Plasmalogeenin puute on merkitsevä tekijät AD:ssa.
LÄHDE: Han X, Holtzman DM, McKeel DW Jr. Plasmalogen deficiency in early Alzheimer's disease subjects and in animal models: molecular characterization using electrospray ionization mass spectrometry. J Neurochem. 2001 May;77(4):1168-80.
On tehty hypoteesi, että muutokset plasmalogeenissa heijastaisivat suoraan Alzheimerin dementian vaikeusastetta. Tutkijat pureutuivat tähän kysymykseen ja tekivät systemaattisen selvityksen plasmalogeenin pitoisuuksista ihmisaivojen eri alueiden harmaan ja valkoisen aineen solukalvoissa. Tutkimusmateriaalissa oli laaja kirjo eri asteisia Alzheimerin tautitapauksia, jossa henkilöistä oli kliininen arvio ns. CDR asteikolla ( AD Clinical Dementia Ratings) . Käytettiin elektrospray jonisaatio/massaspektrometriaa (ESI/MS) menetelmää.Tulokset osoittivat seuraavaa.
1. Dramaattista plasmalogeenin vähenemistä ( jopa 40% totaaliplasmalogeenista) valkoisessa aivoaineessa hyvin varhaisessa vaiheessa AD-tautia (CDR 0.5).
2. Harmaan aineen plasmalogeenin vaje korreloi AD-CDR arvioon (esim. 10 mooli% vaje plasmalogeenissa vastasi CDR 0.5 arviota, mikä on lievä dementia ja 30 mol% plasmalogeenivaje vastasi arviota CDR 3: vaikea dementia.
3. Plasmalogeenipitoisuuden ja molekyylilajien vaihtelun puuttuminen pikkuaivojen harmaasta aineesta kaikissa CDR- arvioissa, vaikka oli dramaattiset plasmalogeenin pitoisuuden vaihtelut pikkuaivojen valkoisessa materiaalissa.
Tutkittiin myös AD- mallin, APP(V717F) ja APPw mallin koehiiriä ESI-MS-tekniikalla ja niistä mitattiin etanolaminiplasmalogeenien pitoisuuksien muuttumiset. Plasmalogeenin puutetta aivojen kuorikerroksessa esiintyi ad 10 mol% totaaliplasmalogeenista 18 kk iässä, mutta puutetta ei ollut pikkuaivoissa kummallakaan koe-eläintyypillä.
Näistä tuloksista pääteltiin, että plasmalogeenin vajeella voi olla tärkeä osuus AD taudin patogeneesissä erityisesti valkoisessa aivoaineksessa ja tutkijat esittävät, että muuntunut plasmalogeenin pitoisuus voi osaltaan vaikuttaa neurodegeneraatioon, synapsien katoamiseen ja synaptiseen dysfunktioon AD-taudissa.
torsdag 12 mars 2009
Plasmalogeeni ja kolesterolin kuljetus solussa
3. Plasmalogeenin puutteen vaikutus kolesterolin kuljetukseen
Plasmalogeenin puute muuttaa kolesterolin transporttia ER-suuntaan (Acyl-CoA/CAT entsyymille) , mutta ei muuta kolesterolin kuljetusta solun periferiaan
LÄHDE: Munn NJ, Arnio E et al.
Deficiency in ethanolamine plasmalogen leads to altered cholesterol transport. J Lipid Res. 2003 Jan;44(1):182-92.
Plasmalogeenit ovat eräs iso alaluokka etanolamini-ja koliinifosfolipidejä, joissa sn-1 asemassa on pitkäketjuinen rasva-alkoholi liittyneenä vinyylieetterisidoksella. On arveltu, että nämä fosfolipidit osallistuvat kalvojen fuusiotapahtumien välittämiseen. Tässä tutkimuksessa tiedemiehet selvittävät etanolaminiplasmalogeenin (PlsEtn) eli plasmenyylietanolaminin osuutta solun sisäisessä kolesterolin kuljetuksessa ( koe-eläinsolussa):
Soluun oli johdettu yksittäinen PlsEtn-biosynteesin geenidefekti.
Tutkijat havaitsivat, että plasmalogeeni PlsEtn oli essentielli eli välttämätön spesifisissä kolesterolin kuljetusteissä, suunnassa, joka johti solun pinnasta tai endosyyttisestä aitiosta endoplasmisessa retikulumissa sijaitsevalle entsyymille Acyl-CoA/CAT( kolesteroliasyylitransferaasi) . Plasmalogeenin puuttuessa tämä kuljetus oli epänormaalia.
Mutta plasmalogeeni ei ollut välttämätön osatekijä siinä kolesterolin kuljetuksessa, joka suuntautui endoplasmisesta retikulumista periferiaan, solun pintaa kohden, sillä tämä kuljetus oli normaalia, vaikka plasmalogeeni puuttuisikin.
Myös rakkuloitten kuljetus oli normaalia, vaikka plasmalogeeni puuttui. Tätä mitattiin nestefaasin endosytoosista ja exosytoosista. Samoin oli normaalia vastasyntyneitten proteiinien liikkuminen solun pintaan.
Geenivajeinen kolesterolin kuljetusfenotyyppi johtui plasmalogeenin (PlsEtn) puutteesta ja se voitiin osoittaa transfektoimalla cDNA, joka koodasi puuttuvaa entsyymiä tai antamalla metabolista välituotetta, joka meni plasmalogeenin biosynteesin teihin defektistä alavirtaan.Tulevien tutkimusten tulee osoittaa plasmalogeenin tarkka rooli kolesterolin kuljetuksessa kohti endoplasmista retikulumia.
Future work must determine the precise role that plasmalogens have on cholesterol transport to the endoplasmic reticulum (2003 tieto).
Plasmalogeenin puute muuttaa kolesterolin transporttia ER-suuntaan (Acyl-CoA/CAT entsyymille) , mutta ei muuta kolesterolin kuljetusta solun periferiaan
LÄHDE: Munn NJ, Arnio E et al.
Deficiency in ethanolamine plasmalogen leads to altered cholesterol transport. J Lipid Res. 2003 Jan;44(1):182-92.
Plasmalogeenit ovat eräs iso alaluokka etanolamini-ja koliinifosfolipidejä, joissa sn-1 asemassa on pitkäketjuinen rasva-alkoholi liittyneenä vinyylieetterisidoksella. On arveltu, että nämä fosfolipidit osallistuvat kalvojen fuusiotapahtumien välittämiseen. Tässä tutkimuksessa tiedemiehet selvittävät etanolaminiplasmalogeenin (PlsEtn) eli plasmenyylietanolaminin osuutta solun sisäisessä kolesterolin kuljetuksessa ( koe-eläinsolussa):
Soluun oli johdettu yksittäinen PlsEtn-biosynteesin geenidefekti.
Tutkijat havaitsivat, että plasmalogeeni PlsEtn oli essentielli eli välttämätön spesifisissä kolesterolin kuljetusteissä, suunnassa, joka johti solun pinnasta tai endosyyttisestä aitiosta endoplasmisessa retikulumissa sijaitsevalle entsyymille Acyl-CoA/CAT( kolesteroliasyylitransferaasi) . Plasmalogeenin puuttuessa tämä kuljetus oli epänormaalia.
Mutta plasmalogeeni ei ollut välttämätön osatekijä siinä kolesterolin kuljetuksessa, joka suuntautui endoplasmisesta retikulumista periferiaan, solun pintaa kohden, sillä tämä kuljetus oli normaalia, vaikka plasmalogeeni puuttuisikin.
Myös rakkuloitten kuljetus oli normaalia, vaikka plasmalogeeni puuttui. Tätä mitattiin nestefaasin endosytoosista ja exosytoosista. Samoin oli normaalia vastasyntyneitten proteiinien liikkuminen solun pintaan.
Geenivajeinen kolesterolin kuljetusfenotyyppi johtui plasmalogeenin (PlsEtn) puutteesta ja se voitiin osoittaa transfektoimalla cDNA, joka koodasi puuttuvaa entsyymiä tai antamalla metabolista välituotetta, joka meni plasmalogeenin biosynteesin teihin defektistä alavirtaan.Tulevien tutkimusten tulee osoittaa plasmalogeenin tarkka rooli kolesterolin kuljetuksessa kohti endoplasmista retikulumia.
Future work must determine the precise role that plasmalogens have on cholesterol transport to the endoplasmic reticulum (2003 tieto).
Plasmalogeeni: Entsyymit GNPAT ja ADAPS
Plasmalogeenin muodostuksesta Entsyymit GNPAT ja ADAPS
Peroksisomaaliset entsyymit GNPAT ja ADAPS
LÄHDE: van den Bosch H, de Vet EC. Alkyl-dihydroxyacetonephosphate (ADAPS) synthase. Biochim Biophys Acta. 1997 Sep 4;1348(1-2):35-44.
Eetterifosfolipidit omaavat tunnuksenaan glyserolirungon sn-1 asemassa glycero-eetteri-sidoksen. Ihmisessä tämän tyyppisiä fosfolipidilajeja esiintyy pääasiassa etanolamini-(Etn)- ja koliinifosfoglyserideissä, joita katsotaan olevan 15 % kaikista fosfolipideistä. GLYCERO-EETTERI-linkki syntetisoituu sijoittamalla asyyli-DHAP molekyyliin asyylin kohdalle pitkäketjuinen alkoholi, joka luovuttaa O- molekyylinsä eetterisidokseen.
Sekä se entsyymi, joka muodostaa asyyli-dihydroxyasetonifosfaatin (GNPAT) että se entsyymi, joka asettaa glysero-eetteri-sidoksen, esim alkyyli-dihydroxyasetone phosphate synthase ADAPS, sijaitsevat peroxisomissa.
Ihmisten synnynnäiset aineenvaihdunnalliset vajeet eetterilipidien muodostumisessa aiheutuvat peroxisomien biogeneesin puutteista ja sellaiset ovat osoittaneet peroxisomien korvaamattoman osuuden eetterifosfolipidien synteesissä.
Eetterilipidisynteesin kaikkein luonteenomaisin entsyymi on alkyyli-dihydroasetonifosfaattisyntaasi( ADAPS).Tämä peroxisomaalinen entsyymi on koodattu. Sen kromosomisijainti on 2q31.
Peroksisomaaliset entsyymit GNPAT ja ADAPS
LÄHDE: van den Bosch H, de Vet EC. Alkyl-dihydroxyacetonephosphate (ADAPS) synthase. Biochim Biophys Acta. 1997 Sep 4;1348(1-2):35-44.
Eetterifosfolipidit omaavat tunnuksenaan glyserolirungon sn-1 asemassa glycero-eetteri-sidoksen. Ihmisessä tämän tyyppisiä fosfolipidilajeja esiintyy pääasiassa etanolamini-(Etn)- ja koliinifosfoglyserideissä, joita katsotaan olevan 15 % kaikista fosfolipideistä. GLYCERO-EETTERI-linkki syntetisoituu sijoittamalla asyyli-DHAP molekyyliin asyylin kohdalle pitkäketjuinen alkoholi, joka luovuttaa O- molekyylinsä eetterisidokseen.
Sekä se entsyymi, joka muodostaa asyyli-dihydroxyasetonifosfaatin (GNPAT) että se entsyymi, joka asettaa glysero-eetteri-sidoksen, esim alkyyli-dihydroxyasetone phosphate synthase ADAPS, sijaitsevat peroxisomissa.
