Abstract
Lipidiperoksidaatiossa oksidantit kuten vapaat radikaalit hyökkäävät lipidien kimppuun, niitten "heikkoon kohtaan" kaksoisidoksiin radikalisoiden lipideitä ja peroksidoiden ne. Tällaisiin hyökkäyksiin altistuvat erityisesti monityydyttämättömät rasvahapot. Viimeiset neljä vuosikymmentä on tutkittu intensiivisesti tätä ilmiötä ja havaittu sillä olevan tärkeää biologista osaa solubiologiassa ja ihmisen terveydessä.
- Lipid peroxidation can be described generally as a process under which oxidants such as free radicals attack lipids containing carbon-carbon double bond(s), especially polyunsaturated fatty acids (PUFAs). Over the last four decades, an extensive body of literature regarding lipid peroxidation has shown its important role in cell biology and human health.
- Since the early 1970s, the total published research articles on the topic of lipid peroxidation was 98 (1970–1974) and has been increasing at almost 135-fold, by up to 13165 in last 4 years (2010–2013). New discoveries about the involvement in cellular physiology and pathology, as well as the control of lipid peroxidation, continue to emerge every day.
Alan laajuus huomioonottaen rajoitutaan tässä tutkimaan kahta lipidiperoksidaation lopputuotetta malonidialdehydiä MDA ja 4-hydroksi-2-nonenaalia, aldehydiä 4-HNE. Koetetaan selvittää niiden fysiologinen ja protektiivinen funktio signaloivana molekyylinä, kun ne stimuloivat geeni- ilmenemää ja solun elossapysymistä, mutta selvitetään myös niiden sytotoksinen rooli, kun ne voivat estää geeni-ilmenemää ja edistää solun kuolemaa.
- Given the enormity of this field, this review focuses on biochemical concepts of lipid peroxidation, production, metabolism, and signaling mechanisms of two main omega-6 fatty acids lipid peroxidation products: malondialdehyde (MDA) and, in particular,4-hydroxy-2-nonenal (4-HNE), summarizing not only its physiological and protective function as signaling molecule stimulatinggene expression and cell survival, but also its cytotoxic role inhibiting gene expression and promoting cell death.
Finally, overviews of in vivo mammalian model systems used to study the lipid peroxidation process, and common pathological
processes linked to MDA and 4-HNE are shown.
YLEISTÄ TAUSTAA LIPIDEISTÄ eli rasva-aineista
Go to:
- 1. Lipids Overview of Biological Functions
- Lipids Are Classically Divided into Two Groups: Apolar and Polar. Triglycerides (apolar), stored in various cells, but especially in adipose (fat) tissue, are usually the main form of energy storage in mammals [1, 2]. Polar lipids are structural components of cell membranes, where they participate in the formation of the permeability barrier of cells and subcellular organelles in the form of a lipid bilayer.
- The major lipid type defining this bilayer in almost all membranes is glycerol-based phospholipid [3]. The importance of the membrane lipid physical (phase) state is evidenced by the fact that lipids may control the physiological state of a membrane organelle by modifying its biophysical aspects, such as the polarity and permeability. Lipids also have a key role in biology as signaling molecules.
Pääaseiallisin entsyymi, joka kehkeyttää lipidiperäisiä signaalinvälittäjiä ovat lipoxygenaasit, jotka johtavat hydroperoksieikosatetraeenihappoihin( HPETEs), lipoxiinit, jotka johtavat leukotrieeneihin(LTs) ja epoksimuotojen biosynteesiin omega6- sarjan arakidonihaposta (AA) käsin. Syklo-ogenaasit (COX) tuottavat prostaglandiineja (PGs) ja sytokromi-P450 kehkeyttää epoxyeikosatrieenihappoja (EET) , tromboxaaneja (TX) ja prostasykliiniä.
- Lipids as Signaling Molecules.
