LCAD, VLCAD. Tieteen nykyvaihe

Tieteen nykyvaihe LCAD/VLCAD taudin tutkimuksesta

Mitokondriaalinen pitkien rasvahappojen betaoksidaation tutkimusta ihmisessa ja hiiressä.

LÄHDE: Chegary M, Brinke HT et al. Mitochondrial long chain fatty acid beta-oxidation in man and mouse. Biochim Biophys Acta. 2009 May 22.Amsterdam, The Netherlands.

Nyt on pystytty kehittämään useita hiirimalleja mitokondriaalisista rasva-happojen beetaoksidaation vajeista (FAO defects , Fatty Acid Oxidation defects). Toistaiseksi on saatu vain vähän lisää nykyiseen tietämykseen näiden tautien patofysiologiasta. Tässä tutkimuksessa koetettiin selvittää eroja hiiren ja ihmisen rasvahappo-oksidaation välillä.

Tutkijat käyttivät analyyttisiä, biokemiallisia ja molekulaarisia metodeja vertaillessaan fibroblasteista LCAD (-/- )poistogeenista hiirtä, VLCAD (-/-) poistogeenista hiirtä ja tavallista hiirtä VLCAD- tautia potevan sekä terveen kontrollihenkilön fibroblasteihin.
(LCAD= long chain acyl-CoA dehydrogenase
VLCAD= very long chain acyl-CoA dehydrogenase ).

Tutkijat pystyivät osoittamaan hiiressä LCAD ja VLCAD entsyymeillä sekä toisiaan kattavia että erillisiä funktioita rasvahappo-oksidaatiossa. VLCAD:n poissaolo tulee hiirellä aivan täysin kompensoiduksi. Sen sijaan LCAD vaje ei kompensoidu täysin.

LCAD omaa essentiellin osan tyydyttämättömien rasvahappojen oksidaatiossa, näihin kuuluu öljyhapon (C18:1) oksidaatio, mutta se vaikuttaa olevan tarpeeton tai ylimääräinen tyydytettyjen rasvahappojen oksidaatiossa.

Hyvin vahvana vastakohtana hiiren LCAD:n suhteen ihmisellä ei ole havaittavissLCAD mRNA tasossa eikä proteiinitasossa, mikä tekee taas VLCAD entsyymin välttämättömäksi rasvahappojen oksidaatiolle.

Näistä löydöistä aukeaa uusia väyliä olemassaolevien hiirimallien käyttämiseen ihmisen rasvahappo-oksidaation patofysiologian tutkimuksissa.