Ihmisten synnynnäiset aineenvaihdunnalliset vajeet eetterilipidien muodostumisessa aiheutuvat peroxisomien biogeneesin puutteista ja sellaiset ovat osoittaneet peroxisomien korvaamattoman osuuden eetterifosfolipidien synteesissä.
Eetterilipidisynteesin kaikkein luonteenomaisin entsyymi on alkyyli-dihydroasetonifosfaattisyntaasi( ADAPS).Tämä peroxisomaalinen entsyymi on koodattu. Sen kromosomisijainti on 2q31.
Plasmalogeeni ja nikotiini
PLASMALOGEENI, fosfolipidi, relevanssi fosfolipideissä, esiintyminen yli 10% fosfolipideistä)
Plasmalogen Deficiency 156 löytöä PubMed haussa.
2009-03-12 07:36
Nikotiinin käyttö säätää alas AGPS geeniä alas; plasmalogeeni: lesitiini suhde laskee
LÄHDE: Wan-Sattler R et al. Metabolic profiling reveals distinct variations linked to nicotine consumption in humans--first results from the KORA study. PLoS ONE. 2008;3(12):e3863. Epub 2008 Dec 5
Tupakanpolton aikainen altistus nikotiinille aiheuttaa moninaisia metabolisia muutoksia, joita on kehnosti aiemmin hahmotettu. Tämä tutkijaryhmä analysoi kokonaista 198 erilaista aineenvaihdunnallista tuotetta 283 seeruminäytteestä eräästä tutkitusta kohortista (Cooperative Health Research in the Region of Augsburg). Monitekijäisen metaboliittiprofiilin analyysissä havaittiin, että tupakanpolttajat olivat erotettavissa niistä, jotka eivät olleet koskaan polttaneet tai jotka olivat lopettaneet tupakanpolton. Lisäksi oli tunnistettavissa 23 sellaista lipidimerkitsijää, jotka olivat nikotiinista riippuvia. Näiden merkitsijöiden pitoisuudet olivat kaikissa polttajissa koholla verrattuna niihin jotka olivat lopettaneet tupakan tai eivät olleet koskaan tupakoineet, paitsi kolmessa biomerkitsijässä asyyli-alkyyli-fosfatidyylikoliineissa esim. plasmalogeeneissa pitoisuudet olivat alentuneet. Myös tehtiin merkitsevä havainto plasmalogeenin ja diasyylifosfatidyylikoliinin( lesitiinin) suhteesta (Pls/PC). Suhde oli alentunut polttajilla ja säätyi entsyymistä alkyyli-glyseronifosfaattisyntetaasi (alkylDHAP syntetaasi, (AGPS ) sekä eetterilipideissä että glyserofosfolipiditeissä.
Tutkijoiden metaboliittiprofiilit viittasivat vahvasti AGPS-geenin alassäätymiseen tupakanpolttajilla (the gene for alkyl-DHAP synthase (AGPS)). Tämä on analysoitu keuhkokudoksista. Näistä tiedoista päätellen tupakanpoltto oli assosioitunut plasmalogeenin vajeeseen, minkä syynä olisi alentunut tai puuttuva aktiviteetti peroksisomaalisessa alkyyli-DHAP(AGPS) entsyymissä. Nämä löydöt antavat uutta oivallusta tupakasta riippuvuuden taustaan. Uusia terapiareittejä voisi olla AGPS entsyymin aktivoiminen pienillä molekyyleillä.
Plasmalogen Deficiency 156 löytöä PubMed haussa.
2009-03-12 07:36
Nikotiinin käyttö säätää alas AGPS geeniä alas; plasmalogeeni: lesitiini suhde laskee
LÄHDE: Wan-Sattler R et al. Metabolic profiling reveals distinct variations linked to nicotine consumption in humans--first results from the KORA study. PLoS ONE. 2008;3(12):e3863. Epub 2008 Dec 5
Tupakanpolton aikainen altistus nikotiinille aiheuttaa moninaisia metabolisia muutoksia, joita on kehnosti aiemmin hahmotettu. Tämä tutkijaryhmä analysoi kokonaista 198 erilaista aineenvaihdunnallista tuotetta 283 seeruminäytteestä eräästä tutkitusta kohortista (Cooperative Health Research in the Region of Augsburg). Monitekijäisen metaboliittiprofiilin analyysissä havaittiin, että tupakanpolttajat olivat erotettavissa niistä, jotka eivät olleet koskaan polttaneet tai jotka olivat lopettaneet tupakanpolton. Lisäksi oli tunnistettavissa 23 sellaista lipidimerkitsijää, jotka olivat nikotiinista riippuvia. Näiden merkitsijöiden pitoisuudet olivat kaikissa polttajissa koholla verrattuna niihin jotka olivat lopettaneet tupakan tai eivät olleet koskaan tupakoineet, paitsi kolmessa biomerkitsijässä asyyli-alkyyli-fosfatidyylikoliineissa esim. plasmalogeeneissa pitoisuudet olivat alentuneet. Myös tehtiin merkitsevä havainto plasmalogeenin ja diasyylifosfatidyylikoliinin( lesitiinin) suhteesta (Pls/PC). Suhde oli alentunut polttajilla ja säätyi entsyymistä alkyyli-glyseronifosfaattisyntetaasi (alkylDHAP syntetaasi, (AGPS ) sekä eetterilipideissä että glyserofosfolipiditeissä.
Tutkijoiden metaboliittiprofiilit viittasivat vahvasti AGPS-geenin alassäätymiseen tupakanpolttajilla (the gene for alkyl-DHAP synthase (AGPS)). Tämä on analysoitu keuhkokudoksista. Näistä tiedoista päätellen tupakanpoltto oli assosioitunut plasmalogeenin vajeeseen, minkä syynä olisi alentunut tai puuttuva aktiviteetti peroksisomaalisessa alkyyli-DHAP(AGPS) entsyymissä. Nämä löydöt antavat uutta oivallusta tupakasta riippuvuuden taustaan. Uusia terapiareittejä voisi olla AGPS entsyymin aktivoiminen pienillä molekyyleillä.
Glyserolista fosfolipideihin
GLYSEROLISTA (CH2OH-CHOH-CH2OH) ja 3 hiilen ketjuista (CCC) fosfolipideihin.
Tällä kertaa kokoan tietoa siitä kolmen hiilen pätkästä mikä sokerista aineenvaihdunnasa tulee juuri ennen kuin se siten muutuu AcetylCoA muotoon ja häviää energialaitokseen tekemään CO2, H2O, ATP ja lämpöä.
Kaikki sokeri tai rasva ei menee energiaksi kuten tiedetään, vaan osasta keho valmistaa varastoenergiaa ja rakenteita kehoon. Rakennetarkoituksiin kolmen hiilen pätkä on aivan mainio. Siitä saa eräänlaisen pienikokoisen hyllyn, johon voi sijoittaa mitä erilaisimpia ketjuja ja rakenteita eri tarkoituksiin geenien koodaamilla erilaisilla entsyymeillä.
GLYSEROLISSA on jokaisessa hiilessä alkoholinen OH-ryhmä. Siis glyseroli on kolmen arvoinen alkoholi. Tämä glyseroli, jos sitä on ravinnossa, lasketaan koviin rasvoihin. Kehossa sen täytyy aktivoitua fosfaattimuotoon , Glyserolifosfaatti (G3P), jotta se pääsee erilaisiin aineenvaihdunnallisiin teihinsä: CH2OH- CHOH-CH2-O-fosfaatti
Entsyymi joka fosforyloi, on nimeltään KINAASI, glyserolikinaasi
Maksassa, munuaisessa, maitorauhasessa, suoliston limakalvossa on entsyymiä glyserokinaasi ja niin niissä kudoksissa voi muodostua glyserolista tätä alfa-glyserofosfaattia ( alfa-glycerophosphate).
Mutta jos kudossa ei koodaudu esiin tätä entsyymiä tai jos entsyymin aktiivisuus on matala kuten lihaksessa tai rasvakudoksessa, alfa-glyserofosfaatti, jota tarvitaan, valmistetaan muuta tietä, glykolyyttisen järjestelmän DHAP molekyylistä käsin. Tämä on dihydroxyasetonifosfaatti. Jos se redusoidaan NADH:lla muodostuu haluttua alfa-glyserofosfaattia, mutta entsyyminä tulee olla alfa-glyserofosfaattidehydrogenaasi.
Molekyyli alfa-glyserofosfaatti (G3P) voi sijoittaa aktivoituja rasvahappoja kahteen hiilimolekyyliinsä ja tuloksena on 1,2-diglyseridifosfatidaatti (phosphatidic acid, PA).
Glyserofosfaatti-asyylitransferaasi katalysoi tällaista reaktiota.
Jos fosfatidihappoa(PA) muuntaa siten, että fosfaatiryhmä poistuu fosfaatista, jää jäljelle diglyseridi, jolla on vielä yksi vapaa OH-ryhmä.
Diglyseridin kolmanteen hiileen O molekyyliin voi esteröityä lisää yksi Acyl-CoA molekyyli, aktivoitunutta rasvahappoa, jolloin molekyyli on kaikille tuttu triglyseridi TG. Tämä on kovaa rasvaa ja kehon pääasiallisin varastorasvamuoto, neutraalirasva.
Ylimääräinen hiilihydraattienergia pääsee näistä 3 hiilen pätkien vaiheesta siirtymään triglyserideiksi, varastorasvoiksi, mikä on hyvin yksinkertainen tapa lihoa, jos energian käyttö ja liikunta ei vastaa nautittua kalorimäärää.
MUTTA KAIKKI SYÖTY ENERGIA ei mene yksinkertaisiin varastorasvoihin, vaan keho pitää huolen myös jatkuvasta solukalvojen uudistamisesta, korjaamisesta, turn over tapahtumista. Rakenteita ei paikkaile pelkät sokerit tai pelkät rasvat, vaan ne täytyy muokata pysyväismuotoon ja ne fosforyloidaan (P) ja osa sulfatoidaan (S) ja osaan liitetään myös typellisiä(N) muotoja. Nämä ovat sellaisia energia-aineista rakenneaineiksi muuntavia molekyylejä. Sen takia ravintosuosituksissa on tärkeää, että hiilihydraattien lisäksi käytetään tiettyjä määriä rasvoja , tiettyjä essentiellejä rasvalaatuja ja tietty määrä laadukasta proteiinia.
Nyt siirrytään rakennelipidien puolelle.
Niistä eräs tärkeä luokka ovat fosfolipidit, joista tässä yhteydessä ( muitakin rakennelipidiryhmiä on: sfingolipideissäkin on fosforihappoa)
Fosfolipidit syntetisoituvat joko fosfatidihaposta(PA) käsin kuten fosfatidyyli-inositoli(PI), lipositoli) tai diglyseridistä käsin kuten lesitiinit eli fosfatidyylikoliinit tai kefaliinit, fosfatidyylietanolaminit)
Lipositoli eli fosfatidyyli-inositoli (PI) muodostuu siten, että fosfatidihappo(PA) muodostaa CDP-diglyseridin, joka reagoi inositolin kanssa entsyymillä CDP-diglyseridi:inositolitransferaasi. Totaalifosfolipideistä voi olla tätä laatua 5-8%
Lesitiini eli fosfatidyylikoliini (PC) muodostuu kun koliini ensin aktivoituu aktiiviksi koliiniksi CDP-Choline ja sitten entsyymi fosforyylikoliini:glyseriditransferaasi siirtää tuon aktivoidun koliini diglyseridiin (1,2-DAG) .Totaalifosfolipideistä voi olla tätä laatua 40%.