- The main enzymes that generate lipid signaling mediators are lipoxygenase, which mediate hydroperoxyeicosatetraenoic acids (HPETEs), lipoxins, leukotrienes, or hepoxilins biosynthesis after oxidation of arachidonic acid (AA) [4, 5], cyclooxygenase that produces prostaglandins [4], and cytochrome P-450 (CYP) which generates epoxyeicosatrienoic acids, thromboxane, or prostacyclin [4].
Lipidien signalointi voi tapahtua aktivoimalla erilaisia reseptoreita joissa on myös G-proteiiniin kytkeytyneitä reseptoreita (GPCR) ja tumareseptoreita (NR). Moni lipidirytmä on todettu vahvaksi intrasellulaariseksi signaalitransduktiomolekyyliksi.
- Lipid signaling may occur via activation of a variety of receptors, including G protein-coupled and nuclear receptors. Members of several different lipid categories have been identified as potent intracellular signal transduction molecules.
1. Fosfatidyyli-inositolifosfaateista (PI-fosfaateista kuten PIP2) johtuu DAG, diasyyliglyserolia ja inositolifosfaatteja IPx. DAG on fysiologinen aktivaattori entyymille PKC, proteiinikinaasi-C ja transkriptiotekijälle NF-kB. , joka edistää solun elossapysymistä ja proliferoitumista. DAG tekee epäsuoran interaktion muihin signaalimolekyyleihin kuten pieniin G-proteiineihin . IPx molekyylit ovat vesiliukoisia varauksen omaavia lipidiperhejohdannaisia ( inositolifosfaatit) ja ne osallistuvat signaalin siirtoon aktivoiden Akt, mTOR ja kalsiumhomeostaasin.
- (i) two derived from the phosphatidylinositol phosphates, diacylglycerol (DAG) and inositol phosphates (IPs). DAG is a physiological activator of protein kinase C [6, 7] and transcription factor nuclear factor-kB (NF-κB), which promotes cell survival and proliferation. Diacylglycerol also interacts indirectly with other signalling molecules such as small G proteins [8]. IPs are a highly charged family of lipid-derived metabolites, involved in signal transduction that results in activation of Akt, mTOR [9], and calcium-homeostasis [10, 11];
ottaa osaa kalsiumin mobilisaation säätelyyn, migraatioon, adheesioon ja proliferaatioon. ( Tämän signaalialueen häiriöistä tiedetään viivästymä kalsiumin alassäätymisessä- delayed deregulation of calcium)
- (ii) sphingosine-1-phosphate, a sphingolipid derived from ceramide that is a potent messenger molecule involved in regulating calcium mobilization, migration, adhesion, and proliferation [12–14];
- (iii) the prostaglandins, which are one type of fatty-acid derived eicosanoid involved in inflammation [15, 16] and immunity [17];
- (iv) phosphatidylserine, a phospholipid that plays an important role in a number of signaling pathways, includes kinases, small GTPases,and fusogenic proteins [18];
- (v) the steroid hormones such as estrogen, testosterone, and cortisol, which modulate a host of functions such as reproduction, metabolism, stress response, inflammation, blood pressure, and salt and water balance [19].
