C20:0 Fytansyra , fytaanihappo

RUOTSIN Sosiaalihallitus on antanut Refsumin taudista hoitoketjun ja käyvät ohjeet. Ruotsalainen tietopankki fytaanihappokataboliaan liittyvästä ongelmistosta. Tauti on hyvin harvinainen pohjoismaissa, mutta muutama tapaus esiintyy.
http://www.sos.se/smkh/2003-29-165/2003-29-165.htm#Avsnitt8

RAVINNON FYTAANIHAPPO
PHYTATE, on pitkä, tyydytetty haaroittunut 20 hiilen rasvahappo, jossa on haaroittumia seuraavasti: 3,7,11,15-tetrametyyliheksadekaanihappo
(KUVA lähteessä: http://www.ulf.org/types/refsum.html)

FYTAANIHAPPO, jota tulee sekä ravinnossa ( noin 50- 100 mg ) tavallisesti päivittäin , muodostuu myös kehossa jonkin verran endogeenisesti, eikä normaalioloissa aiheuta minkäänlaisia hankaluuksia ihmiselle.

Koska se on pitkä, yli 20 hiiliatomin rasvahappo, se vaatii mitokondrian apulaitoksen , peroksisomin antamaa esikäsittelyä ja siellä saatavaa alfa-oksidaatiota ja ketjun alkupilkkoutumista, kunnes sitten loppupätkät voivat karnitiinin avulla päästä mitokondriaan jatkossa beetaoksidaatioon.

PEROKSISOMI on monipuolinen aineenvaihdunnallinen alayksikkö.

PEROKSISOMIT osallistuvat rasvahappojen β-oksidaatioon hajottamalla pitkät asyyli-KoA:t kaksihiilisiksi asetyyliryhmiksi (asetyyli-KoA:ksi). Peroksisomista asetyyli-KoA kuljetetaan solulimaan, jossa siitä voidaan valmistaa mm. kolesterolia.
Peroksisomin β-oksidaatiossa ei siis synny energiaa ATP:n muodossa, toisin kuin rasvahappojen β-oksidaation jälkeen mitokondriossa (jossa asetyyli-KoA siirtyy sitruunahappokiertoon).
Peroksisomit osallistuvat erityisesti pitkien rasvahappojen hapettamiseen.

Erittäin pitkät rasvahapot VLCFA (ihmisellä yli 24 hiilen mittaisten) eivät pääse mitokondrion sisään, joten niitä hapetetaan vain peroksisomien β-oksidaatiossa.

Peroksisomeissa tapahtuu myös kolmannen hiilen kohdalta haarautuneiden rasvahappojen α–oksidaatio, jossa rasvahaposta poistetaan yksi hiili (toisin kuin β-oksidaatiossa, jossa aina poistuu kaksi hiiltä kerrallaan).

(Eräs TAUTI, jossa on alfa-oksidaation vajetta, on nimeltään Refsumin tauti).

REFSUMIN TAUTI tunnetaan siitä, etät fytaanihappo ei pysty saamaan alkuun tarvittavaa alfaoksidaatiota peroksisomeissa ja alkaa kertyä. Henkilöille tulee tyypillisiä neurokutaanisia oireita, ataksiaa ja retinitis pigmentosaa, iktyoosia ym. Taudilla on muitakin nimiä eikä vain vuonna 1946 taudin keksineen norjalaisen neurologin Sigvald Refsumin nimi. (Refsums disease, RD, HMSN IV, heredopathia atactica polyneuritiformis). Dieetillä alettiin tautia hoitaa ensin Norjassa vuonna 1966 (kemistin L Eldjarn johdolla).

TAUDIN GEENITAUSTA on löydetty. Geenejä voi olla kaksi ja jommassa kummassa voi olla mutaatioita.

(1) PAHX-geeni lokalisoituu kromosomin 10 lyhyeeseen haaraan 10p 13. ja se koodaa entsyymiä fytaani-happo-alfa-hydrolaasi tai fytanoyl-CoA hydroxylaasi. Tämä entsyymi tarvitaan fytaanihapon hajoittamisessa soluissa. Fytaanihappo on sellainen rasvahappo, jota voi muodostua muittenkin pitkien rasvahappojen hajotessa kehossa, eikä se ole ainoastaan ravintoperäistä.

(2) PAHX7-geeni sijaitsee kromosomin 6 pitkässä haarassa, 6q22-24 ja se vastaa entsyymin kuljetuksesta peroksisomeille.