Eri kudoksisssa fosfolipidien prosentuaalisuus keskenään on eri tavalla säätynyttä geneettisesti.
Yleensä tunnetaan energiamuoto ATP, mutta tässä käytetään ATP energian siirtoa CTP energiaksi ensin.
Kefaliini eli fosfatidyylietanolamini (PE) muodostuu aktivoidusta etanolaminista (Etn), Etanolaminifosfaatista(EtnP) . Tämä fosfolipidi voi jatkokehittyä siten, että se metyloituu CH3- ryhmillä ja muuttuu lesitiiniksi. Tällaista metyloitumista voi tapahtua maksassa, mutta ei aivojen alueella. Toisaalta kefaliinin suoraan tekevää entsyymiä ei ole maksassa (fosforyyli-etanolamini-glyseriditransferaasi). Aivoissa sitä on, siitä kai nimikin johtuu).
Fosfatidyyliseriini (PS) voi muodostua suoraan fosfatidyylietanolaminista (PE) .
Tämä tunnetaan molekyylinä joka signaloi solun vanhenemista ja solun vanhetessa siirtyy solukalvosta sisemmästä osasta solun pintaan ja solu poimitaan pois kudoksen solujen joukosta. Kaikilla fosfolipideillä on solukalvossa hierarkinen järjestelmä terveessä solussa, joten poikkeamat heijastavat eri tauteja.
Mitokondrialla on omat DNA:ssa ja mitokondriat generoivat itselleen aivan omatyyppistä fosfolipidiä, jonka nimi on kardiolipiini. Se on difosfatidyyliglyseroli, erikoisen pätevä molekyyli mitokondriaalisiin tehtäviin, integroi mitokondrian energialaitoksen hyvin solun sytoplasmamiljöössä. Kardiolipiini muodostuu fosfatidyyliglyserolista, joka syntetisoiduu CDP-diglyseridista ja alfa-glyerofosfaatista. Siinä on lopuksi kolmesta glyserolista osia.
Peroxisomi syntetisoi alkuosia eräästä erityisestä fosfolipidistä plasmalogeenistä (Pls) . Arvellaan, että sen osuus on ainakin 10% ellei paljon runsaampikin tietyissä kudoksissa. Eri plasmalogeenilajeja muokkautuu endoplasmisessa retikulumissa, mutta peroxisomin osuutena on hyödyntää pitkien rasva-alkoholien alkyyliä plasmalogeenin C1 – hiilen R1 ryhmäksi. Alkyyli liitetään rakenteeseen eetterisidoksella C n1 hiileen ja Alkyl-G3P muodostuu. Tämä voikin ilmeisesti jo siirtyä sytoplasmaan . C2- hiileen plasmalogeeni miellään asentaa dokosahexaeenihappoa tai arakidonihappoa, joten se vaikuttuu ravinnosta. Valmis plasmalogeeni sytoplasmassa voi vapauttaa näitä essentiellejä rasvahappoja ja niistä arakidoni menee eikosanoiditiehen.
Tämä peroxisomissa rakentunut sidos on vinyylieetteri aldehydogeeninen sidos (-CH2-O-CH=CH-R1). Entsyymi, joka tässä on kriittinen, on nimeltään AGPS, taitaa olla useita merkintöjä sillä, kuten alkyl/acyl DHAP: NAD(P)H oxidoreduktaasi. Joka tapauksesa tulos on Alkyl- G3P molekyyli eetterisidoksella.
Vinyloidut glyserofosfaatit, Alkyyli-G3P, lähdettyään peroxisomista eteenpäin voivat kyllä reagoida vielä CDP-koliinin tai CDP-etanolaminin kanssa aivan kuten lesitiinit ja kefaliinit (ER:ssä) ja ilmetä myös post-Golgilaitteessa.
Vielä 1969 ei voitu sanoa, mikä merkitys näillä plasmalogeeneillä ja niiden metaboliiteilla oli.
Nykyään tästä on paljon tietoa. Ne ovat esim aivolipideissä antioksidatiivinen suoja vapaita happiradikaaleja vastaan. Niiden osuuden vähyys heijastaa tautitilaa aivostossa.
Mikä siis on perus ero plasmalogeenien ja muiden fosfolipidien , glyseridimuotojen välillä?
Muissa on sivuryhmät glyserolin hiiliketjussa esterisidoksella tehtyjä, mutta plasmalogeenissä eetterisidoksella ja sellaisen voi tehdä vain peroxisomi, joka on ottanut vastaan pitkäketuisia alkoholilipidejä kataboliaansa ja konvertoinut ne asyylimuotoon ja sitten liittänyt tämän alkoholiperäisen hiiliketjun pitkän alkyylin glyseridinsä C1 hiileen eetterisidoksella, jolloin glyseridi on plasmalogeenilaatu.
On tyypillistä että tämä alkyyliradikaali on peräisin tyydyttämättömästä alkoholista. Plasmalogeeni voi ottaa mielellään jonkin pitkän rasvahapon R2- asemaan, kuten arakidonihapon tai jonkin docosahexaeenin tai docosapentaeenin
Plasmalogeeni voi olla muokatulta tyypiltään (Cn3 hiilen ryhmältään) seriinejä (Pls-Ser, plasmenyyliseriini) tai etanolamineja (PlsEtn, plasminyylietanolamini) tai koliineja (Pls-koliini, plasminyylikoliini tai inositoleja (PlsIns, plasminyyli-inositoli).
http://www.steve.gb.com/images/molecules/lipids/plasmalogen.png
Zellwegerin syndrooma aiheutuu kalvoon liittyvän peroxiinin Pex2 puutteesta. Tällöin ei ole peroxisomeissa katalaasia hävittämässä H2O2 molekyyliä ja oksidatiivinen vaurio estää myeliinin muodostumisen, erityisesti eetterilinkkiytyneitten fosfolipidien, plasmalogeenien muodostuksen, siksi tuossa oireyhtymässä elinkykyisyyttä ei ole muutamaa viikkoa enempää. Jos plasmalogeenien pitoisuus laskee , lisääntyy oksidatiiviset vauriot aivostossa.
12.3.2009 12:38
Tällä kertaa kokoan tietoa siitä kolmen hiilen pätkästä mikä sokerista aineenvaihdunnasa tulee juuri ennen kuin se siten muutuu AcetylCoA muotoon ja häviää energialaitokseen tekemään CO2, H2O, ATP ja lämpöä.
Kaikki sokeri tai rasva ei menee energiaksi kuten tiedetään, vaan osasta keho valmistaa varastoenergiaa ja rakenteita kehoon. Rakennetarkoituksiin kolmen hiilen pätkä on aivan mainio. Siitä saa eräänlaisen pienikokoisen hyllyn, johon voi sijoittaa mitä erilaisimpia ketjuja ja rakenteita eri tarkoituksiin geenien koodaamilla erilaisilla entsyymeillä.
GLYSEROLISSA on jokaisessa hiilessä alkoholinen OH-ryhmä. Siis glyseroli on kolmen arvoinen alkoholi. Tämä glyseroli, jos sitä on ravinnossa, lasketaan koviin rasvoihin. Kehossa sen täytyy aktivoitua fosfaattimuotoon , Glyserolifosfaatti (G3P), jotta se pääsee erilaisiin aineenvaihdunnallisiin teihinsä: CH2OH- CHOH-CH2-O-fosfaatti
Entsyymi joka fosforyloi, on nimeltään KINAASI, glyserolikinaasi
Maksassa, munuaisessa, maitorauhasessa, suoliston limakalvossa on entsyymiä glyserokinaasi ja niin niissä kudoksissa voi muodostua glyserolista tätä alfa-glyserofosfaattia ( alfa-glycerophosphate).
Mutta jos kudossa ei koodaudu esiin tätä entsyymiä tai jos entsyymin aktiivisuus on matala kuten lihaksessa tai rasvakudoksessa, alfa-glyserofosfaatti, jota tarvitaan, valmistetaan muuta tietä, glykolyyttisen järjestelmän DHAP molekyylistä käsin. Tämä on dihydroxyasetonifosfaatti. Jos se redusoidaan NADH:lla muodostuu haluttua alfa-glyserofosfaattia, mutta entsyyminä tulee olla alfa-glyserofosfaattidehydrogenaasi.
Molekyyli alfa-glyserofosfaatti (G3P) voi sijoittaa aktivoituja rasvahappoja kahteen hiilimolekyyliinsä ja tuloksena on 1,2-diglyseridifosfatidaatti (phosphatidic acid, PA).
Glyserofosfaatti-asyylitransferaasi katalysoi tällaista reaktiota.
Jos fosfatidihappoa(PA) muuntaa siten, että fosfaatiryhmä poistuu fosfaatista, jää jäljelle diglyseridi, jolla on vielä yksi vapaa OH-ryhmä.
Diglyseridin kolmanteen hiileen O molekyyliin voi esteröityä lisää yksi Acyl-CoA molekyyli, aktivoitunutta rasvahappoa, jolloin molekyyli on kaikille tuttu triglyseridi TG. Tämä on kovaa rasvaa ja kehon pääasiallisin varastorasvamuoto, neutraalirasva.
Ylimääräinen hiilihydraattienergia pääsee näistä 3 hiilen pätkien vaiheesta siirtymään triglyserideiksi, varastorasvoiksi, mikä on hyvin yksinkertainen tapa lihoa, jos energian käyttö ja liikunta ei vastaa nautittua kalorimäärää.
MUTTA KAIKKI SYÖTY ENERGIA ei mene yksinkertaisiin varastorasvoihin, vaan keho pitää huolen myös jatkuvasta solukalvojen uudistamisesta, korjaamisesta, turn over tapahtumista. Rakenteita ei paikkaile pelkät sokerit tai pelkät rasvat, vaan ne täytyy muokata pysyväismuotoon ja ne fosforyloidaan (P) ja osa sulfatoidaan (S) ja osaan liitetään myös typellisiä(N) muotoja. Nämä ovat sellaisia energia-aineista rakenneaineiksi muuntavia molekyylejä. Sen takia ravintosuosituksissa on tärkeää, että hiilihydraattien lisäksi käytetään tiettyjä määriä rasvoja , tiettyjä essentiellejä rasvalaatuja ja tietty määrä laadukasta proteiinia.
Nyt siirrytään rakennelipidien puolelle.
Niistä eräs tärkeä luokka ovat fosfolipidit, joista tässä yhteydessä ( muitakin rakennelipidiryhmiä on: sfingolipideissäkin on fosforihappoa)
Fosfolipidit syntetisoituvat joko fosfatidihaposta(PA) käsin kuten fosfatidyyli-inositoli(PI), lipositoli) tai diglyseridistä käsin kuten lesitiinit eli fosfatidyylikoliinit tai kefaliinit, fosfatidyylietanolaminit)
Lipositoli eli fosfatidyyli-inositoli (PI) muodostuu siten, että fosfatidihappo(PA) muodostaa CDP-diglyseridin, joka reagoi inositolin kanssa entsyymillä CDP-diglyseridi:inositolitransferaasi. Totaalifosfolipideistä voi olla tätä laatua 5-8%
Lesitiini eli fosfatidyylikoliini (PC) muodostuu kun koliini ensin aktivoituu aktiiviksi koliiniksi CDP-Choline ja sitten entsyymi fosforyylikoliini:glyseriditransferaasi siirtää tuon aktivoidun koliini diglyseridiin (1,2-DAG) .Totaalifosfolipideistä voi olla tätä laatua 40%.