NÄMÄ tärkeät signaalijärjestelmät ovat lipideistä käsin, joten on luonnollista että signaalinvälittäjäaineilla on jokin katabolinen tie sitten kun signaalit on suoritettu ja molekyyli alkaa vanheta. On tyypillistä, että molekyyli, joka on funktionaalinen, siis ei tarkoitettu suoranaiseksi energiapalaksi eikä myöskään struktuurirakenteeksi, vaan signaalin välittäjäksi, omaa tavallaan vaikeahkon rakenteen, jonka poisto ja hävittäminen sitten tehtävän päätyttyä voi muodostua koko kehon ongelmaksi. tästä paras esimerkki on kolesteroli, jota koko maailma koettaa säätää erilaisin kolesterolia alentavin menetelmin. Vähemmän tiedetään PUFA- happojen jätetuotteista kuten MDA ja 4-HNE, joten otsikon artikkeli kiinnittää niihin huomiota.Tiedetään, että ihmisen keho tutaa endogeenisesti kolesterolia ja kuitenkin on suositeltua saada hieman kolesterolia myös ravinnossa endogeenisen synteesin tasapainotatmiseksi, noin 300 mg on kuitenkin suosiuskattoan, vastaten yhtä kananmunakeltuaista vuorokaudessa. Kolesterolirakenne erittyy kehosta monella tavalla, mm maksan avulla , muta myös ihon ja epiteelin hilseilyssä jne. Se ei käyty energiaksi se on niin monimutkainen molekyyli, mutta kun se vanhenee käytössä, se eritetään pois. Tiedetään myös että ihmisen keho ei pysty syntetisoimaan linolihappoa eikä alfa-linoleenihappoa vaan niitä pitää saada hieman ravinnossa. niitä ktusutaan essentielleiksi rasvahapoiksi. Saataa olla että niitten saannille on olemassa yläraja, sillä niiten erilaiset signaalimuodot kehossa aikansa toimittuaan alkavat myös vanheta ja kaipaavat mahdollisuutta erittyä. Mutta jotkut niistä eivät pysty käyttymään energiapaloiksi, kuten tavalliset rasvahapot, vaan niistä jää erinäisiä muotoja jotka pitäisi saada erittymään. Tässä merkitsee erittävien elinten kunto: maksa, munuainen, suolisto. Artikkeli keskittyy kahteen molekyyliin MDA ja 4-HNE, ensimmäinen on dialdehydi ja toinen on aldehydi. Ne ovat kertyväisinä osoitautuneet yllättävän hankaliksi molekyyleiksi ja niiden haittojen estämiseksi ei ole vielä yleistä ohjetta.
Evoluutiota ajatellen vanhat dokumentit kertovat että oliiviöljyä on puristettu niin aikakausien alusta lähteine että siinä tuskin on mitään erityistä moitittavaa. Lisäksi elinikä on alun perin ollut pitemi myös.
Toinen seikkä on se että kaikenlaisia viljojen jyviä ja muita siemeniä ja pähkinöitä on syöty ammoiset ajat ja niiden puristus öljyiksi on taas nykyaikainen ilmiö. Jos ne puristettaan ölkyiksi ja rouheosa heitetään pois tai annetaan eläinrehuksi, jää pois PI-runkotekijä, fytiini, inositoliheksafosfaattimuoto, joka muutenkin hajoitetaan nykyruoassa entsymaattisesti hiivalla. Täten linoli ja linoleenihappo nautitaan ilman fosfolipidikantaja-aineen esimuotoa inositolifosfaattia.
samalla myöskin nykyravinnossa on epäorgaaninen fosfaatti runsasta, jopa lisättyä sen lisäksi että inositoliheksafosfaattikin muutetaan entsymaattisesti epäorgaaniseksi fosfaatiksi. Lisäksi sokerin käyttä on sodan jälkeen huipussaan ja sokeri huuhtoo taas inositolinkin pois kilpaillen myöinositolin kanssa soluun pääsystä.
Siis- tähän heikentyneeseen puitteeseen sitten annetaan runsaasti puhtaita kasvisöljyä ja kehon solut sijoitavat niitä hanakasti geneettisen prioriteetin mukaan kaikkin kehon soluihin teityllä tavlalla ja kohentaa kehon immuunikapasiteettia ja reaktiivisuutta. Siinä voi tapahtua hyperreaktiivisuuden muodostuminen ja myös lipidiperoksidaation ilmeneminen ylimitassa, koska peroksidoituvien rakenteiden kuormitus on huipussaan tässä nykyajan hyvinvoinnissa. Mutta tässäpä onkin siten vaikea löytää mitään suositusta mistään rasva aineesta. ilman linoli ja linoleenihappoa keho vaipuu anergiseen tilaan, ei reagoi vaaroille ja ihminen voi huonosti siitäkin, solujen korjaantuminen on hidasta ja heikkoa.
Mitä tulee kalarasvoihin, ne pystyvät pilkkoutumaan energiaksi.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar