Veren vapaat rasvahapot eri laihdutusdieeteissä

Vapaitten rasvahappojen muodostamasta ongelmasta kirjoittaa gastroenterologi ja nutrition erityistuntija professori emeritus Åke Nilsson uudessa Lääkärilehdessä. Han on Lundin yliopiston kliinisen nutrition osaston johtaja.

Bantning med lågkolhydratdiet kan sätta fart på aterosklerosprocessen
Kolhydratfattig kost ökar fria fettsyror och LDL-kolesterol

Åke Nilsson, professor emeritus, verksamhetsområde gastroenterologi och nutrition; medicinskt ansvarig, avdelningen för klinisk nutrition, Universitetssjukhuset, Lunds universitet

Yhteenvetona

Sammanfattat

• Eräs tutkimus osoittaa yhtä suurta painonlaskua kuusiviikkoisesta äärimmäisdieetistä hiilihydraattiniukalla Atkinsin dieetillä kuin kalorioitten suhteen rajoitetulla normaaliruoallakin.

En studie visar samma viktminskning under sex veckor med extremt kolhyd­ratsnål kost (Atkinsdiet) som med en kaloribegränsad normalkost.

• Mutta LDL-kolesteroli lisääntyi, kun hiilihydraattien osuus oli matala. sen sijaan toisessa ryhmässä LDL väheni 6% ja tämä lasku heijastui vapaistten rasvahappojen pitoisuuteen(FFA)

LDL-kolesterol ökade med 10 procent med lågkolhydratkosten men minskade med 6 procent i jämförelsegruppen, vilket korrelerade till nivån av fria fettsyror.

• Tästä näkee, että vähähiilihydraattisella dieetillä ei ollut mitään etuja , pikemminkin siitä oli aineenvaihdunnallisia haittoja.

Lågkolhydratdieten hade således inga fördelar men metabola nackdelar.

• Tämä etukäteisjulkaisuna.

Förhandspublicering.

• Suunniteltu julkaisu on Lääkärilehdessä numero 16/ 2010.

Planerad publicering i Läkartidningen nr 16/2010

• O Painon laskemistä helpottavana seikkana on rasvapitoinen, proteiinipitoinen ja hiilihydraateista niukka ravinto kuohuttanut mieliä suuresti. Sen takia on syytä kriittisesti paneutua näihin saatuihin tuloksiin ja mahdollisiin sivuvaikutuksiin ja olla tietoinen siitä, mitä tarkoittaa hiilihydraattiniukka ja rasvapitoinen dieeti eri tutkimuksissa.

Fettrik, proteinrik och kolhydratfattig kost har rönt stor uppmärksamhet som ett sätt att underlätta viktreduktion. Det finns därför skäl att kritiskt grans­ka såväl uppnådda resultat som even­tuel­la biverkningar och att vara medveten om vad som avses med kolhyd­ratsnål och fettrik kost i olika studier.

• Kahdessa kaikkein merkittävimmässä tutkimuksessa on ravinto sisältänyt päivittäin 120 g hiilihydraattia kahden vuoden aikana, mutta vain toinen näistä tutkimuksista käytti Atkinsin aloitusdieettiä, mikä käsitti kahden alkukuukauden aikana vain 20 gramman hiilihydraattimääriä päivässä.
  

I två av de mest uppmärksammade långtidsstudierna [1, 2] innehöll kosten 120 g kolhydrater per dygn under två år, men endast den ena studien [1] använde Atkins’ induktionsdiet (uppstartsdiet) med 20 g kol­hyd­rater per dygn de första två månaderna.

• Nyt on Hermandex et al. vertaillut tutkimustuloksia ja vaikutuksia metabolisiin parametreihin, kun annettiin kuusi viikkoa joko tuollaista niukkahiilihydraattista äärimmäisdieettiä ( 20 g hiilihydraattia päivässä) tai dieettiä, joka oli amerikkalaisittain suositeltu normaalidieettiä; siihen kuuluu kalorirajoitus ja energia-aineitten tasapainotus siten, että hiilihydraattien osuus oli 55 E%, rasvojen osuus 30E% ja proteiinin osuus 15 E%. Lisäksi annettiin aterioinnin suhteen perusteellinen neuvonta. Molempia ryhmiä neuvottiin valitsemaan elintarvikkeita, joissa oli kasvisperäistä rasvaa ja rajoittamaan kovan rasvan osuutta.

