FATP1 , Geenisijainti Kromosomi 19p21.2. Kudos: Rasvakudos, luurankolihas, sydän, aivot.
FATP2, VLCS, Geenisijainti kr. 15q21.2. Kudos: Munuainen, maksa.
FATP3, Geenisijainti Kr. 1q21.2. Kudos: Keuhkot, monet elimet.
FATP4, Geenisijainti Kr. 9q34.13. Kudos: Suolisto, aivot, munuainen, maksa ( myös rasvakudos, luurankolihas)
FATP5, VLCS-H2, Geenisijainti Kr. 19q13.43. Kudos: Maksa
FATP6, VLCS-H1. Geenisijainti Kr. 5q23.3. Kudos: Sydän
Rasvahappoja pääsee soluihin passiivisella diffuusiolla solukalvojen läpi, mutta sen lisäksi on olemassa useita kalvoihin liittyneitä proteiineja kiihdyttämässä ja säätelemässä rasvahappojen soluunottoa.
Tämä säädelty ( regulated) kiihdytetty( facilitated) rasvahappojen soluunotto oletettavasti tarjoaa soluille aktuellin saatavuuden ja tarpeen mukaisia rasvahappoja, kuten myös samankaltainen tilanne vallitsee siinä soluunotossa, mikä tapahtuu glukoosille, aminohapoille ja kolesterolille.
Nämä oletetut plasmakalvoon assosioituneet rasvahappojen soluunoton kiihdyttäjät käsittävät otsikossa mainitut FATP proteiinit, sekä FAT/CD36 ja FABP(pm).
Lisäksi myös ACS on liittynyt plasmakalvoon tai solunsisäiseen kalvoon ja saattanee myös kiihdyttää rasvahappojen ottoa vektoriaalisella asylaatiolla ja "FA trapping" tavalla. Myös solun sisllä sijaitsevilla FABP proteiineilla voi olla osaa rasvahappojen käsitelyss solun rasvahappojen oton ja lipolyyttisen vapauttamisen yhteydessä.
FATP family= Fatty Acid Transport Protein perhe
FABP= Fatty Acid Binding Protein
FAT/CD36 = Fatty Acid Translocase
FABP(pm)= Plasma Membrane Fatty Acid Binding Protein
ACS= Acyl-CoA Synthase
On huomattava, että nämä rasvahappoja käsittelevät proteiinit säätelevät tapahtumaa yhteistyössä ja sijaitsevat toistensa lähellä, mikä viittaisi siihen, että rasvahappojen käsittely olisi koordinoidusti proteiinivälitteinen tapahtuma.
Lähde: Karl Gertow Fatty Acid transport proteins. S. 16-17.
Päivitys 2.10.2014
torsdag 2 oktober 2014
FATP:t, Rasvahappojen kuljettajaproteiinit (Karl Gertow 2004)
Rasvahappojen kuljettajaproteiinit. Väitöskirja 2004
Karl Gertow. Fatty Acid Transprot Proteins, Candidate genes for the insulin resistance syndrome Stockholm 2004, ISBN 91-7349- 907-2
Fredagen den 28 maj 2004, kl. 9.15.
Thoraxklinikens aula, Karolinska Universitetssjukhuset, Solna.
Abstract:
The insulin resistance syndrome is characterised
by insulin resistance, obesity, hypertension, and a typical dyslipidaemia, predisposing
to diabetes and cardiovascular disease. Metabolic disturbances of the insulin
resistance syndrome include dysregulation of fatty acid (FA) homeostasis, for
which adipose tissue serves a critical function. The fatty acid transport proteins
(FATP1-6), of which FATP1 and FATP4 are proposed to be predominant in adipose
tissue, are implicated in cellular FA uptake and acylCoA synthase (ACS) activity,
thus potentially being regulators of FA homeostasis of relevance in relation
to the insulin resistance syndrome. In this thesis, genetic variation within
the FATP1 and FATP4 genes and their expression in adipose tissue have been investigated
in relation to markers of the insulin resistance syndrome, in order to evaluate
FATP1 and FATP4 as candidate genes for this common syndrome.
Among healthy middle-aged men, homozygotes for the rare A allele of an intron 8 G/A polymorphism in FATP1 showed elevated post-prandial lipaemia compared with G/A and G/G individuals, and carriers of the intron 8 A allele exhibited a smaller, more dense LDL particle phenotype. In vitro studies indicated that binding of nuclear factors and influence on transcriptional activity differed between the intron 8 alleles. These observations suggest that FATP l might play a role in post-prandial lipid metabolism of relevance for the development of the dyslipidaemia of the insulin resistance syndrome.