Eri kudoksisssa fosfolipidien prosentuaalisuus keskenään on eri tavalla säätynyttä geneettisesti.
Yleensä tunnetaan energiamuoto ATP, mutta tässä käytetään ATP energian siirtoa CTP energiaksi ensin.
Kefaliini eli fosfatidyylietanolamini (PE) muodostuu aktivoidusta etanolaminista (Etn), Etanolaminifosfaatista(EtnP) . Tämä fosfolipidi voi jatkokehittyä siten, että se metyloituu CH3- ryhmillä ja muuttuu lesitiiniksi. Tällaista metyloitumista voi tapahtua maksassa, mutta ei aivojen alueella. Toisaalta kefaliinin suoraan tekevää entsyymiä ei ole maksassa (fosforyyli-etanolamini-glyseriditransferaasi). Aivoissa sitä on, siitä kai nimikin johtuu).
Fosfatidyyliseriini (PS) voi muodostua suoraan fosfatidyylietanolaminista (PE) .
Tämä tunnetaan molekyylinä joka signaloi solun vanhenemista ja solun vanhetessa siirtyy solukalvosta sisemmästä osasta solun pintaan ja solu poimitaan pois kudoksen solujen joukosta. Kaikilla fosfolipideillä on solukalvossa hierarkinen järjestelmä terveessä solussa, joten poikkeamat heijastavat eri tauteja.
Mitokondrialla on omat DNA:ssa ja mitokondriat generoivat itselleen aivan omatyyppistä fosfolipidiä, jonka nimi on kardiolipiini. Se on difosfatidyyliglyseroli, erikoisen pätevä molekyyli mitokondriaalisiin tehtäviin, integroi mitokondrian energialaitoksen hyvin solun sytoplasmamiljöössä. Kardiolipiini muodostuu fosfatidyyliglyserolista, joka syntetisoiduu CDP-diglyseridista ja alfa-glyerofosfaatista. Siinä on lopuksi kolmesta glyserolista osia.
Peroxisomi syntetisoi alkuosia eräästä erityisestä fosfolipidistä plasmalogeenistä (Pls) . Arvellaan, että sen osuus on ainakin 10% ellei paljon runsaampikin tietyissä kudoksissa. Eri plasmalogeenilajeja muokkautuu endoplasmisessa retikulumissa, mutta peroxisomin osuutena on hyödyntää pitkien rasva-alkoholien alkyyliä plasmalogeenin C1 – hiilen R1 ryhmäksi. Alkyyli liitetään rakenteeseen eetterisidoksella C n1 hiileen ja Alkyl-G3P muodostuu. Tämä voikin ilmeisesti jo siirtyä sytoplasmaan . C2- hiileen plasmalogeeni miellään asentaa dokosahexaeenihappoa tai arakidonihappoa, joten se vaikuttuu ravinnosta. Valmis plasmalogeeni sytoplasmassa voi vapauttaa näitä essentiellejä rasvahappoja ja niistä arakidoni menee eikosanoiditiehen.
Tämä peroxisomissa rakentunut sidos on vinyylieetteri aldehydogeeninen sidos (-CH2-O-CH=CH-R1). Entsyymi, joka tässä on kriittinen, on nimeltään AGPS, taitaa olla useita merkintöjä sillä, kuten alkyl/acyl DHAP: NAD(P)H oxidoreduktaasi. Joka tapauksesa tulos on Alkyl- G3P molekyyli eetterisidoksella.
Vinyloidut glyserofosfaatit, Alkyyli-G3P, lähdettyään peroxisomista eteenpäin voivat kyllä reagoida vielä CDP-koliinin tai CDP-etanolaminin kanssa aivan kuten lesitiinit ja kefaliinit (ER:ssä) ja ilmetä myös post-Golgilaitteessa.
Vielä 1969 ei voitu sanoa, mikä merkitys näillä plasmalogeeneillä ja niiden metaboliiteilla oli.
Nykyään tästä on paljon tietoa. Ne ovat esim aivolipideissä antioksidatiivinen suoja vapaita happiradikaaleja vastaan. Niiden osuuden vähyys heijastaa tautitilaa aivostossa.
Mikä siis on perus ero plasmalogeenien ja muiden fosfolipidien , glyseridimuotojen välillä?
Muissa on sivuryhmät glyserolin hiiliketjussa esterisidoksella tehtyjä, mutta plasmalogeenissä eetterisidoksella ja sellaisen voi tehdä vain peroxisomi, joka on ottanut vastaan pitkäketuisia alkoholilipidejä kataboliaansa ja konvertoinut ne asyylimuotoon ja sitten liittänyt tämän alkoholiperäisen hiiliketjun pitkän alkyylin glyseridinsä C1 hiileen eetterisidoksella, jolloin glyseridi on plasmalogeenilaatu.
On tyypillistä että tämä alkyyliradikaali on peräisin tyydyttämättömästä alkoholista. Plasmalogeeni voi ottaa mielellään jonkin pitkän rasvahapon R2- asemaan, kuten arakidonihapon tai jonkin docosahexaeenin tai docosapentaeenin
Plasmalogeeni voi olla muokatulta tyypiltään (Cn3 hiilen ryhmältään) seriinejä (Pls-Ser, plasmenyyliseriini) tai etanolamineja (PlsEtn, plasminyylietanolamini) tai koliineja (Pls-koliini, plasminyylikoliini tai inositoleja (PlsIns, plasminyyli-inositoli).
http://www.steve.gb.com/images/molecules/lipids/plasmalogen.png
Zellwegerin syndrooma aiheutuu kalvoon liittyvän peroxiinin Pex2 puutteesta. Tällöin ei ole peroxisomeissa katalaasia hävittämässä H2O2 molekyyliä ja oksidatiivinen vaurio estää myeliinin muodostumisen, erityisesti eetterilinkkiytyneitten fosfolipidien, plasmalogeenien muodostuksen, siksi tuossa oireyhtymässä elinkykyisyyttä ei ole muutamaa viikkoa enempää. Jos plasmalogeenien pitoisuus laskee , lisääntyy oksidatiiviset vauriot aivostossa.
12.3.2009 12:38
onsdag 11 mars 2009
PLASMALOGEENI. PAF on koliinialkyylieetteriplasmalogeenä!
PLASMALOGEENI kuuluu fosfolipidien ryhmään (kuten sellaiset rasva-aineet joissa on osana glyserolituma, rasvahappoja ja fosforihappotähde, typpeäsisältäviä emäksiä tai muita substituentteja.
Fosfolipidejä ovat lesitiini PC, kefaliini PE , lipositoli PI, fosfotidyyliseriini PS, kardiolipiini, plasmalogeeni ja sfingomyeliini. Aivojen ja lihasten fosfolipideistä on 10 % plasmalogeenejä).
Plasmalogeeni on esim. hippokampin lipidimiljöön molekyyli
Plasmalogeenit ovat glyserolieetterifosfolipidejä.
Niitä on kahta tyyppiä, alkyylieetteriä ja alkenyylieetteriä, jossa on yksi kaksoissidos. Glykolyyttisen kartan DHA-fosfaatista käsin saadaan glyseroliprekursoriainesta ja siitä tehdään soluissa pitkäketjuisen rasva-alkoholin kanssa glyserolieetterifosfolipidejä peroksisomeissa.
(Otettava huomioon, että DHA-P on hiilihydraattiaineenvaihdunnan yksi välituote, ja diabeteksen ollessa huonossa tasapainossa pyrkii fosfaattimuoto muuttumaan DHA-muodoksi, joka on solutoksinen dihydroksiasetoni
Voi olettaa, että varsinkin neuronaalisten rakenteiden muodostukseen on tärkeää pitää yllä normaalia verensokeritasapainoa hyvin paljon tarkemmin kuin mitä oli viime vuosisadalla ja tuhannella tapana, jotta aivorakenteet eivät kärsi diabeteskomplikaatioista detaljeitaan myöten).
Näitä plasmalogeenejä tavataan kolmea päätyyppiä:
koliiniplasmalogeeni (PcPm),
etanolaminiplasmalogeeni (EtnPm) ja
seriiniplasmalogeeni (Ser-Pm).
Etanolaminiplasmalogeeni EtnPm
Myeliinissä on varsinkin EtnPm plasmalogeenia.
Sydänkudoksessa on koliiniplasmalogeenia.
On löydetty eräs biologisesti hyvin aktiivi ja vahva välittäjäaine, se on koliini-alkyylieetteri plasmalogeeni (1-O--enyyli-2-asetyyli-sn-glysero-3-fosfokoliini) ja se pystyy indusoimaan soluvasteita hyvin pienissä konsentraatioissa ( 10E-11M). Tätä molekyyliä sanotaan tutummalla nimellä PAF, Platelet Activating Factor (trombosyyttejä aktivoiva tekijä). Se voi välittää hypersensitiivisyyttä akuutteja tulehduksia ja anafylaktista shokkia. Sitä syntetisoituu vasteena IgE-antigeenikompleksille basofiilien, neutrofiilien, eosinofiilien, makrofagien ja monosyyttien pinnoissa. PAF-synteesi ja vapautuminen soluista johtaa trombosyyttien aggregaatioon ja serotoniinin vapautumiseen trombosyyteistä.PAF tuottaa myös vasteita muista elimistä, kuten sydämestä, maksasta, sileästä lihaksesta, keuhkoista jne.
LÄHDE: Michael W. King, Ph.D / IU School of Medicine /
http://web.indstate.edu/thcme/mwking/lipid-synthesis
Plasmalogeeni on kehon oma molekyyli.
Muistiin 22.10.2007 14:32
Fosfolipidejä ovat lesitiini PC, kefaliini PE , lipositoli PI, fosfotidyyliseriini PS, kardiolipiini, plasmalogeeni ja sfingomyeliini. Aivojen ja lihasten fosfolipideistä on 10 % plasmalogeenejä).
Plasmalogeeni on esim. hippokampin lipidimiljöön molekyyli
Plasmalogeenit ovat glyserolieetterifosfolipidejä.
Niitä on kahta tyyppiä, alkyylieetteriä ja alkenyylieetteriä, jossa on yksi kaksoissidos. Glykolyyttisen kartan DHA-fosfaatista käsin saadaan glyseroliprekursoriainesta ja siitä tehdään soluissa pitkäketjuisen rasva-alkoholin kanssa glyserolieetterifosfolipidejä peroksisomeissa.
(Otettava huomioon, että DHA-P on hiilihydraattiaineenvaihdunnan yksi välituote, ja diabeteksen ollessa huonossa tasapainossa pyrkii fosfaattimuoto muuttumaan DHA-muodoksi, joka on solutoksinen dihydroksiasetoni
Voi olettaa, että varsinkin neuronaalisten rakenteiden muodostukseen on tärkeää pitää yllä normaalia verensokeritasapainoa hyvin paljon tarkemmin kuin mitä oli viime vuosisadalla ja tuhannella tapana, jotta aivorakenteet eivät kärsi diabeteskomplikaatioista detaljeitaan myöten).
Näitä plasmalogeenejä tavataan kolmea päätyyppiä:
koliiniplasmalogeeni (PcPm),
etanolaminiplasmalogeeni (EtnPm) ja
seriiniplasmalogeeni (Ser-Pm).
Etanolaminiplasmalogeeni EtnPm
Myeliinissä on varsinkin EtnPm plasmalogeenia.
Sydänkudoksessa on koliiniplasmalogeenia.
