Plasmalogeeni ja aivot

Plasmalogeenin puute on merkitsevä tekijät AD:ssa.

LÄHDE: Han X, Holtzman DM, McKeel DW Jr. Plasmalogen deficiency in early Alzheimer's disease subjects and in animal models: molecular characterization using electrospray ionization mass spectrometry. J Neurochem. 2001 May;77(4):1168-80.

On tehty hypoteesi, että muutokset plasmalogeenissa heijastaisivat suoraan Alzheimerin dementian vaikeusastetta. Tutkijat pureutuivat tähän kysymykseen ja tekivät systemaattisen selvityksen plasmalogeenin pitoisuuksista ihmisaivojen eri alueiden harmaan ja valkoisen aineen solukalvoissa. Tutkimusmateriaalissa oli laaja kirjo eri asteisia Alzheimerin tautitapauksia, jossa henkilöistä oli kliininen arvio ns. CDR asteikolla ( AD Clinical Dementia Ratings) . Käytettiin elektrospray jonisaatio/massaspektrometriaa (ESI/MS) menetelmää.Tulokset osoittivat seuraavaa.

1. Dramaattista plasmalogeenin vähenemistä ( jopa 40% totaaliplasmalogeenista) valkoisessa aivoaineessa hyvin varhaisessa vaiheessa AD-tautia (CDR 0.5).

2. Harmaan aineen plasmalogeenin vaje korreloi AD-CDR arvioon (esim. 10 mooli% vaje plasmalogeenissa vastasi CDR 0.5 arviota, mikä on lievä dementia ja 30 mol% plasmalogeenivaje vastasi arviota CDR 3: vaikea dementia.

3. Plasmalogeenipitoisuuden ja molekyylilajien vaihtelun puuttuminen pikkuaivojen harmaasta aineesta kaikissa CDR- arvioissa, vaikka oli dramaattiset plasmalogeenin pitoisuuden vaihtelut pikkuaivojen valkoisessa materiaalissa.

Tutkittiin myös AD- mallin, APP(V717F) ja APPw mallin koehiiriä ESI-MS-tekniikalla ja niistä mitattiin etanolaminiplasmalogeenien pitoisuuksien muuttumiset. Plasmalogeenin puutetta aivojen kuorikerroksessa esiintyi ad 10 mol% totaaliplasmalogeenista 18 kk iässä, mutta puutetta ei ollut pikkuaivoissa kummallakaan koe-eläintyypillä.

Näistä tuloksista pääteltiin, että plasmalogeenin vajeella voi olla tärkeä osuus AD taudin patogeneesissä erityisesti valkoisessa aivoaineksessa ja tutkijat esittävät, että muuntunut plasmalogeenin pitoisuus voi osaltaan vaikuttaa neurodegeneraatioon, synapsien katoamiseen ja synaptiseen dysfunktioon AD-taudissa.