Tauti havaittiin ensimmäisen kerran 1946. Oireet tulevat hitaasti esiin iän mukana. Tauti on luonteeltaan resessiivinen. Kun fytaatti ei pääse pilkkoutumaan, se kertyy plasmaan ja kudoksiin. Sen alkuperä on miltei yksinomaan dietäärinen klorofylli, myös jonkin verran sitä tulee animaalisista lähteistä. Se on lähinnä exogeeninen rasvahappo. Sitä muodostuu mm klorofyllistä märehtijöitten suolistossa ja sen takia nautatuotteissa ja maidossa on fytaanihappoa. Samoin lampaan maksassa sitä on myös runsaasti. Kaloissa on runsaasti tätä fytaanihappoa.

Kalahapoissa on tunnettujen EPA ja DHA-happojen ja haarallisen fytaanihapon lisäksi muita haaroittuneita C16-, C19- ja C21-monityydyttämättömiä happoja, jotka vaikuttavat fytaanihapon laboratoriomäärityksiin

Normaalisti veressä pitäisi olla fytaattia korkeintaan 0.2 mg/ dl ja osuudeltaan 5-10 % normaaleista lipideistä. Se on luonteeltaan kovaa rasvaa. RD-taudissa sen pitoisuudet veressä voivat nousta 10-50 mg/ dl-tasoihin. Sen tarkoitus olisi muuttua energiakäyttöön tavallisella pilkkoutumisella (alfaoksidaation jälkeen beta-oksidaatiosarja )

Fytaanihappo kertyessään syrjäyttää muita rasvahappoja, myös essentiellejä linoli -ja arakidonihappoja eri kudosten lipidirakenteista. RD-potilailla tämä tilanne johtaa essentiellien rasvahappojen puutteeseen ja tästä taas saadaan looginen liittymä iktyoosin tapaiseen ihon kuivaan suomuilemiseen.

Pienet määrät fytaanihappoa voi kuitenkin alkaa hajota omega-oksidaatiollakin, mikä ei ole riippuvainen edellä mainitusta entsyymistä. Siitä seuraa, että Refsumin tautia sairastavat sietävät kohtalaisia määriä sellaisia aineita, jotka hajotessaan muuttuvat välillä fytaanihapoksi. A-vitamiinin kemiallinen struktuuri muistuttaa fytaanihappoa, mikä tekee, että korkeat pitoisuudet fytaanihappoa estää A-vitamiinin vaikutusta. Tästä selittyy, että tavallista on hämäräsokeus ja ihomuutokset Refsumin tautia potevilla.

Infantiilimuotoinen RD (IRD)
on myös olemassa ( peroksisomien autosomaalinen resessiivinen häiriö) ja se johtaa moniin biokemiallisiin poikkeavuuksiin: Plasmassa nousee niin fytaanihappo kuin pristaanihappokin (VLCFA) ja C27-sappihapot. Tauti tulee esiin jo ensimmäisen ikävuoden aikana ja ilmenee kehityksen viivästymänä, näkö- ja kuulohäiriöinä sekä dysmorfiapiirteinä. Iktyoosi on epätavallinen oire.

( Suomalainen geenipaikallistus: Oireyhtymän IRD aiheuttavia geenivirheitä on löydetty 8. ja 7. kromosomin alueilta 8q21.1 ja 7q21-q22 (PEX1- ja PEX2- eli PXM3-geenit. Yksilöt tavataan kehitysvamman saaneista).

Kovin montaa tapausta RD-tautia ei ole maailmassa. Hoidon on oltava pikkutarkkaa. Ilman hoitoa tapahtuu vaikeita neurologisia sairastumisia, kuihtumista ja kehityksen hidastumaa mortaliteetin noustessa. Jotta neurologiset, oftalmologiset ja sydänoireet voitaisiin välttää, on pidettävä yllä asianmukaista dieettiä ja plasmafereesejä. Tauti ei liity mitenkään etnisiin seikkoihin. Aluksi sitä havaittiin vain pojilla, mutta nykyisin on molemmat sukupuolet edustettuina tasapuolisesti. Klassinen RD tulee ilmi 2-7 vuoden iässä diagnoosin yleensä viivästyessä. Infantiili RD-muoto voidaan havaita varhain.

Missä ravinnossa onFYTAATTIA ja FYTOLIA (phytanic acid, phytol) ?
( Lähde: Brown PJ et al. Phytanic acid and phytol content in foods)

Seuraavissa ruoissa EI ole fytaanihappoa:
Viljat ja kasvisrasvat ja kasvisöljyt ovat fytaanihapottomia . Viljat kuten vehnä, kaura, maissi, riisi, ja ruis, myös sagu ja tapioka kuuluvat näihin vähäfytaanihappoisiinsiin. Ainoa viljaperäinen tuote, mistä löytää fytaanihappoa runsaammin , on ollut esim keksit ja pasta, jossa on tekovaihdeessa käytetty eläinperäistä rasvaa.