PAF
On löydetty eräs biologisesti hyvin aktiivi ja vahva välittäjäaine, se on koliini-alkyylieetteri plasmalogeeni (1-O--enyyli-2-asetyyli-sn-glysero-3-fosfokoliini) ja se pystyy indusoimaan soluvasteita hyvin pienissä konsentraatioissa ( 10E-11M). Tätä molekyyliä sanotaan tutummalla nimellä PAF, Platelet Activating Factor (trombosyyttejä aktivoiva tekijä). Se voi välittää hypersensitiivisyyttä akuutteja tulehduksia ja anafylaktista shokkia. Sitä syntetisoituu vasteena IgE-antigeenikompleksille basofiilien, neutrofiilien, eosinofiilien, makrofagien ja monosyyttien pinnoissa. PAF-synteesi ja vapautuminen soluista johtaa trombosyyttien aggregaatioon ja serotoniinin vapautumiseen trombosyyteistä.PAF tuottaa myös vasteita muista elimistä, kuten sydämestä, maksasta, sileästä lihaksesta, keuhkoista jne.
LÄHDE: Michael W. King, Ph.D / IU School of Medicine /
http://web.indstate.edu/thcme/mwking/lipid-synthesis
Plasmalogeeni on kehon oma molekyyli.
Muistiin 22.10.2007 14:32
söndag 8 mars 2009
Polycosanolit vahoissa
LÄHDE:VAHOJEN POLYCOSANOLIT
Tällaisesta patenttimyrskystä löytyy asiaa polycosanoleista. Katsotaan.
US Patent 6984666 - Polycosanols from wax
Tässä koetetaan kehitellä hyötyä luonnon vahoista niiden polycosanoleista.
Kyse oneräästä keksinnöstä polycosanoleista patenttien puolelta. Suomennosta tausta-teoriasta
Tässä kuvataan entisiä metodeita, joilla uutetaan esiin primäärisiä alifaattisia alkoholeja, joilla on hiiliketjukoko noin C24- C30 (-C40) ja eräänä luonnonlähteenä mainitaan sellainenkin vaha, jota erittää kiinalainen hyönteinen Ericerus pela, Coccidae-suvusta ( Engl. Chinese wax soft scale insect, Ericerus pela, family Coccidae).
Vaha-aineen sisältö on polycosanoleja, joita tämä taustaselvitys kuvaa. Luonnonvahoissa tavataan pääasiassa neljää primääristä alifaattista alkoholia, polycosanolilaatua: engl. nimet näille ovat: tetracosanol, hexacosanol, octacosanol ja triacontanol.
POLYCOSANOLEILLA LIENEE KLIINISTÄ MERKITYSTÄ
Tässä artikkelissa käsitellään myös näitten vahojen modifikaattituotteiden lääkkeellistä käyttöä liikalihavuuden, syndroma X, diabeteksen, hyperkolesterolemian, ateroskleroosin komplikaatioitten , iskemian ja tromboosin hoitoon.
POLYCOSANOLIT ERI KASVILAJEISSA
Polycosanolit ovat primäärisiä alifaattisia alkoholeja, joiden koko on hiiliketjuissa ilmaisten C20- C40 alueelta. Tällaisia löytyy laajalti pähkinän iduista, ytimistä ja muista komponenteista, siemenistä, hedelmistä ja viljoista, kreikkalaisesta oliiviöljystä ja omenan vahasta.
Polycosanoleja on myös pieniä määriä (alle 0.1%) vehnänjyvissä pitkäketjuisten rasvahappojen alkyyliestereinä. Pääkomponentit, mitä vehnän jyvissä on, ovat palmityylihexacosanolia ja arakidyyli-, palmityyli ja behenyyli-tetrakosanolia.
POLYCOSANOLEJA sekä vapaina alkoholeina että rasvahappojen estereinä on eristettävissä monista kasvisuvuista ja lajeista mm lajeista Achillea biebersteinii, Calamagrostis arundinacea , Emilia sonchifolia, Heliotropium digynum, Hypericum perforatum (aito Johannesyrtti) ,Tragopogon orientalis(Pukinparta), Triticeae-suvut (Viljoista).
POLYCOSANOLIT KASVIN ERI OSISSA
Eri akaasialajien kaarnasta, Anisomeles indica kasvin rungosta; Cordia rothii, Hibiscus cannabinus ja Holigarna arnottiana kasvien lehdistä; Talinum paniculatum kasvin juurista; Gymnosporia Montana lajin lehdistä ja juurista; Cymbopogon citrates, E. merifolia ja E. Peplus, Portulaca suffruticosa L. ja Youngia Denticulate kasvien ilmassa kasvavista osista; Melia birmanica kasvin puuytimesta.
POLYCOSANOLEJA KASVIUUTTEISTA
Palmupuun Conifera cerifera lehtiexudaatista; Euphorbia helioscopia- kasvin lehtivahasta; Gramineae sukujen epikuticulaarisesta vahasta; Euphorbia pseudocactus ja Euphorbia thymifolia kasvien latexista ja korealaisesta kasvista Echinosophora koreensis kasvista.
UUTTAMISMETODEISTA
Bertholet on kuvannut metodin, jolla voi valmistaa polycosanoliseoksen kasvivahaa saponifioimalla esim riisileseen vahasta (rice bran wax), carnauba-vahasta ja jojobaöljystä.Tässä menetelmässä kasvivaha ensin liuotetaan orgaaniseen veteen sekoittumattomaan liuottimeen kuten butanoliin tai pentanoliin ja sitten hydrolysoidaan käyttämällä alkaalin maametallihydoksidin vesiliuosta. Saponifioitumisessa muodostuneet rasvahapot liukenevat alkaaliin vesikerrokseen ja polycosanoli-alkoholituotteet jäävät orgaaniseen kerrokseen, mikä sisältää alle 10% rasvahappoja ja yli 90 % alkoholeja. Hyötytuotto on 50%. Polycosanolituotteiden kompositio riippuu alkuperäisestä kasvisvahasta. N-hexacosanolia eristetään villavahan (woolwax) hydroksyloituneista seoksista käyttämällä geelikromatografiaa.
RIISILESEVAHA (Rice Bran Wax)
Riisileseitten vahasta eristetyt polycosanolit on muokattu kasvisöljyjen fytosteroleilla ja niitä on käytetty alentamaan kolesterolipitoisuuksia. Tämän materiaalin alifaattisten alkoholien profiili käsittää lähes 23-33% kaikkia polycosanoleja, joissa päämolekyyli on triacontanolia (8-9%), sitten oktacosanolia( 5-6%) ja tetracontanolia, hexacosanolia, dotriacontanolia ja tetratriacosanolia (2-5% kutakin)
SOKERIRUOKOVAHA (Sugar Cane Wax)
Sokeriruovon vaha on suurehko luonnonlähde kaupallisille polycosanolin tuotolle. Pitkäketjuisia alifaattisia alkoholeja sijaitsee pääasiassa sokeriruovon vahakerroksessa ja niistä hallitsevin komponentti on oktacosanoli. Näitä alifaattisia alkoholeja voidaan uuttaa suoraan eräällä orgaanisella liuottimella tai alkoholilla, jolloin saadaan seoksessa oktacosanolia (7-10%) ja triakontanolia (0.4-1%) pääkomponentteina.
Sokeriruovon vahan saponifioimisella saadaan seos korkeampia primäärisiä alifaattisia alkoholeja, joissa hiiliketju- koko on C24- C34. Saponifioimisessa sulatetaan sokeriruovon vaha ja muodostetaan homogeeninen faasi maa-alkaalimetallihydroksidilla, uuttaminen tapahtuu orgaanisella liuottimella ja sitten tapahtuu uudelleen kiteytyminen orgaanisesta liuottimesta. Materiaalin profiiliin sisältyy oktakosanolia pääkomponettina (60-70%), sitten triakontanolia (10-15%), hexacosanolia(5.5- 8.5 %), dotriakontanolia (4- 6%), heptacosanolia (2-3.5 %), tetratriacontanolia(0.4-2.0 %), nonakontanolia (0.4-1.2%) ja tetracosanolia (0.5- 1.0%). Tämä on sitten käsitelty asetyylisalisyylihapolla ja käytetty hyperkolesterolemian, ateroskleroosin komplikaatioitten, mahahaavojen hoitoon.
KIINALAINEN HYÖNTEISVAHA ( Ericerus-pela Wax)
Pehmeäkuorinen hyönteinen Ericerus pela, Coccidae on tavallinen E- Kiinan hyönteinen. Sillä on suuri ekonominen arvo Kiinassa, koska se pystyy tekemään vahaa ja koska sillä on korkea nutritionaalinen arvo. Naaras munii 7000 munaa keskimäärin ja munien kuoriutuminen on suoraan yhteydessä vahantuottoon. Ericerus pelan reproduktiivinen kapasiteetti vaikuttuu monesta ekologisesta syystä. Tämän hyönteisen munissa on korkea prosentti proteiinia (40-55%) ja aminohappoja( 30-50%) ja materia on ”ravitsevaa ja turvallista ihmisen käyttää”. (Ye et al. (2001) Forest Res. 14:322-327).
Tätä hyönteistä voi kasvattaa n 200 eri isäntäkasvissa, jotka kuuluvat 98 eri lajiin(genera) ja 36 eri sukuun (family). (Chen and Li (2001) Forest Res. Beijing 14:100-105). Nämä isäntäkasvit eivät ole ainoastaan hyönteisen habitaatio- ja reproduktiopaikka, vaan toimivat myös hyönteisen ravintolähteenä. (Chen et al. (1997) Forest Res. 10:415-419). Keskimääräinen vahan tuotto vaikuttuu isäntäkasvilajista, hyönteisen geografisista erilaisuuksita ja ilmastosta, erityisesti lämpötilasta, kuivuudesta ja intensiivisesta auringonpaisteesta. (Liu et al. (1998) Forest Res. 11:508-512).Tästä hyönteistä on tuotettu kaupallisilla metsäistutuksilla ja eri sadosta on tehty raportteja. (Tämän mannan ekonominen kannattavuus?)
ERICERUS PELA–vaha puoli kiloa sulatettuna 100- 110 asteessa tuottaa 150 g polycosanoleja 30 % hyötysuhteella. Ericerus pela-vaha erittyy sekä koiras- että naarashyönteisen vaharauhasista. (Tan and Zhong (1992) Zoological Res. 13:217-222). Hyönteisvahan analyysi on selvittänyt, että vahassa on seuraava kokoomus: hexacosyl hexacosanoate (55.16%), hexacosyl tetracosanoate (22.36%) ja hexacosyl octacosanol (16.65%). (Takahashi and Nomura (1982) Entomol. Gen. 7:313-316). Tätä vahaa käytetään traditionaalisesti myös lääkkeenä vuotoihin, kivun lievitykseen, haavojen parantamiseen, yskään ja ripuliin.
Tyydytettyjä pitkäketjuisia rasvahappoja on havaittu myös muissa hyönteisissä, kuten Drosicha corpulenta.
MEHILÄISEN VAHA (Bee Wax)
Mehiläisen vahassa on myös merkitsevästi pitkäketjuisia primäärejä alkoholeja sekä vapaina että esteröityneinä.
Mehiläisvahasta uutetut polycosanoliyhdisteet sisältävät C24- C-34 hiiliatomia ja käsittävä seuraavia molekyylejä: tetracosanol (9-15%), hexacosanol (12-18%), octacosanol (13-20%), triacontanol (20-30%), dotriacontanol (13-21%).