Nu har Hernandez et al [3] jämfört resultat och påverkan på metabola parametrar av sex veckors behandling med antingen denna extremt kolhyd­ratfattiga (20 g/dygn) diet eller en kaloribegränsad ordinär diet, som följer de amerikanska rekommendationerna och som innehöll 55 procent kolhydrater, 30 procent fett och 15 procent protein (jämförelsegruppen). Rådgivning angående ätbeteende gavs enligt en etablerad modell [4]. Båda grupperna råddes att välja livsmedel som innehåller vegetabiliskt fett och således att begränsa intaget av mättat fett.

• LDL korreloi vapaisiin rasvahappoihin.

LDL korrelerade med fria fettsyror

• Tutkimuksen alussa kehonpainoindeksi BMI oli 35,8 +- 2,0 ( keskiarvo +- standardi deviaatio, SD) Atkins-ryhmässä ja 36,7 +- 4,6 kontrolliryhmässä. Painonvähenemistä tutkittiin kuuden viikon aikana, eli alkuvaiheessa, jolloin useimmilla laihdutusmenetelmillä painonlasku on suurin. Molemmat ryhmät v'ähenivät painossa keskimäärin 6 kiloa eli noin kilon viikossa.

BMI var vid ingången i studien 35,8 ± 2,9 (medelvärde ± SD) i Atkinsgruppen och 36,7 ± 4,6 i kontrollgrupppen. Viktminskningen studerades över sex veckor, dvs under den initiala period då den med de flesta bantningsmetoder är som störst. Båda grupperna gick ner i genomsnitt 6 kg, dvs i genomsnitt 1 kg per vecka.

• Alussa ja kuuden viikon kuluttua tehtiin 24- tunnin tutkimuksia veren sokerista, insuliinista, triglyserideistä (TG) ja vapaista rasvahapoista(FFA), joita tarkattiin tunnin välien ja käyrän pinta-aloja (AUC) 24 tunnin ajalta verrattiin. Eipä ollut odottamatonta, että glukoosin ja insuliinin alan kuvaajat (AUC) supistuivat rasvaisella dieetillä ja triglyseridit vähenivät molemmissa ryhmissä.

Vid starten och efter sex veckor gjordes 24-timmarsstudier där glukos, insulin, triglycerider och fria fettsyror mättes med 1-timmesintervaller, och arean under kurvan (AUC) över 24 timmar bestämdes. Inte oväntat föll glukos- och insulin-AUC med den fettrika dieten, och triglyceridnivån föll i båda grupperna.

• Mutta mitä tuli LDL-arvoon havaittiin selvää eroa. Niukkahiilihydraattisessa ryhmässä nousi LDL-kolesteroli 10 % keskimäärin ja verrokkiryhmässä laski 6%. Ero tutkimuksen aikana oli täten 16% alkuarvoista.

För LDL-kolesterol förelåg en klar skillnad. Medan lågkolhydratgruppen ökade 10 procent i genomsnitt, sjönk jämförelsegruppen med 6 procent. Skill­naden i förändring under studietiden var således 16 procent av utgångsvärdet.

• Oli mielenkiintoinen löytö, että LDL-kolesteroliarvojen nouseminen korreloi vapaitten rasvahappojen (FFA) pitoisuuteen. Tällä niukkahiilihydraattisella ryhmällä oli huomattavasti korkeammat vapaitten rasvahappojen arvot kuin kontrolliryhmällä. Lopputulos oli se, että vapaitten rasvahappojen aleneminen, joka tavataan havaita samaan aikaan, kun tasapainoista dieettiä käytettäessä aterianjälkeinen sokeri ja insuliini nousevat, olikin heiullä heikompi, siis enempi rasvahappojen liikkuminen on yhteydessä LDL-kolesterolin lisääntymiseen. Voi kysyä, mikä taas sitten aiheuttaa tämän yhteyden.

Ett intressant fynd var att ökningen av LDL-kolesterol i lågkolhydratgruppen kor­re­lerade med nivåerna av fria fettsyror (FFA). Denna grupp hade betydligt högre FFA-värden än kontrollgruppen. Slutsatsen blev att den suppression av FFA-nivåerna som brukar ses parallellt med glukos- och in­su­lin­steg­ringen efter en balanserad måltid är sänkt och att den högre FFA-omsättningen är kopplad till en ökning av LDL-kolesterol. Frågan är vad som orsakar detta samband.

• KO ( poistogeeninen) hiiri sai ateroskleroosia.