Seuraavissa ruoissa on RUNSAASTI fytaanihappoa:
Kaikissa maitorasvaa sisältävissä tuotteissa, kuten voissa, kokomaidossa ja juustoissa oli fytaanihappoa , samoin lampaan ja vuohen maitorasvoissa

Ravintoaine (rasva %) Fytaanihappoa mg /100 g Fytolia mg / 100 g
Cis- Trans-
Kalaöljykapseli (100 %) 637.4 mg
Kalaöljy (100 %) 753.3 mg
Naudan rasva 325.9 mg
Lohisäilyke (8 %) 255.1
Voi 176.7 mg fytaattia, 0.0 - 2.25 fytolia
Kermajuusto 45% 129.4 fytaanihappoa.
Tuore lohi (10-13 %) 110.3 fytanihappoa
Cheddar juusto 76.7 mg fytaanihappoa, 0.0 -1.67mg fytolia
Lampaan maksa 57.2 mg
Camembert juusto 51.5 mg
Maapähkinät kuorineen 1030 mg ( tieto v:lta 1967)
Suolatut ja
Kuoritut maapähkinät 43.6 mg aiemmin fytaanihappoa.
nykyisin 0.0 mg

Sardiini purkissa 40.3 mg fytaanihappoa, 0.45- 0.42mg fytolia.
Makrilli 13.0 mg fytaanihappoa, 3.1 mg fytolia.
Maitosuklaa 10.1 fytaanihappoa, 0.0mg - 1.5 mgfytolia
Kuivat tee-lehdet 0.0 fytaanihappoa 12.5 mg fytolia
Täysmaito 9.7 mg

Seuraavia ruokia mm. voi esiintyä ilman fytaania tai fytolia:
Rasvaton maito, kasvismargariini, soijatuotteet, kananpoikatuotteet, sianliha, papu- ja hernetuotteet, sienet, ketshuppi, kananmunan valkuainen, useimmat tuoreet ja kuivat hedelmät.(Saksanpähkinöissä on vähän fytaanihappoa). Jos em. ruoissa on kasvisrasvaa, siinä ei ole fytaanihappoa niin paljon kuin silloin, jos on käytetty animaalisia rasvalähteitä.

Ongelmallinen ravinto_kalarasvat
Refsumin taudin suhteen ongelmat tulevat lähinnä KALARASVOISTA, joiden joukossa on myös essentiellejä tekijöitä. Kalarasvat sisältävät aina fytaanihappoa myös runsaasti.. Sen takia pitäisi korostaa endogeeniä tietä EPA- ja DHA-happojen muodostumiseen kasvisöljyjen alfa-linoleenihaposta käsin.

Vuonna 1991 vallitsi suosituksena RD-potilaitten rasvahappojen ottoon seuraava periaate:
Tyydyttyneitä rasvoja sai olla 10 E % (energiaprosenttia) päivän energiasta. Siis kuten muillakin.
Cis-kertatyydyttämättömiä rasvahappoja (öljyhappoa) 12 E % ja cis-monityydyttämättömiä rasvahappoja 6 E %. Siitä määrästä pitäisi olla linolihappoa 1 E % vähintäin ja alfalinoleenihappoa 0.2 E % vähintäin. Kookkosöljystä ja puhdistetusta palmunydinöljystä saa tyydytettyjä rasvoja. Oliiviöljy toimii hyvänä öljyhapon lähteenä. Alfa-linoleenihapon lähteeksi suositellaan RD-potilaille ensisijaisesti soija- ja rapsiöljyä ( eikä niinkään auringonkukka- tai safflover öljyä).
Refsumpotilaat voivat käyttää maitotuotteita, kun niistä on rasva poistettu. On jopa juustoa, jossa maitorasva on korvattu auringonkukkaöljyllä ja sitäkin voi käyttää.

FYTOLI
FYTOLI-määrät tavataan liittää FYTAATTIEN taulukkoon. . Länsimaisessa dieetissä tapaa olla fytolia alle 10% fytaanihapon pitoisuuksista. Matalafytaaninen dieetti saattaa vaikuttaa mauttomalta, koska rasvoja on jouduttu niin paljon muokkaamaan ja niitten suhteen dieetti on tiukka. Tästä johtuukin komplianssin heikkoutta helposti. FYTOLI muuntuu kehossa nopeasti FYTAANIHAPOKSI. Klorofylliin sitoutunut fytoli ei kuitenkaan absorboidu ihmsessä.
Kommentti
Haaroittuneitten rasvahappojen tunkeutuminen rasvakudoksiin muuttaa kehonrakennetta ja vähentää solujen korjautumista, koska se tunkee pois essentiellit rasvat. Jos Refsum-potilas laihduttaa runsaasti, vapautuu samalla kertaa ylimäärin fytaanihappoa, mistä voi tulla hankaluuksia ja taudin pahenemaa.