Jos mehiläisen vahaa muokataan oliiviöljyllä, beeta-sitosterolilla ja Coptis chinensis uutteella, tuotetta on käytetty vaippaihottuman ( blöjekzem, diaper rash) hoitoon sekä farmaseuttisena että kosmeettisena valmistepohjana. Mehiläisvahan polycosanoleilla osoittautuu olevan myös anti-ulcus- ja anti-inflammatorista aktiivisuutta.
Saponifikaatiossa saatu erittely mehiläisvahan polycosanoleista antaa lisäksi seuraavaa vähän edellisten lisäksi: tetratriacontanol (1.5-3.5%). Polycosanolituotto mehiläisvahasta antoi hyötytuotetta 30% mehiläisvahasta. Materiaalista voidaan valmistaa samalla tavalla kuin sokeriruovon vahasta asetyylisalisyylihappoon muokattuna lääkkeellistä valmistetta, jolla hoidetaan hyperkolesterolemiaa, ateroskleroosin komplikaatioita, mahahaavoja ym.
Jos polykosanolit uutetaan mehiläisvahasta ilman saponifikaatiota, tuotteen pitoisuudet ovat seuraavat: octacosanol (30-60%), triacosanol (16-26%), dotriacontanol (13-22%) ja hexacosanol (7-12%) ja näilläkin on havaittu olevan hyperkolesterolemiaa ehkäiseviä vaikutuksia (Perez, U.S. Pat. No. 6,225,354 (1999)).
MITÄ POLYCOSANOLIT VAIKUTTAVAT KEHOSSA?
SOKERIRUOKOPERÄISET POLYCOSANOLIT JA KOLESTEROLI
Sokeriruokoperäiset polycosanolit alentavat veren kolesterolia sekä eläinkokeissa että ihmisillä. Am. Heart J. 143:356-365; Alcocer et al. (1999) Int. J. Tissue React 21:85-92).
HMG-CoA (3-hydroxy-3-methylglutaryl-Coenzyme A) reduktaasientsyymi moduloituu joissain tutkimusmalleissa, mutta ei suoralla entsyymi-inhibitiolla. Polycosanoleilla voi olla toinen mekanismi kolesterolin alentamiseen kuin vaikuttaminen HMG-CoA-reduktaasiin (johon suurin osa kolesterolia-alentavista lääkkeistä kohdistuu). Esim. HMG-CoA-reduktaasin tuoton säätäminen geeniexpressiotasossa ja/tai proteomitasossa.
Vanhemmat hypertensiota potevat potilaat ja tyypin II hyperkolesterolemia potilaat, joille oli annettu sokeriruovosta uutettua polycosanoliyhdistettä, saivat merkitsevästi alentuneita totaalikolesterolipitoisuuksia, alentuneita LDL-kolesteroli pitoisuuksia, LDL-/HDL-suhteen alenemista ja totaalikolesteroli/HDL suhteen alenemista ja kohonneita HDL-kolesterolipitoisuuksia (Castano et al. (2002) Drug R D. 3:159-172; Castano et al. (2001) Int. J. Clin. Pharmacol. 21:43-57). Jopa 5-10 mg sokeriruokoperäisiä polycosanoleja osoittautui olevan hyödyksi hyperkolesterolemiassa naisten postmenopaussissa (Mirkin et al. (2001) ja iäkkällä korkean sepelsuonitautiriskin potilailla (Castano et al. (2001) J. Geontol A Biol. Sci. Med. Sci. 56:M186-192; Castano et al. (1999) Int. J. Clin. Pharmacol. 19:105-116).
Tämä viittaisi siihen, että sokeriruokoperäisistä polycosanoli-isolaateista voisi mahdollisesti olla kehitettävissä terapiaa kardiovaskulaarisiin tauteihin ja tehot voisivat olla samanveroisia tai parempia kuin simvastatiinilla, pravastatiinilla, lovastatiinilla, probucolilla ja acipimoxilla, arveli aikanaan Janikula (2002) Altern. Med. Rev. 7:203-217). (Tästäkin on jo kulunut aikaa).
POLYCOSANOLIEN ANTITROMBOOTTISIA VAIKUTUKSIA
Polycosanolien antitromboottinen vaikutus näyttää johtuvan merkitsevästä verihiutaleitten aggrekaation estämisestä. (Carbajal et al. (1998)
Lisäksi mainitan että polycosanolit eivät vaikuta kuten aspiriini, joka estää PGI2;n aggrekatiivisen vaikutuksen, vaan pikemminkin estävät verihiutaleitten aggrekoivaa entsyymiä tromboxaani B2, (TXB2), sanoo Carbajal et al. (1998). Tässä terapeuttinen mahdollisuus kombinoida aspiriinia ja polycosanoleja on kiinnostava optio. (Arruzazabala et al. (1997) Pharmacol. Res. 36293-297).
Jotkut raportoivat myös anti-trombisia vaikutuksia polycosanoliyhdisteistä, Arruzazabala et al. (2002).
POLYCOSANOLIEN RAVINNOLLINEN JA PREVENTIIVINEN TERAPEUTTINEN ARVO
ikääntyneillä, ateroskleroosissa, hypertensiossa, diabeteksessa, tuumoreissa, lihavuudessa, ylipainossa, hypertriglyseridemiassa, hyperkolesterolemiassa ym käsitellään eräässä lähteessä (Pistolesi, WO 02/052955, 2001).
Sitten on kirjallisuudessa lukuisia muita raportteja erilaisten polycosanolien ja niiden seosten käytöistä. Tämä on kannuste uusien polycosanolikompositioitten kehittelyyn. sillä niillä saattaa olla erilaisia farmakologisia vaikutuksia ja vahvuuksia. Myös parempien uutemetodien kehittelyyn on kannustetta.
POLYCOSANOLIEN KÄYTTÖMÄÄRISTÄ JA NYKYVALMISTEISTA
Artikkeli mainitsee, että polycosanolien käyttö on turvallista jopa määrissä 500 mg/ kg/ päivä, mikä on 1500 kertaa tavallinen ihmisten saama standardipäiväannos 20 mg/ kg/ päivä. Koe-eläimillä ei ole todettu toksisuutta tai karsinogeenisyyttä korkeista polycosanolipitoisuuksista. Pitkäaikaisestakaan annoksesesta 180 mg/ painokilo/ vuosi ei ole havaittu mitään sivuvaikutusta Jopa 5 vuoden tutkimuksia on tehty. Teratogeenisyyttä ei ole havaittu eläinkokeissa. On kuvattu polycosanolien jakaantuminen kudoksiin. On havaittu, että 10 mg tabletit polycosanoleja ovat stabiileja 9 kk ajan eikä ne tee interaktioita muihin tekijöihin.
CHOLESTIN- niminen ravintosupplementti (Pharmanex tuote ) sisältää octacosanolia, jota on eristetty mehiläisen vahasta. Tämän on havaittu edistävän terveitä kolesterolipitoisuuksia estämällä maksan kolesterolin tuottoa.
LESSTANOL Garuda international-tuote sisältää luonnon octacosanolia (95%) ja se on sokeriruovon vahasta tai kasvisvahasta peräisin.
TWINLAB OCTACOSANOL Plus –tuote on pinaatista johdettua, mikä on luonnollisen octacosanolin hyvä lähde.
OCTACOSANOL, Nature Ways tuote on sokeriruoko-, vehnänalkioöljy-, pinaatti- ja muu luonnon lähdeperäinen valmiste.
OCTACOSANOL,Viable Herbal Solutions- tuote on vehnänalkioöljyn aktiivi ingredienssi ja sitä on käytetty kestokyvyn lisäämiseen.
ARTIKKELIN KIRJOITTANEITTEN TUTKIJOITEN TARKOITUS
Tämän tarkoituksena on kirjoittajilla ollut kehitellä oma polycosanolituote korkeammista alifaattisista alkoholeista, jolla olisi aivan ainutlaatuinen kemiallinen kompositioprofiili ja yllämainitut asiat ovat heidän työnsä taustaa. Lisäksi he haluavat kehittää paremman metodin tällaisten molekyylien puhtaan seoksen esiin uuttamiseksi, mutta tässä tyydyn suomentamaan vain tämän taustan, jotta saa käsitystä asioista POLYCOSANOLI, sillä onhan se tavallista kansaa, joka kaikenlaista ostaa ja käyttää terveyttään hoitaessaan.
Siis polycosanolit ovat muille kaiketi vaarattomia , paitsi niille, joiden peroxisomaalinen funktio ei toimi hyvin.
8.3.2009 14:11
Tällaisesta patenttimyrskystä löytyy asiaa polycosanoleista. Katsotaan.
US Patent 6984666 - Polycosanols from wax
Tässä koetetaan kehitellä hyötyä luonnon vahoista niiden polycosanoleista.
Kyse oneräästä keksinnöstä polycosanoleista patenttien puolelta. Suomennosta tausta-teoriasta
Tässä kuvataan entisiä metodeita, joilla uutetaan esiin primäärisiä alifaattisia alkoholeja, joilla on hiiliketjukoko noin C24- C30 (-C40) ja eräänä luonnonlähteenä mainitaan sellainenkin vaha, jota erittää kiinalainen hyönteinen Ericerus pela, Coccidae-suvusta ( Engl. Chinese wax soft scale insect, Ericerus pela, family Coccidae).
Vaha-aineen sisältö on polycosanoleja, joita tämä taustaselvitys kuvaa. Luonnonvahoissa tavataan pääasiassa neljää primääristä alifaattista alkoholia, polycosanolilaatua: engl. nimet näille ovat: tetracosanol, hexacosanol, octacosanol ja triacontanol.
POLYCOSANOLEILLA LIENEE KLIINISTÄ MERKITYSTÄ
Tässä artikkelissa käsitellään myös näitten vahojen modifikaattituotteiden lääkkeellistä käyttöä liikalihavuuden, syndroma X, diabeteksen, hyperkolesterolemian, ateroskleroosin komplikaatioitten , iskemian ja tromboosin hoitoon.
POLYCOSANOLIT ERI KASVILAJEISSA
Polycosanolit ovat primäärisiä alifaattisia alkoholeja, joiden koko on hiiliketjuissa ilmaisten C20- C40 alueelta. Tällaisia löytyy laajalti pähkinän iduista, ytimistä ja muista komponenteista, siemenistä, hedelmistä ja viljoista, kreikkalaisesta oliiviöljystä ja omenan vahasta.
Polycosanoleja on myös pieniä määriä (alle 0.1%) vehnänjyvissä pitkäketjuisten rasvahappojen alkyyliestereinä. Pääkomponentit, mitä vehnän jyvissä on, ovat palmityylihexacosanolia ja arakidyyli-, palmityyli ja behenyyli-tetrakosanolia.
POLYCOSANOLEJA sekä vapaina alkoholeina että rasvahappojen estereinä on eristettävissä monista kasvisuvuista ja lajeista mm lajeista Achillea biebersteinii, Calamagrostis arundinacea , Emilia sonchifolia, Heliotropium digynum, Hypericum perforatum (aito Johannesyrtti) ,Tragopogon orientalis(Pukinparta), Triticeae-suvut (Viljoista).
POLYCOSANOLIT KASVIN ERI OSISSA
Eri akaasialajien kaarnasta, Anisomeles indica kasvin rungosta; Cordia rothii, Hibiscus cannabinus ja Holigarna arnottiana kasvien lehdistä; Talinum paniculatum kasvin juurista; Gymnosporia Montana lajin lehdistä ja juurista; Cymbopogon citrates, E. merifolia ja E. Peplus, Portulaca suffruticosa L. ja Youngia Denticulate kasvien ilmassa kasvavista osista; Melia birmanica kasvin puuytimesta.