Knockoutmöss fick ateroskleros

• Jos vapaitten rasvahappojen virtaus on suurta, se voi lisätä VLDL (hyvin keveitten lipoproteiinien) eritystä, mikä taas synnyttää LDL lipoproteiineja. Aiemmat eläinkokeet viitaavat siihen, että lisääntynyt rasvahappojen tulva myös lisää kolesterolin synteesiä. On kuvattu LDL-reseptorien ilmenemisen alassäätymistä, koska tyydytetyn rasvan otto lisää LDL-kolesterolipitoisuuksia, mikä voi olla primääri mekanismi tai sekundääristä lisääntyneelle kolesterolisynteesille ja lipoproteiinien erittymiselle.

Ett högt FFA-flöde kan driva sekretion av VLDL (very low density-lipoproteiner), som i sin tur genererar LDL. Äldre djurexperimentella studier talar dock för att ett ökat fettsyraflöde också kan öka kolesterolsyntesen. En nedreglering av LDL-receptoruttrycket har beskrivits, eftersom intag av mättat fett ökar LDL-kolesterolnivån, vilket kan vara en primär mekanism eller ske sekundärt till en ökad kolesterolsyntes och sekretion i lipoproteiner.

• Vaikka tyydytettyjen rasvahappojen osuus k.o. rasvapitoisessa dieetissä oli pieni, oli kovan rasvan otto todennäköisesti kuitenkin suurempi kuin kontrolliryhmässä, koska rasvan kokonaisosuus ravinnossa oli korkea. Mekanismista riippumatta on LDL-kolesterolin lisääntyminen merkitsevä.

Även om proportionen av mättade fettsyror i den aktuella fettrika kosten var liten, var intaget av mättat fett sannolikt högre än i kontrollgruppen på grund av den höga fettandelen. Oavsett mekanism är LDL-kolesterolökningen inte negligerbar.

• Vapaitten rasvahappojen nousemisen relevanssi niukkahiilihydraattisella dieetillä on vastikään myös osoitettu eläinkokeissa. ApoE- poistogeeninen hiiri, jossa oli puuttellinen resptorivälitteinen lipoproteiinien eliminaatio, sai tavallista rehutablettia, tai tavallista amerikkalaista dieettiä vastaavaa ravintoa tai matalahiilihydraattista, runsasproteiinista ja runsasrasvaista dieettiä.

Relevansen av FFA-stegring med lågkolhydratdiet har nyligen också belysts i en intressant djurexperimentell stu­­die [5]. Apolipoprotein E-knockoutmöss, med defekt receptormedierad elimination av lipoproteiner, fick antingen normal pelletkost, kost motsvarande en ordinär västerländsk (amerikansk) kost eller lågkolhydratkost med högt pro­tein- och fettinnehåll.

• Kaksi jälkimmäistä ryhmää sai samanasteisen hyperlipidemian, mutta matalahiilihydraattinen ryhmä kehitti hyvin suuren vapaitten rasvahappojen pitoisuuden ja pitkälle edistyneen ateroskleroosin. Myös endoteliaalisten progeniittorisolujen määrä veressä laski, mikä voidaan tulkata alentuneena verisuoniseinämien korjaantumiskykynä.

De två senare grupperna ut­veck­lade samma grad av hyperlipid­emi, men lågkolhydratkosten gav mycket högre FFA-nivåer och orsakade en mer avancerad ateroskleros. Den ledde också till ett sänkt antal endoteliala progenitorceller i blod, vilket tolkas som nedsatt förmåga till reparation av kärlväggsskador.

• Kaksi aiempaa tutkimusta ihmisiltä.

Två tidigare humanstudier

• Tietysti voi pohtia onko löydöt relevantteja,mun olosuhteet ovat vähemmän extreemejä. Perusteellisessa tutkimuksessa vuonna 2009 verrattiin ylöipainoisten neljää eri dieettiä.

Rasvapitoisuus korkea, 40E% tai matala 20 E%
Proteiinipitoisuus korkea 25 E% tai tavallinen 15 E%.
Hiilihydraattipitoisuudet vaihtelivat 35 E% ja 65 E% välillä.
Rasva oli pääasiassa tyydyttämätöntä ja kovan rasvan osuus oli 8E%.

Frågan är naturligtvis om fynden är relevanta under mindre extrema betingelser. I en grundlig studie från 2009 [2] jämfördes hos överviktiga fyra olika koster: med högt (40 energiprocent [E%]) respektive lågt (20 E%) fettinnehåll och högt (25 E%) respektive ordinärt (15 E%) proteininnehåll. Kolhyd­ratinnehållet varierade mellan 35 och 65 E%. Fettet var i huvudsak omättat; andelen mättat fett var 8 E%.
Under två års uppföljning var viktreduktionen som störst (ca 6 kg) i samtliga grupper efter sex månader; därefter skedde som i så många andra studier en viss viktökning, och efter två år var viktreduktionen ca 4 kg i alla grupperna. Sammansättningen av makro­nutrienter påverkade således inte viktreduktionen signifikant.