Heterozygotes for a rare Gly209Ser polymorphism in FATP4 had lower body-mass index (BMI), and correcting for BMI, lower homeostasis model assessment index, systolic blood pressure, and insulin and triglyceride concentrations compared with common homozygotes, among healthy middle-aged men. A three-dimensional model of the FATP4 protein revealed that the variable residue 209 is exposed in a region potentially involved in protein-protein interactions, and indicated functional FATP4 regions with respect to substrate binding, ACS activity, and membrane association. These findings propose FATP4 as a candidate gene for the insulin resistance syndrome, and structurally classifies FATP4 as an adenylateforming enzyme in accordance with its suggested ACS activity.
In order to study the involvement of FATP1, FATP4 and other FA handling proteins in genetic and acquired obesity and insulin resistance, their adipose tissue mRNA expression levels were quantified in young monozygotic twins with a range of intra-pair differences in measures of obesity and insulin resistance, allowing discrimination between influences of genetic and non-genetic factors on the studied variables. FATP4 expression was found to be up-regulated in acquired obesity independent of genetic background. Moreover, mRNA levels of FATP4 and the FA transporter CD36 correlated with measures of obesity and insulin resistance influenced by both genetic and non-genetic factors. These findings indicate specific FA handling protein expression related to obesity and insulin resistance, in particular suggesting a role of FATP4 in acquired obesity.
To further investigate FATP1, FATP4 and other FA handling proteins in relation to obesity, insulin resistance and FA metabolism, their adipose tissue mRNA expression levels were analysed in healthy 63year-old men with detailed measures of FA composition in the serum non-esterified FA, serum phospholipid, and adipose tissue compartments. Acyl-CoA synthase-1 (ACS1) expression was negatively correlated with measures of obesity and insulin resistance, whereas an opposite trend was observed for FATP4. Correlations of ACS1 and FATP4 expression levels with FA composition variables of proposed significance in relation to insulin sensitivity were observed. These findings suggest a role of ACS1 and FATP4 with respect to obesity and insulin resistance, via their involvement in FA trafficking and metabolism.
Taken together, these studies indicate important roles of FATP1 and FATP4 in relation to obesity, insulin resistance and lipid metabolism, thereby proposing FATP1 and FATP4 as candidate genes for features of the insulin resistance syndrome.
Karl Gertow. Fatty Acid Transprot Proteins, Candidate genes for the insulin resistance syndrome Stockholm 2004, ISBN 91-7349- 907-2
Gertow, Karl
Fatty acid transport proteins : Candidate genes for the insulin resistance syndromeFredagen den 28 maj 2004, kl. 9.15.
Thoraxklinikens aula, Karolinska Universitetssjukhuset, Solna.
| ISBN: 91-7349-907-2 | Diss: 04:188 |
Abstract:
Among healthy middle-aged men, homozygotes for the rare A allele of an intron 8 G/A polymorphism in FATP1 showed elevated post-prandial lipaemia compared with G/A and G/G individuals, and carriers of the intron 8 A allele exhibited a smaller, more dense LDL particle phenotype. In vitro studies indicated that binding of nuclear factors and influence on transcriptional activity differed between the intron 8 alleles. These observations suggest that FATP l might play a role in post-prandial lipid metabolism of relevance for the development of the dyslipidaemia of the insulin resistance syndrome.
Heterozygotes for a rare Gly209Ser polymorphism in FATP4 had lower body-mass index (BMI), and correcting for BMI, lower homeostasis model assessment index, systolic blood pressure, and insulin and triglyceride concentrations compared with common homozygotes, among healthy middle-aged men. A three-dimensional model of the FATP4 protein revealed that the variable residue 209 is exposed in a region potentially involved in protein-protein interactions, and indicated functional FATP4 regions with respect to substrate binding, ACS activity, and membrane association. These findings propose FATP4 as a candidate gene for the insulin resistance syndrome, and structurally classifies FATP4 as an adenylateforming enzyme in accordance with its suggested ACS activity.
In order to study the involvement of FATP1, FATP4 and other FA handling proteins in genetic and acquired obesity and insulin resistance, their adipose tissue mRNA expression levels were quantified in young monozygotic twins with a range of intra-pair differences in measures of obesity and insulin resistance, allowing discrimination between influences of genetic and non-genetic factors on the studied variables. FATP4 expression was found to be up-regulated in acquired obesity independent of genetic background. Moreover, mRNA levels of FATP4 and the FA transporter CD36 correlated with measures of obesity and insulin resistance influenced by both genetic and non-genetic factors. These findings indicate specific FA handling protein expression related to obesity and insulin resistance, in particular suggesting a role of FATP4 in acquired obesity.