POLYCOSANOLEJA KASVIUUTTEISTA
Palmupuun Conifera cerifera lehtiexudaatista; Euphorbia helioscopia- kasvin lehtivahasta; Gramineae sukujen epikuticulaarisesta vahasta; Euphorbia pseudocactus ja Euphorbia thymifolia kasvien latexista ja korealaisesta kasvista Echinosophora koreensis kasvista.
UUTTAMISMETODEISTA
Bertholet on kuvannut metodin, jolla voi valmistaa polycosanoliseoksen kasvivahaa saponifioimalla esim riisileseen vahasta (rice bran wax), carnauba-vahasta ja jojobaöljystä.Tässä menetelmässä kasvivaha ensin liuotetaan orgaaniseen veteen sekoittumattomaan liuottimeen kuten butanoliin tai pentanoliin ja sitten hydrolysoidaan käyttämällä alkaalin maametallihydoksidin vesiliuosta. Saponifioitumisessa muodostuneet rasvahapot liukenevat alkaaliin vesikerrokseen ja polycosanoli-alkoholituotteet jäävät orgaaniseen kerrokseen, mikä sisältää alle 10% rasvahappoja ja yli 90 % alkoholeja. Hyötytuotto on 50%. Polycosanolituotteiden kompositio riippuu alkuperäisestä kasvisvahasta. N-hexacosanolia eristetään villavahan (woolwax) hydroksyloituneista seoksista käyttämällä geelikromatografiaa.
RIISILESEVAHA (Rice Bran Wax)
Riisileseitten vahasta eristetyt polycosanolit on muokattu kasvisöljyjen fytosteroleilla ja niitä on käytetty alentamaan kolesterolipitoisuuksia. Tämän materiaalin alifaattisten alkoholien profiili käsittää lähes 23-33% kaikkia polycosanoleja, joissa päämolekyyli on triacontanolia (8-9%), sitten oktacosanolia( 5-6%) ja tetracontanolia, hexacosanolia, dotriacontanolia ja tetratriacosanolia (2-5% kutakin)
SOKERIRUOKOVAHA (Sugar Cane Wax)
Sokeriruovon vaha on suurehko luonnonlähde kaupallisille polycosanolin tuotolle. Pitkäketjuisia alifaattisia alkoholeja sijaitsee pääasiassa sokeriruovon vahakerroksessa ja niistä hallitsevin komponentti on oktacosanoli. Näitä alifaattisia alkoholeja voidaan uuttaa suoraan eräällä orgaanisella liuottimella tai alkoholilla, jolloin saadaan seoksessa oktacosanolia (7-10%) ja triakontanolia (0.4-1%) pääkomponentteina.
Sokeriruovon vahan saponifioimisella saadaan seos korkeampia primäärisiä alifaattisia alkoholeja, joissa hiiliketju- koko on C24- C34. Saponifioimisessa sulatetaan sokeriruovon vaha ja muodostetaan homogeeninen faasi maa-alkaalimetallihydroksidilla, uuttaminen tapahtuu orgaanisella liuottimella ja sitten tapahtuu uudelleen kiteytyminen orgaanisesta liuottimesta. Materiaalin profiiliin sisältyy oktakosanolia pääkomponettina (60-70%), sitten triakontanolia (10-15%), hexacosanolia(5.5- 8.5 %), dotriakontanolia (4- 6%), heptacosanolia (2-3.5 %), tetratriacontanolia(0.4-2.0 %), nonakontanolia (0.4-1.2%) ja tetracosanolia (0.5- 1.0%). Tämä on sitten käsitelty asetyylisalisyylihapolla ja käytetty hyperkolesterolemian, ateroskleroosin komplikaatioitten, mahahaavojen hoitoon.
KIINALAINEN HYÖNTEISVAHA ( Ericerus-pela Wax)
Pehmeäkuorinen hyönteinen Ericerus pela, Coccidae on tavallinen E- Kiinan hyönteinen. Sillä on suuri ekonominen arvo Kiinassa, koska se pystyy tekemään vahaa ja koska sillä on korkea nutritionaalinen arvo. Naaras munii 7000 munaa keskimäärin ja munien kuoriutuminen on suoraan yhteydessä vahantuottoon. Ericerus pelan reproduktiivinen kapasiteetti vaikuttuu monesta ekologisesta syystä. Tämän hyönteisen munissa on korkea prosentti proteiinia (40-55%) ja aminohappoja( 30-50%) ja materia on ”ravitsevaa ja turvallista ihmisen käyttää”. (Ye et al. (2001) Forest Res. 14:322-327).
Tätä hyönteistä voi kasvattaa n 200 eri isäntäkasvissa, jotka kuuluvat 98 eri lajiin(genera) ja 36 eri sukuun (family). (Chen and Li (2001) Forest Res. Beijing 14:100-105). Nämä isäntäkasvit eivät ole ainoastaan hyönteisen habitaatio- ja reproduktiopaikka, vaan toimivat myös hyönteisen ravintolähteenä. (Chen et al. (1997) Forest Res. 10:415-419). Keskimääräinen vahan tuotto vaikuttuu isäntäkasvilajista, hyönteisen geografisista erilaisuuksita ja ilmastosta, erityisesti lämpötilasta, kuivuudesta ja intensiivisesta auringonpaisteesta. (Liu et al. (1998) Forest Res. 11:508-512).Tästä hyönteistä on tuotettu kaupallisilla metsäistutuksilla ja eri sadosta on tehty raportteja. (Tämän mannan ekonominen kannattavuus?)
ERICERUS PELA–vaha puoli kiloa sulatettuna 100- 110 asteessa tuottaa 150 g polycosanoleja 30 % hyötysuhteella. Ericerus pela-vaha erittyy sekä koiras- että naarashyönteisen vaharauhasista. (Tan and Zhong (1992) Zoological Res. 13:217-222). Hyönteisvahan analyysi on selvittänyt, että vahassa on seuraava kokoomus: hexacosyl hexacosanoate (55.16%), hexacosyl tetracosanoate (22.36%) ja hexacosyl octacosanol (16.65%). (Takahashi and Nomura (1982) Entomol. Gen. 7:313-316). Tätä vahaa käytetään traditionaalisesti myös lääkkeenä vuotoihin, kivun lievitykseen, haavojen parantamiseen, yskään ja ripuliin.
Tyydytettyjä pitkäketjuisia rasvahappoja on havaittu myös muissa hyönteisissä, kuten Drosicha corpulenta.
MEHILÄISEN VAHA (Bee Wax)
Mehiläisen vahassa on myös merkitsevästi pitkäketjuisia primäärejä alkoholeja sekä vapaina että esteröityneinä.
Mehiläisvahasta uutetut polycosanoliyhdisteet sisältävät C24- C-34 hiiliatomia ja käsittävä seuraavia molekyylejä: tetracosanol (9-15%), hexacosanol (12-18%), octacosanol (13-20%), triacontanol (20-30%), dotriacontanol (13-21%).
Jos mehiläisen vahaa muokataan oliiviöljyllä, beeta-sitosterolilla ja Coptis chinensis uutteella, tuotetta on käytetty vaippaihottuman ( blöjekzem, diaper rash) hoitoon sekä farmaseuttisena että kosmeettisena valmistepohjana. Mehiläisvahan polycosanoleilla osoittautuu olevan myös anti-ulcus- ja anti-inflammatorista aktiivisuutta.
Saponifikaatiossa saatu erittely mehiläisvahan polycosanoleista antaa lisäksi seuraavaa vähän edellisten lisäksi: tetratriacontanol (1.5-3.5%). Polycosanolituotto mehiläisvahasta antoi hyötytuotetta 30% mehiläisvahasta. Materiaalista voidaan valmistaa samalla tavalla kuin sokeriruovon vahasta asetyylisalisyylihappoon muokattuna lääkkeellistä valmistetta, jolla hoidetaan hyperkolesterolemiaa, ateroskleroosin komplikaatioita, mahahaavoja ym.
Jos polykosanolit uutetaan mehiläisvahasta ilman saponifikaatiota, tuotteen pitoisuudet ovat seuraavat: octacosanol (30-60%), triacosanol (16-26%), dotriacontanol (13-22%) ja hexacosanol (7-12%) ja näilläkin on havaittu olevan hyperkolesterolemiaa ehkäiseviä vaikutuksia (Perez, U.S. Pat. No. 6,225,354 (1999)).
MITÄ POLYCOSANOLIT VAIKUTTAVAT KEHOSSA?
SOKERIRUOKOPERÄISET POLYCOSANOLIT JA KOLESTEROLI
Sokeriruokoperäiset polycosanolit alentavat veren kolesterolia sekä eläinkokeissa että ihmisillä. Am. Heart J. 143:356-365; Alcocer et al. (1999) Int. J. Tissue React 21:85-92).
HMG-CoA (3-hydroxy-3-methylglutaryl-Coenzyme A) reduktaasientsyymi moduloituu joissain tutkimusmalleissa, mutta ei suoralla entsyymi-inhibitiolla. Polycosanoleilla voi olla toinen mekanismi kolesterolin alentamiseen kuin vaikuttaminen HMG-CoA-reduktaasiin (johon suurin osa kolesterolia-alentavista lääkkeistä kohdistuu). Esim. HMG-CoA-reduktaasin tuoton säätäminen geeniexpressiotasossa ja/tai proteomitasossa.
Vanhemmat hypertensiota potevat potilaat ja tyypin II hyperkolesterolemia potilaat, joille oli annettu sokeriruovosta uutettua polycosanoliyhdistettä, saivat merkitsevästi alentuneita totaalikolesterolipitoisuuksia, alentuneita LDL-kolesteroli pitoisuuksia, LDL-/HDL-suhteen alenemista ja totaalikolesteroli/HDL suhteen alenemista ja kohonneita HDL-kolesterolipitoisuuksia (Castano et al. (2002) Drug R D. 3:159-172; Castano et al. (2001) Int. J. Clin. Pharmacol. 21:43-57). Jopa 5-10 mg sokeriruokoperäisiä polycosanoleja osoittautui olevan hyödyksi hyperkolesterolemiassa naisten postmenopaussissa (Mirkin et al. (2001) ja iäkkällä korkean sepelsuonitautiriskin potilailla (Castano et al. (2001) J. Geontol A Biol. Sci. Med. Sci. 56:M186-192; Castano et al. (1999) Int. J. Clin. Pharmacol. 19:105-116).
Tämä viittaisi siihen, että sokeriruokoperäisistä polycosanoli-isolaateista voisi mahdollisesti olla kehitettävissä terapiaa kardiovaskulaarisiin tauteihin ja tehot voisivat olla samanveroisia tai parempia kuin simvastatiinilla, pravastatiinilla, lovastatiinilla, probucolilla ja acipimoxilla, arveli aikanaan Janikula (2002) Altern. Med. Rev. 7:203-217). (Tästäkin on jo kulunut aikaa).
POLYCOSANOLIEN ANTITROMBOOTTISIA VAIKUTUKSIA
Polycosanolien antitromboottinen vaikutus näyttää johtuvan merkitsevästä verihiutaleitten aggrekaation estämisestä. (Carbajal et al. (1998)
Lisäksi mainitan että polycosanolit eivät vaikuta kuten aspiriini, joka estää PGI2;n aggrekatiivisen vaikutuksen, vaan pikemminkin estävät verihiutaleitten aggrekoivaa entsyymiä tromboxaani B2, (TXB2), sanoo Carbajal et al. (1998). Tässä terapeuttinen mahdollisuus kombinoida aspiriinia ja polycosanoleja on kiinnostava optio. (Arruzazabala et al. (1997) Pharmacol. Res. 36293-297).