• TG- pitoisuudet vaikuttuivat joka ryhmässä edullisesti. LDL-kolesteroli putosi hieman enemmän (6%) rasvaköyhäll dieetillä verrattuna rasvaisempiin variantteihin (1%) ja niukkahiilihydraattiseen dieettiin. Myös tässä tutkimuksessa annettiin suosituksena valita ensi sijaisesti kasvisperäistä rasvaa. Vapaita rasvahappoja ei mitattu.

Triglyceridnivåerna påverkades gynn­samt i alla grupper. LDL-kolesterol föll något mer med de fettfattiga (6 procent) än med de fettrika varianterna (1 procent); andelen protein spelade ingen roll vad avser plasmalipidnivåerna. FFA-nivåerna mättes inte.

• Eräässä toisessa huomionarvoisessa kaksivuotisessa painonpudotustutkimuksessa verrattiin ns. Välimeren ravintoa, amerikkalaista suositeltua ravintoa ja korkearasvaista, niukkahiilihydraattista ravintoa. Myös tässä tutkimuksessa suositeltiin valita vegetabiilisia rasvoja.

I en annan uppmärksammad tvåårig viktnedgångsstudie jämfördes s k medel­­havskost, amerikansk rekommenderad kost och högfett- och lågkolhyd­ratkost [1]. Även i denna studie gavs rekommendationen att i första hand äta vegetabiliskt fett.

• Tutkimuksesta on väitelty, mutta painonväheneminen oli pari kiloa suurempi runsasrasvaisella ja niukkahiilihdyraattisella ravinnolla eikä mitään LDL-kolesterolin lisääntymää nähty runsasrasvaisella ja niukkahiilihydraattisella dieetillä. Tosin Välimeren dieetillä väheni LDL-kolesteroli 5 % mitä ei tapahtunut muilla dieeteillä.

Studien har varit föremål för debatt, men viktminskningen var ett par kilo större med högfett- och lågkolhydratkosten, och någon LDL-kole­sterolökning sågs inte med högfett- och lågkolhydratdieten. Dock minskade LDL-kolesterol, med 5 procent, med medelhavskosten men inte med de and­ra kosterna.

• Pieni ero painonpudotuksessa saatiin kahtena ensimmäisen kuukautena kun korkearasvaista ja niukkahiilihdyraatista ( 20 g HH) käytettiin. Seuraavassa jaksossa käytettiin 120 g HH.

Den lilla skillnaden i viktnedgång etablerades under de första två månaderna då högfett- och lågkolhydratkosten innehöll endast 20 g kolhydrater per dygn; i senare skede var riktmärket 120 g kolhydrater per dygn.

• On vaikea käsittää, mikä motivoi moisen dieetin.

Svårt se vad som motiverar denna kost

• Yhteenvetona hyvin hiilihydraattiniukka ja runsasrasvainen dieetti aktiivin painonpudotuksen aikana voi lisätä LDL-koelsterolipitoisuuksia. Tämä liittyy lisääntyneeseen vapaitten rasvahappojen liikkumisiin , mistä voi olla haitallisia vaikutuksia ateroskleroosin kehittymisessä.

Sammanfattningsvis kan en kost med mycket lågt kolhydratinnehåll och högt fettinnehåll under en aktiv viktminskningsperiod öka LDL-kolesterolnivån. Detta är knutet till en ökad FFA-omsättning, som kan ha negativa effekter på atero­sklerosutvecklingen.

• Samankaltaisen painonpudotuksen ilman moista sivuvaikutusta saa aikaan tasapainotetulla ravitsemuksella ja hyvillä elämäntapaohjeilla.On vaikea käsittää, mikä motivoi käyttämään sellaista ravintoa, jossa hiilihydraattien pitoisuus on paljon alempi kuin kehon obligatorinen glukoosin tarve, mikä tilanne joutuu käynnistämään vahvasti rasvahappojen liikkeelle lähdön.
  

Samma viktminskning, men utan denna biverkan, kan uppnås med en balanserad kost och bra livsstilsrådgivning. Man har svårt att se vad som kan motivera användning av kost, vars kolhydratinnehåll är långt lägre än kroppens obligata glukosbehov och som kraftigt ökar FFA-omsättningen.