To further investigate FATP1, FATP4 and other FA handling proteins in relation to obesity, insulin resistance and FA metabolism, their adipose tissue mRNA expression levels were analysed in healthy 63year-old men with detailed measures of FA composition in the serum non-esterified FA, serum phospholipid, and adipose tissue compartments. Acyl-CoA synthase-1 (ACS1) expression was negatively correlated with measures of obesity and insulin resistance, whereas an opposite trend was observed for FATP4. Correlations of ACS1 and FATP4 expression levels with FA composition variables of proposed significance in relation to insulin sensitivity were observed. These findings suggest a role of ACS1 and FATP4 with respect to obesity and insulin resistance, via their involvement in FA trafficking and metabolism.
Taken together, these studies indicate important roles of FATP1 and FATP4 in relation to obesity, insulin resistance and lipid metabolism, thereby proposing FATP1 and FATP4 as candidate genes for features of the insulin resistance syndrome.
Keywords: Fatty acid transport
protein, fatty acid, triglyceride, lipoprotein, obesity, insulin resistance,
adipose tissue, polymorphism, association study, gene expression
T'ähän työhän kuuluu johdanto-osa josta otan käännettäväksi muutamia lähdetietoasioita. torsdag 22 maj 2014
Tuore väitöskirja rasva-aineenvaihdunnan alueelta. Geenivariantti PNPLA3 Alttius maksatauteihin.
Väitöskirjan tekijä on Carlo Pirazzi.
Väitöskirjan nimi on Molecular genetics of patatin-like phospholipase domain-containing 3, and chronic liver disease
Väitöstilaisuus on ollut tällä viikolla. Tiedekuntaopponenttina toimi professori Frank Lammert Saksasta.
Työn osat I-III ovat seuraavat:
I Patatin-like phospholipase domain-containing 3 (PNPLA3) Ile(148) Met (rs738409) affects hepatic VLDL secretion in human and in vitro. Journal of Hepatology 57:1276-1282,2012.
II Recombinant PNPLA3 protein shows triglyceride hydrolase activity and its Ile (148) Met - mutation results in loss of function. Biochim Biophys Acta 1841: 574-580, 2014
III. PNPLA3 has retinyl-palmitate lipase activity in human hepatic stellate cells. ( In manuscript)
ISBN: 978-91-628-9035-3.
// TERMINOLOGIASTA:
Tässä väitöskirjassa testattiin seuraavia hypoteeseja ( olettamuksia)
Hypoteesi 1: PNPLA3 osallistuu maksaperäisen VLDL eritykseen.
Hypoteesi 2: PNPLA3 proteiini toimii kuten glyserolipidihydrolaasi ja I148M- mutaatiossa tämä funktio on kadonnut.
Hypoteesi 3: PNPLA3 omaa spesifisen osan retinolin aineenvaihdunnassa maksan tähtisoluissa
Tutkijat testasivat ensimmäistä hypoteesia mittaamalla VLDL- erityksen 55 yksilön kohortilta henkilöiltä, joilla oli genotyyppisesti yllämainittu I148M variantti ja he totesivat 148M alleelin kantajilla olevan vähäisemmän VLDL-erityksen tiettyä maksan rasvamäärää kohti. Tämä tulos vahvistettiin in vitro ( koeputkessa) mittaamalla APOB-eritys sellaisista solulinjoista, jotka stabiilisti ilmensivät liikamääriä I148M tai 148M PNPL3
Tutkijat testasivat toisen hypoteesiin mittaamalla entsyymiaktiivisuuksia käyttäen puhdistettua 148I ja 148M rekombinanttiproteiineja. Tavallisella proteiinilla oli glyserolipidihydrolaasin aktiivisuutta ja 148M mutaatio aiheutti funktion katoamisen
Tutkijat testasivat kolmannen hypoteesin mittaamalla maksan tähtisoluissa PNPLA3 ylös- ja alassäätymisen vaikutuksen retinyylipalmitaatin pitoisuuteen ja retinolin vapautumiseen. Tutkijat havaitsivat, että PNPLA3 geenin insuliinivälitteinen ylössäätyminen indusoi retinolin vapautumista maksan tähtisoluista ja tämä vaikutus pyyhkiytyy pois hiljennettäessä PNPLA3 geeni. Tutkijat varmistivat tämän tiedon katsomalla genotyypiltään I148M- variantin omaavalta 146 yksilöltä veressä kiertävän RBP4 pitoisuuden, mikä on luotettava merkitsijä plasman retinolipitoisuuksista. Tutkijat havaitsivat, että M-alleelin kantajilla oli alemmat plasman RBP4 pitoisuudet, mikä vahvistaa PNPLA3:n osuuden retinolin aineenvaihdunnassa.