Jotkut raportoivat myös anti-trombisia vaikutuksia polycosanoliyhdisteistä, Arruzazabala et al. (2002).
POLYCOSANOLIEN RAVINNOLLINEN JA PREVENTIIVINEN TERAPEUTTINEN ARVO
ikääntyneillä, ateroskleroosissa, hypertensiossa, diabeteksessa, tuumoreissa, lihavuudessa, ylipainossa, hypertriglyseridemiassa, hyperkolesterolemiassa ym käsitellään eräässä lähteessä (Pistolesi, WO 02/052955, 2001).
Sitten on kirjallisuudessa lukuisia muita raportteja erilaisten polycosanolien ja niiden seosten käytöistä. Tämä on kannuste uusien polycosanolikompositioitten kehittelyyn. sillä niillä saattaa olla erilaisia farmakologisia vaikutuksia ja vahvuuksia. Myös parempien uutemetodien kehittelyyn on kannustetta.
POLYCOSANOLIEN KÄYTTÖMÄÄRISTÄ JA NYKYVALMISTEISTA
Artikkeli mainitsee, että polycosanolien käyttö on turvallista jopa määrissä 500 mg/ kg/ päivä, mikä on 1500 kertaa tavallinen ihmisten saama standardipäiväannos 20 mg/ kg/ päivä. Koe-eläimillä ei ole todettu toksisuutta tai karsinogeenisyyttä korkeista polycosanolipitoisuuksista. Pitkäaikaisestakaan annoksesesta 180 mg/ painokilo/ vuosi ei ole havaittu mitään sivuvaikutusta Jopa 5 vuoden tutkimuksia on tehty. Teratogeenisyyttä ei ole havaittu eläinkokeissa. On kuvattu polycosanolien jakaantuminen kudoksiin. On havaittu, että 10 mg tabletit polycosanoleja ovat stabiileja 9 kk ajan eikä ne tee interaktioita muihin tekijöihin.
CHOLESTIN- niminen ravintosupplementti (Pharmanex tuote ) sisältää octacosanolia, jota on eristetty mehiläisen vahasta. Tämän on havaittu edistävän terveitä kolesterolipitoisuuksia estämällä maksan kolesterolin tuottoa.
LESSTANOL Garuda international-tuote sisältää luonnon octacosanolia (95%) ja se on sokeriruovon vahasta tai kasvisvahasta peräisin.
TWINLAB OCTACOSANOL Plus –tuote on pinaatista johdettua, mikä on luonnollisen octacosanolin hyvä lähde.
OCTACOSANOL, Nature Ways tuote on sokeriruoko-, vehnänalkioöljy-, pinaatti- ja muu luonnon lähdeperäinen valmiste.
OCTACOSANOL,Viable Herbal Solutions- tuote on vehnänalkioöljyn aktiivi ingredienssi ja sitä on käytetty kestokyvyn lisäämiseen.
ARTIKKELIN KIRJOITTANEITTEN TUTKIJOITEN TARKOITUS
Tämän tarkoituksena on kirjoittajilla ollut kehitellä oma polycosanolituote korkeammista alifaattisista alkoholeista, jolla olisi aivan ainutlaatuinen kemiallinen kompositioprofiili ja yllämainitut asiat ovat heidän työnsä taustaa. Lisäksi he haluavat kehittää paremman metodin tällaisten molekyylien puhtaan seoksen esiin uuttamiseksi, mutta tässä tyydyn suomentamaan vain tämän taustan, jotta saa käsitystä asioista POLYCOSANOLI, sillä onhan se tavallista kansaa, joka kaikenlaista ostaa ja käyttää terveyttään hoitaessaan.
Siis polycosanolit ovat muille kaiketi vaarattomia , paitsi niille, joiden peroxisomaalinen funktio ei toimi hyvin.
8.3.2009 14:11
Vehnänalkioöljy ja sen octacosanoli C28
Wheat Germ Oil
LÄHDE_ Wikipedia: Suomennosta ja kommentti.
http://en.wikipedia.org/wiki/Wheat_germ_oil
Vehnänydinöljyä uutetaan wehnän jyvien ( wheat kernel) iduista (germ), ja öljy muodostaa 2,5% jyvistä.
Vehnänydinöljy on erityisen oktacosanolipitoista, mikä on C28 hiilirunkoinen tyydytetty primääri alkoholi, jota esiintyy usean kasvin vahoissa. Oktakosanolin (Octacosanol ) tutkimuksissa on havaittu sen lisäävän fyysistä suorituskykyä ja treenauskykyåä. Hyvin pitkäketjuiset alkoholit, joita kasvisvahoista ja mehiläisvahoista saadaan, on eräitten raporttien mukaan plasman kolesterolia alentavia ihmisellä.
Vehnänalkioöljyssä on myös runsaasti E-vitamiinia ja itse asiassa suurin E-vitamiinipitoisuus, mitä missään ruoassa on havaittu ennen elintarvikkeen valmistamista tai vitamiinirikastusta.
Keittoöljynä vehnänydinöljy on vahvasti arominen, kallis ja helposti tuhoutuva. Vehnänalkioöljyssä on seuraavia rasvahappoja.
Linolihappoa (omega-6) 55 g/ 100 grammassa öljyä
Palmitiinihappoa 16 grammaa 100 grammassa öljyä-
Öljyhappoa 14 g 100 grammassa öljyä.
Linoleenihappoa (omega3): 7 grammaa 100 grammassa öljyä.
Mikä on pitkien rasvahappoa-lkoholien ravitsemuksellinen
ja aineenvaihdunnallinen merkitys?
LÄHDE : James L. Hargrove et al. Nutritional Significance and Metabolism of Very Long Chain Fatty Alcohols and Acids from Dietary Waxes
(Suomennosta) KASVISVAHOISTA ja MEHILÄISVAHASTA peräisin olevien pitkäketjuisten alkoholien on raportoitu olevan ihmisen plasman kolesterolia alentavia tekijöitä. Tässä minikatsauksessa keskustellaan käsittelemättömien vehnänjyvien, mehiläisivahan (beewax) ja monien kasvien vahaestereiden (wax esters) ja alifaattisten happojen ja alkoholeiden ravitsemuksellisista ja säätelyvaikutuksista. Raporttien mukaan 5-20 mg päivittäin tällaisia C24- C34 kokoisia alkoholeja ( joissa on myös oktacosanolia ja triacontanolia) alentaa LDL-kolesterolia 21-29 (%) prosentilla ja kohottaa HDL-kolesterolin osuutta 8-15 (%) prosentilla.
Vahaesterit hydrolysoituvat sappisuoloista riippuvan haimaperäisen karboksyyliesteraasi- entsyymin avulla (pancreatic carboxyl esterase) ja niistä vapautuu pitkäketjuisia alkoholeja ja rasvahappoja, jotka absorboituvat ruoansulatuskanavasta.
RASVA-ALKOHOLEIN AINEENVAIHDUNNAN fibroblastitutkimuksissa on havaittu, että hyvin pitkäketjuiset rasva-alkoholit, rasva-aldehydit ja rasvahapot (VLCFA) interkonveroituvat reversibelisti ( muuttuvat keskenään palautuvalla tavalla) rasva-alkoholisyklissä (a fatty alcohol cycle).
Näiden yhdisteiden aineenvaihdunta on vikuuntunut monissa perinnöllisissä peroksisomaalisissa häiriöissä, joihin kuuluu adrenoleukodystrofia (ALD) ja Sjögren-Larssonin oireyhtymä. Raportit dietäärisestä hoidosta näissä taudeissa varmistavat, että hyvin pitkäketjuiset rasvahapot (VLCFA) ovat ihmisen tavallisen dieetin komponentti ja että niitä syntyy myös endogeenisesti.
http://www.socialstyrelsen.se/ovanligadiagnoser/Sjogren-Larssons+syndrom.htm
http://www.socialstyrelsen.se/ovanligadiagnoser/Adrenoleukodystrofi+och+Adrenomyeloneuropati.htm
Hyvin pitkäketjuisten rasvahappojen (VLCFA) esiintyminen plasmassa nousee paaston aikana ja silloin, jos lapset ovat asetettu ketogeeniselle dieetille kohtauksien välttämiseksi, kuten joskus on tapana. Olemassa oleva tieto tukee sitä oletusta, että hyvin pitkät rasvahapot (VLCFA) omaavat säätelevää osaa kolesterolin aineenvaihduntaan peroksisomeissa ja myös muuntavat LDL-kolesterolin soluunottoa ja aineenvaihduntaa.
MITÄ OVAT POLYCOSANOLIT?Löytyy lähde, joka koettaa kumota polycosanoleista sanotun hyvän sanan ja sen takia on otettava huomioon.
LÄHDE: Stefan P. J. Dullens. Effects of emulsified policosanols with different chain lengths on cholesterol metabolism in heterozygous LDL receptor-deficient mice. Journal of Lipid Research, Vol. 49, 790-796, April 2008
(Suomennosta) POLYCOSANOLIT ovat seos pitkäketjuisia primäärisiä alifaattisia tyydytettyjä alkoholeja. Aiemmat tutkimukset ihmisiltä ja eläimiltä ovat osoittaneet, että nämä yhdistykset paransivat lipoproteiiniprofiileja. Kuitenkin plasebokontrolloidut uudemmat tutkimukst eivät varmistaneet näitä lupaavia vaikutuksia.
Oktakosanoli(C28) on pääkomponentti sokeriruokoperäisissä polycosanoleissa ja sitä pidetään bioaktiivina yhdisteenä. Tätä ei kuitenkaan ole koskaan testattu in vivo tutkimuksilla, jotka vertaisivat eri polycosanoleja keskenään.
Tämä työ koettaa esittää, että ei erilliset polycosanolikomponentit (C24, C26, C28, C30) eikä luonnollinen polycosanoliseoskaan (30 mg/100 g dieetti) alentaneett seerumin kolesterolin pitoisuuksia LDL-poistogeenisessä koe-eläimessä . Lisäksi ei ollut mitään geenivaikutustakaan LDLr, ABCA1, HMG-CoA syntaasi-1 ja apolipoproteiini A-I (apoA-I): ssa maksa-ja ohutsuolen kudoksissa poistogeenisessä naarashiiressä 7 viikon interventiokokeessa.
Lopuksi ei mikään yksittäinen polycosanoli tai niitä vastaava pitkäketjuinen rasvahappo tai aldehydi vaikuttanut näiden tutkijoitten mielestä de novo apo-A-I-proteiinin tuottoon in vitro tutkituissa soluissa. Sen takia tutkijat tässä ryhmässä eivät katsoneet yksittäisten polycosanolien eikä luonnollisen polycosanoliseoksenkaan omaavan potentiaalia koronaaritautien riskin vähentämisessä seerumin lipoproteiinivaikutuksen kautta.
KOMMENTTINI: Jos siis polycosanolit eivät mahdollisesti vaikuta mitään hyvää ja beetaoksdiaatioheikkoudessa vain pahaa, niin niitä pitää silmäillä enemmänkin.
Ne ovat kuitenkin hyvämaineisen vehnänalkioöljyn merkitsevä osa. Jos ne ovat haitaksi, ne pitäisi poistaa vehnänydinöljystä, joka on muuten edullista koostumukseltaan.
8.3.2009 10:26
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)