• Painonpudotuksen metodin valinta

Att välja metod för viktnedgång

• On hyvin tunnettua, mitä vaikeuksia on vaikea-asteisessa lihavuudessapudottaa painoa tai parhaassa tapauksessa saada jatkuvaa painon pudotusta aikaan pitkäaikaisesti. Sen takia voidaankin pitää positiivisena Sachsin et al. saamia samanlaisia tuloksia painonpudottamisesta eräässä tutkimuksessa, jossa ei havaittu mitään negatiivisia aineenvaihdunnallisia vaikutuksia, kun rasvapitoisuus ravinnossa vaihteli 20- 40 E% välillä ja proteiinipitoisuudet 15 ja 25 E% välillä.

Svårigheterna att vid svår obesitas upprätthålla och i bästa fall fortsätta viktnedgång under lång tid är välkända. Man kan därför se det som positivt att Sachs et al [2] uppnådde samma viktminskningsresultat i sin studie och inte såg någon negativ metabol påverkan med en variation i fettinnehåll mellan 20 och 40 E% och i proteininnehåll mellan 15 och 25 E%.

• Motivoitu yksilö voi järkevissä rajoissa valita sellaisen ravitsemuskaavion, mikä parhaiten soveltuu yksilöllisen pitkäaikaisen kaloritasapainon ylläpitämiseen

Den motiverade individen kan ju då, inom rimliga gränser, välja en kostregim som bäst passar syftet att långsiktigt upprätthålla kaloribalans för just honom eller henne.

• On kuitenkin muistettava, että sekä Sachs et al. ja Shai et al. runsasrasvaisine dieeteineen noudattivat kuitenkin tyydytettyjen rasvahappojen osalta normaalisti i suositeltujen rasvapitoisuuksien raameja. On myös muistettava, että tunnetaan paremmin ne negatiiviset vaikutukset LDL-kolesteroliin, mitkä johtuvat kovasta rasvasta, ennen kaikkea palmitiinihaposta (C16:0) ja myristiinihaposta ( C14.0) kuin selaliset vaikutukset, jotka johtuvat vaihtelevista hiilihydraattiosuuksista, joita on korvattu rasvalla, jossa dominoi MUFA ja PUFA rasvahapot.

Dock ska man komma ihåg att både Sachs et al [2] och Shai et al [1] i sina fettrika koster hade ett innehåll av mättade fettsyror som var inom ramen för det som normalt rekommenderas och att de negativa effekterna på LDL-kolesterol av mättat fett, framför allt palmitin- och myristinsyra, är bättre kartlagda än effekten av att varierande proportioner kolhydrater byts ut mot fett med övervägande mono- och fleromättade fettsyror.

• Aktuelli tutkimus antaa vahvat syyt pitää silmällä niukkahiilihydraattisten dieettien sivuvaikutuksia, mutta ei ole syytä pelotella niitä, jotka aikovat pudottaa painoaan pitkäaikaisesti ajatellen kohtuullisilla selalisten dieettien varianteilla.

Den aktuella studien [3] ger starka skäl att fortsätta hålla ögonen på lågkolhydratkosternas biverkningar, men inte skäl att skrämma upp den som valt att banta med långsiktigt rimliga varianter av sådan kost.

• Seuraavia lähdeviitteitä mainitaan:

Referenser
1. Shai I, Schwarzfuchs D, Henkin Y, Shahar DR, Witkow S, Greenberg I, et al. Weight loss with a low-carbohydrate, Mediterranean, or low-fat diet. N Engl J Med. 2008;359:229-41.

2. Sacks FM, Bray GA, Carey VJ, Smith SR, Ryan DH, Anton SD, et al. Comparison of weight-loss diets with different compositions of fat, protein, and carbohydrates. N Engl J Med. 2009;360:859-73.

3. Hernandez TL, Sutherland JP, Wolfe P, Allian-Sauer M, Capell WH, Talley ND, et al. Lack of suppression of circulating free fatty acids and hypercholesterolemia during weight loss on a high-fat, low-carbohydrate diet. Am J Clin Nutr. 2010;91(3):578-85.

4. Foster GD, Makris AP, Bailer BA. Behavioral treatment of obesity. Am J Clin Nutr. 2005;82:230S-235S.

5. Foo SY, Heller ER, Wykrzykowska J, Sullivan CJ, Manning-Tobin JJ, Moore KJ, et al. Vascular effects of a low-carbohydrate high-protein diet. Proc Natl Acad Sci U S A. 2009;106:15418-23.