(7.6.) NNR 2012 ravintorasva ja T2DM

(7.6.) 2-tyypin diabetes, T2DM, s.232-3

On assosioitu kokonaisrasvan ja tyydyttyneiden rasvahappojen (SFA) saantia suurempaan 2-tyypin diabeteksen (T2DM) riskiin eräässa prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa, mutta nämä liittymät eivät ole kehonpainoindeksistä (BMI) riippumattomia.

 PUFA- rasvahappojen saannin lisääminen 3 E%:sta ( kolmesta energiaprosentista) 6 E%:iin ( kuuteen energiaprosenttiin) tyydyttyneitten rasvahappojen (SFA) tai hiilihydraattien sijasta saattaisi olla assosioitunut 20%:n vähentymään 2-tyypin diabeteksen riskissä.

 Schwab et aliae ovat sitä mieltä, että linolihapon (LA) saannin suotuisasta vaikutuksesta 2-tyypin diabetekseen on todennäköistä näyttöä. Plasman fosfolipidien (PL) ja kolesteroliestereiden  linolihapon (LA) osuuden suotuisasta vaikutuksesta on saatu viitteellinen näyttö. On raportoitu myös ei-merkitseviä assosioitumisia.

• Total fat intake and SFA intake were associated with a higher risk of T2DM in a prospective cohort study, but these associations were not independent of BMI. An increase in PUFA intake from 3 E% to around 6 E% in exchange for SFA or carbohydrates might be associated with a 20% reduction in the risk of T2DM. According to Schwab and co-workers, there is probable evidence that LA intake has a favourable effect on the risk of T2DM. The evidence for a favourable effect of the proportion of LA in plasma phospholipids and cholesteryl esters was suggestive. Non-significant associations have been reported as well.

Pitkäketjuisten omega3-PUFA rasvahappojen päivittäisen käytön lisääminen   alle 100 mg:sta   yli 360 mg:n määriin ollaan nähty assosiaatiota 20%-40%:sesti lisääntyneeseen  2- tyypin diabeteksen riskiin. Kuitenkin erään tuoreen meta-analyysin mukaan, joka sisällyttää sekä kalan että kalaöljylisien saannin vaikutusta selvittäviä tutkimuksia, pitkäketjuisten omega3- PUFA rasvahappojen (LCPUFA n.3 ) vaikutus 2-tyypin diabeteksen riskiin ei olisi kuitenkaan merkitsevää tasoa. Kuten jo mainittiin kardiovaskulaarisia tauteja (CVD) käsittelevässä kappaleessa, näyttöä mitattaessa on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, mistä lähteestä peräisin pitkät omega-PUFA-rasvahapot ovat - kalasta vai kalaöljylisistä.

• An increase in the intake of long chain n-3 PUFA from less than 100 mg daily to more than 360 mg daily has been associated with a 20% - 40% increased risk of T2DM. However, in a recent meta-analysis, including studies examining the effect of both fish intake and fish oil supplementation, the effect of long chain n-3 PUFA on the risk of T2DM was not significant. As mentioned in the section on CVD, it is important to pay attention to the source of long chain n-3 PUFA- either fish or fish oil supplement- when assessing the evidence.

Plasman fosfolipidien ja kolesteroliestereiden tyydyttyneiden rasvahappojen osuus saattaisi olla assosioitunut lisääntyneeseen 2-tyypin diabeteksen riskiin ja näyttöä tästä arvioitiin viitteelliseksi Schwabin et al. systemaattisessa katsauksessa. Paritonketjuisten tyydyttyneiden rasvahappojen (SFA) liittymä 2-tyypin diabetekseen saattaisi olla käänteistä ja näyttö tästäkin on arvioitu viitteelliseksi. Tässä mainitut paritonketjuiset tyydyttyneet rasvahapot ovat C15:0 ja C 17:0. Paritonketjuisia rasvahappoja pidetään maitorasvojen saannin biomerkitsijänä, mutta C15:0 ja C17:0 esiintyvät myös kalassa, jopa korkeammissa pitoisuuksissa kuin maitorasvassa. EPIC-tutkimuksissa havaittiin vahva positiivinen korrelaatio kalan kokonaissaannin ja plasman fosfolipidien C17:0 -rasvahapon kesken.

• The proportion of SFA in plasma phospholipids and cholesteryl esters might be associated with increased risk of T2DM, and the evidence for this was evaluated as suggestive in the SR by Schwab and co-workers. Odd chain SFA (C15:0 and C17:0) might have an inverse association with the risk of T2DM, and the evidence for this was evaluated as suggestive.
• Odd chain fatty acids have been considered as a biomarker of dairy fat intake, but both C15:0 and C17:0 also exist in fish, even in higher amounts than in dairy fat. In the EPIC study, there was a strong positive correlation between total fish intake and C17:0 in plasma phospholipids.

Rasvan ja tyydyttyneiden rasvahappojen (SFA) kokonaissaannin vähentäminen kohtalaisen kehonpainon laskemisen, ravintokuidun käytön lisäämisen ja lisätyn fyysisen aktiviteetin ohella vähentää diabeteksen riskiä henkilöillä, joilla glukoosin sieto on alentunut.

Suomalaisen diabeteksenehkäisytutkimuksen mukaan diabetekseen sairastumiset assosioituivat runsasrasvaiseen ja matalahiilihydraattiseen dieettiin. Niinpä runsasrasvainen dieetti saattaisi jopa olla haitallinen henkilöillä, joiden glukoosiaineenvaihdunta on huonontunut, siis 25 - 40 %:ssa väestöä.

• Reduction of total fat and SFA intake in conjunction with modest weight reduction, increased intake of dietary fibre, and increased physical activity reduces the risk of diabetes in subjects with glucose intolerance. In the Finnish Diabetes Prevention Study ( DPS), diabetes incidence was associated with a diet high in fat and low in carbohydrate. Thus, a diet high in fat might even be detrimental in people with impaired glucose metabolism, i.e. in 25- 40 % of the population.

Suom. 29.8. 2016