Esimerkki 4-HNE rasvahappotuotteen myrkyllisyydestä

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/28063940
 US National Library of Medicine National Institutes of Health

Free Radic Biol Med. 2017 Oct;111:281-293. doi: 10.1016/j.freeradbiomed.2016.12.046. Epub 2017 Jan 4.
Linking lipid peroxidation and neuropsychiatric disorders: focus on 4-hydroxy-2-nonenal. Romano A1, Serviddio G2, Calcagnini S1, Villani R2, Giudetti AM3, Cassano T4, Gaetani S1.
Author information
TIIVISTELMÄ, Abstract

4-HNE molekyyliä pidetään  vahvana oksidatiivisen stressin merkitsijänä. 4-HNE ja  soluproteiinit tekevät keskenään vuorovaikutuksen ja muodostuu  4-HNE-molekyyliin liittyneitä tuotteita, jotka voivat  muuntaa soluhomeostaasia ja aiheuttaa  patologisten tilojen kehkeytymistä. Aivot ovat hyvin altistuneita  vapaiden radikaalien muodostumiselle  ja HNE-molekyylin tapaisten  aldehydien muodostumiselle koska  ne ovat  lipidipitoinen  struktuuri  ja niissä vallitsee korkea  happipitoisuus ja redoxreaktioihin  osallistuvia metallijoneja on läsnä. 

• 4-hydroxy-2-nonenal (HNE) is considered to be a strong marker of oxidative stress; the interaction between  HNE and cellular proteins leads to the formation of HNE-protein adducts able to alter cellular homeostasis and cause the development of a pathological state. By virtue of its high lipid concentration, oxygen utilization, and the presence of metal ions participating to redox reactions, the brain is highly susceptible to the formation of free radicals and HNE-related compounds. 

Moneen neuropsykiatriseen  häiriöön  liittyy kohonnut HNE-pitoisuus. esimerkiksi harmaassa aivokuoressa on havaittu  kohonnutta HNE-pitoisuutta bipolaarisessa  taudissa ja skitsofreniassa, kun taas plasmassa  on korkeita HNE-pitoisuuksia depressiossa.  Lisäksi  on havaittu huntingtonin taudissa kohonneita HNE-pitoisuuksia  assosioituneena Huntingtonin inkluusiokappaleisiin. Parkinsonin taudissa esiintyy   korkeaa HNE-pitoisuutta aivoissa ja  aivoselkäydinnesteessä .Tässä tapauksessa  HNE- pitoisuuden kohoama  oli assosioituneena  raudan akkumuloitumiseen substantia nigraan.

• A variety of neuropsychiatric disorders have been associated with elevations of HNE concentration. For example, increased levels of HNE were found  in the cortex of bipolar and schizophrenic patients, while HNE plasma concentrations resulted high in patients with major depression. On the same line, high brain concentrations of HNE were found associated with Huntington's  inclusions. The incidence of high HNE levels is relevant also in the brain and cerebrospinal fluid of patient  suffering from Parkinson's disease. Intriguingly, in this case the increase of HNE was associated with an  accumulation of iron in the substantia nigra, a brain region highly affected by the pathology. 

 Tässä  tuoreessa katsauksessa  kerrataan pääkohdittain  ne löydöt, jotka  tukevat HNE;n osuutta erilaisissa  neuropsykiatrisissa taudeissa ja   valotetaan  niitä HNE:n kertymään  liittyviä patogeenisia mekanismeja. Tämän katsauksen tarkoituksena on tarjota uusia näkymiä etiopatogeneettisten  vielä epäselvien mekanismien  ymmärtämiseen   ja   uusien käyttökelpoisten  biologisten  merkitsijöiden  tunnistamiseen.  Johtopäätöksena  tutkijat  ovat sitä mieltä, että  kun kohdennetaan  HNE:n  vaikuttamaan soluprosessiin,  saatettaneen  löytää  tehokkaampia terapeuttisia interventioita.

• In the present  review we recapitulate the findings supporting the role of HNE in the pathogenesis of different neuropsychiatric  disorders to highlight the pathogenic mechanisms ascribed to HNE accumulation. The aim of this review is to offer  novel perspectives both for the understanding of etiopathogenetic mechanisms that remain still unclear and for  the identification of new useful biological markers. We conclude suggesting that targeting HNE-driven cellularprocesses may represent a new more efficacious therapeutical intervention.

KEYWORDS:

4-HNE, 4-hydroxy-2-nonenal;
Huntington's disease;
 Parkinson's disease;
bipolar disorders;
depression;
 neuropsychiatric disorders;
schizophrenia

PMID:
    28063940
DOI:
    10.1016/j.freeradbiomed.2016.12.046