VLCFA (C24:1) nervonihappo, monoeeninen happo

NERVONIC ACID C24:1

LÄHDE:
Sandhir R, Khan M, Chahal A, Singh I.Localization of nervonic acid beta-oxidation in human and rodent peroxisomes: impaired oxidation in Zellweger syndrome and X-linked adrenoleukodystrophy. J Lipid Res. 1998 Nov;39(11):2161-71.Division of Developmental Neurogenetics, Department of Pediatrics, Medical University of South Carolina, Charleston, SC 29425, USA.

Taustana mainitsen:
Jo 60 luvun Harperin biokemia mainitsi aivoille tyypillisiä erittäin pitkiä rasvahappoja ja niitten joukossa oli nervonihappo C24:1 . Aivo syntetisoi paikallisesti näitä erittäin pitkiä happoja aivoissa olevien entsyymien avulla etikkahaposta C2:0 käsin, niinkuin muitakin rasvahappoja aina kahden hiilen pala kerrallaan lisäämällä, myös biotiinilla lisätään hiiltä. Mutta koska kaikki kudokset, kukin elin ja kudoslaji omassa tahdissaan, uudistaa itseään, niin myös näitä rasvahappoja täytyy välillä pilkkoa ja sitten taas syntetisoida uusia. Kudosten uudistamisessa ja
pilkkomisvaiheessa tarvitaan prosessia, jonka nimi on BETA-OKSIDAATIO. Siinä irrotetaan aina 2 hiilen pala kerrallaan.

Jos rasvahappo on oikein pitkä yli 22 hiiliatominen, se ei voi mennä suoraan oksidoitumaan mitokondrioon vaan alkuvaihe tapahtuu PEROXISOMEISSA. Peroxisomista sitten lähetetään mm. aktivoituja 2 hiilen pätkiä ja 8 hiilen pätkiä(C8:0) eteenpäin mitokondrioon. Nämä pätkät käyttävät karnitiinia välikuljetuksessa erään kaavakuvan mukaan.

Nyt suomennan lähdeartikkelin:
Tässä tutkimuksessa katsotiin koe-eläimen maksan tapahtumia. Sielläkin tavatiin nervonihappoa, joten se ei ole varsinaisesti vain aivospesifinen. Sen kaava on C24:1 Maksan uudistumisnen on paljon nopeampaa kuin aivon, joten maksalla on erityisesti vaatimuksia siitä, että peroxisomifunktio toimii hyvin.

Tutkijat olivat valmistaneet näytteitä rotan maksasta ja totesivat siinä C24:1 hapon valitsevan peroxisomit oksidoitumiseensa. Jos eräällä molekyylillä(etomoxir) estettiin mitokondriossa tapahtuva beta-oksidaatio, estyi palmitiinihapon(C16:0) oksidaatio pienemmiksi hapoiksi ja hiilidioksidiksi ja vedeksi. Mutta nervonihappo C24:1 ja lignoseerihappo C24:0 aloittivatkin oksidation peroxisomeissa, eikä palmitiinihapon oksidaation estminen niitä haitannut.

Mutta jos fibroblasteissa sijaitsevissa peroxisomeissa oli beta-oksidaation vaje( Zellwegeirn oireyhtymä ,ZS, ja X-linkkiytynyt adrenoleukodystrofia, X-ALD) , silloin nervonihapon ja lignoseerihapon beta-oksidaatio ei sujunut. Sekä lignoseerihapon että nervonihapon aktivaatio ( liittyminen CoA-SH molekyyliin) että niiden oksidoituminen pienemmiksi aktivoiduiksi rasvahapoiksi oli vikuuntunut tässä vaikea-asteisessa peroxisomaalisessa taudissa, X-ALD-fibroblasteissa.

Jos nyt siirrettiin transfektiolla X-ALD-fibroblasteihin ALDP (X-ALD-geenituote), palautui nervonihapon ja lignoseerihapon betaoksidaatio ennalleen, mikä osoitti että sama molekulaarinen puute oli sekä nervonihapon(C24:1) että lignoseerihapon(C24:0) oksidaation epänormaaliuden taustana.

Lisäksi tutkittiin molempien happojen aktivaatiota asyyli-CoA muotoon. Tähän tarvitaan acyl-CoA-ligaasi entsyymin toimintaa. Osoittautui että sekä tyydytetty hyvinpitkä rasvahappo lignoseerihappo (C24:0) että kertatyydyttämätön, monoeeninen erittäin pitkä rasvahappo nervonihappo (C24:1) tarvitsivat molemmat aktivoitumiseen samaa entsyymiä.
Tulokset osoittavat selvästi, että tyydytetty VLC-rasvahappo ( esim. lignoseerihappo) ja kertatyydyttämätön VLC- rasvahappo( esim nervonihappo) oksidoituvat ensisijaisesti peroxisomeissa, ja että tämä funktio on viallinen X-ALD taudissa.

Siitä näkökohdasta katsoen, että tyydyttämättömien monoeenisten VLCFA rasvahappojen oksidaatio on puutteellinen X-ALD potilaissa, niinsanotun Lorenzon öljyn teho X-ALD taudissa kannattaapunnita, sillä Lorenzon öljy on monoeeniterapiaa.

http://www.myelin.org/