolerance (iIGT) from isolated impaired fasting glucose (iIFG) may be useful biomarkers to predict IGT, a high-risk state for the development of type 2 diabetes.

 Menetelmät. Jo aiemmin dysglysemiaan liittyneitä  metaboliitteja  valittiin 23 ja niitä katsottiin paastoplasmasta henkilöiltä, joilla ei ollut diabetesta. Näytteenottoaika  oli perinteisen  sokeriasituksen (OGTT) 0 hetki . Kahta kohorttia havainnoitiin. Toisessa tarkattiin suhdetta insuliiniherkkyyden ja kardiovaskulaarisen taudin kesken. Toisessa  oli kysymyksen asetteluna DM ja verisuoniston terveys. Tulokset käsiteltiin statistisesti.  Huonontuneen  isoloidun glukoositoleranssin (iIGT) valitut biomerkitsijät vahvistettiin kolmannella kohortilla  Botnia-tutkimuksessa. 

• RESEARCH DESIGN AND METHODS: Targeted metabolomics with 23 metabolites previously associated with dysglycemia was performed with fasting plasma samples from subjects without diabetes at time 0 of an oral glucose tolerance test (OGTT) in two observational cohorts: RISC (Relationship Between Insulin Sensitivity and Cardiovascular Disease) and DMVhi (Diabetes Mellitus and Vascular Health Initiative). Odds ratios (ORs) for a one-SD change in the metabolite level were calculated using multiple logistic regression models controlling for age, sex, and BMI to test for associations with iIGT or iIFG versus normal. Selective biomarkers of iIGT were further validated in the Botnia study.

 Alfa-hydroksivoihappo ( alfa-HB) oli vahvimmin assosioitunut huonontuneeseen isoloituun sokeritoleranssiin (iIGT)  kahdessa ensinmainitussa  kohortissa, mutta  merkitsevää liittymää isoloituun huonontuneeseen paastosokeriin (iIFG)  ei ollut. Botniatutkimuksen  mukaan alfa-HB  oli selektiivisesti assosioitunut isoloituun huonontuneeseen glukoositoleranssiin( iIGT)  eikä omannut merkitsevää assosiaatiota isoloituun huonontuneeseen paastosokeriin (iIFG).

• RESULTS:  α-Hydroxybutyric acid (α-HB) was most strongly associated with iIGT in RISC (OR 2.54 [95% CI 1.86-3.48], P value 5E-9) and DMVhi (2.75 [1.81-4.19], 4E-5) while having no significant association with iIFG. In Botnia, α-HB was selectively associated with iIGT (2.03 [1.65-2.49], 3E-11) and had no significant association with iIFG. 

Myös  linolyyli-glyserofosfokoliini  (L-GPC)  ja öljyhappo havaittiin  selektiiviksi merkitsijöiksi isoloidusta  glukoosi-intoleranssista (iIGT). 

• Linoleoyl-glycerophosphocholine (L-GPC) and oleic acid were also found to be selective biomarkers of iIGT. 

 Monen  variantin IGT- ennustemallissa kaikilla kolmella kohortilla  saatujen käyrien alaiset alat paranivat merkitsevästi,  kun  alfa-HB-, L-GPC- ja öljyhappovariantit  ikään, sukupuoleen, BMI-arvoon ja paastoglukoosiin.

• In multivariate IGT prediction models, addition of α-HB, L-GPC, and oleic acid to age, sex, BMI, and fasting glucose significantly improved area under the curve in all three cohorts.

Yhteenveto,   CONCLUSIONS: 

 Alfa-HB, L-GPC ja öljyhappo osoittautuivat  isoloidun huonontuneen sokerin siedon (iIGT) biomerkitsijöiksi  riippumatta iästä, sukupuolesta, kehonpainosta ja paastosokerista kolmeen eurooppalaiseen tutkimukseen osallistuneilla 4053 henkilöllä, joilla ei ollut diabetesta.   Näitä biomerkitsijöitä  voidaan käyttää ennustemalleissa tunnistamassa (seulonnoissa) yksilöitä, joilla on alentunut sokerinsieto ilman, että tehdään oraalista sokerirasitustestiä (OGTT)

• α-HB, L-GPC, and oleic acid were shown to be selective biomarkers of iIGT, independent of age, sex, BMI, and fasting glucose, in 4,053 subjects without diabetes from three European cohorts. These biomarkers can be used in predictive models to identify subjects with IGT without performing an OGTT.

• © 2016 by the American Diabetes Association. Readers may use this article as long as the work is properly cited, the use is educational and not for profit, and the work is not altered.