Yhteenvetona tutkijat identifioivat PNPLA3 mutaation kantajilla kaksi mahdollista mekanismia, mitkä voisivat olla syynä alttiuteen saada krooninen maksatauti:
(1) Vähentynyt solunsisäinen triglyseridien mobilisaatio johtaa maksasolun vaurioitumiseen.
(2) Häiriintynyt maksan tähtisolujen retinoliaineenvaihdunta aiheuttaa hepatosyyttien epänormaalin vasteen vaurioittaville tekijöille.
Suom. L Bright 22.5. 2014
Väitöskirjan nimi on Molecular genetics of patatin-like phospholipase domain-containing 3, and chronic liver disease
Väitöstilaisuus on ollut tällä viikolla. Tiedekuntaopponenttina toimi professori Frank Lammert Saksasta.
Työn osat I-III ovat seuraavat:
I Patatin-like phospholipase domain-containing 3 (PNPLA3) Ile(148) Met (rs738409) affects hepatic VLDL secretion in human and in vitro. Journal of Hepatology 57:1276-1282,2012.
II Recombinant PNPLA3 protein shows triglyceride hydrolase activity and its Ile (148) Met - mutation results in loss of function. Biochim Biophys Acta 1841: 574-580, 2014
III. PNPLA3 has retinyl-palmitate lipase activity in human hepatic stellate cells. ( In manuscript)
ISBN: 978-91-628-9035-3.
// TERMINOLOGIASTA:
- Tässä käytetään sanaa patatiinin kaltainen. Sana patatin löytyy myös PubMed avulla. Kyse perunaperäisestä molekyylistä.
- Sana patatin -like selitetään myös: patatiinin kaltainen fosfolipaasi A (pPLA) Tässäkin ollaan kasvikunnan puolella. Monissa soluprosesseissa tapahtuu rasvahappojen irtoamista kalvoglyserolipideistä, mutta kasveissa siinä yhteydessä toimivat entsyymit eivät ole kovin hyvin käsitettyjä. Yksi iso ryhmä tällaisia rasvahappotähteitä hydrolysoivia ( irrottavia) entsyymejä on rakenteellisesti patatiineja muistuttavia. Patatiinit ovat perunanmukulan proteiineja ja niillä on rasvahappoja hydrolysoiva aktiivisuus. ja patatiinin katalyyttinen domaani on myös laajalti esiintyvä mm bakteereissa, hiivassa kasveissa ja animaalisissa entsyymeissä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että patatiinin kaltaiset entsyymit osallistuvat myös erilaisiin solufunktioihin, kuten kasvien vasteessa auksiinille, kasvun edistäjille tai patogeeneille ja abioottisille stresseille ja lipidien mobilisaatiolle siementen itäessä. Patatiinin kaltaiselle fosfolipaasi A:lle ehdotettiin tässä vaiheessa nimi pPLA.
Trends Plant Sci. 2010 Dec;15(12):693-700. doi: 10.1016/j.tplants.2010.09.005. Epub 2010 Oct 18. Patatin-related phospholipase A: nomenclature, subfamilies and functions in plants.
Scherer GF1, Ryu SB, Wang X, Matos AR, Heitz T.
The
release of fatty acids from membrane glycerolipids has been implicated
in a variety of cellular processes, but the enzymes involved and their
regulation are poorly understood in plants. One large group of
acyl-hydrolyzing enzymes is structurally related to patatins. Patatins
are potato tuber proteins with acyl-hydrolyzing activity, and the patatin catalytic domain is widely spread in bacterial, yeast, plant and animal enzymes. Recent results have indicated that patatin-related
enzymes are involved in different cellular functions, including plant
responses to auxin, elicitors or pathogens, and abiotic stresses and
lipid mobilization during seed germination. In this review, we highlight
recent developments regarding these enzymes and propose the
nomenclature pPLA for the patatin-related phospholipase A enzyme //Väitöskirjan abstraktista suomennosta:
Tässä väitöskirjassa testattiin seuraavia hypoteeseja ( olettamuksia)
Hypoteesi 1: PNPLA3 osallistuu maksaperäisen VLDL eritykseen.
Hypoteesi 2: PNPLA3 proteiini toimii kuten glyserolipidihydrolaasi ja I148M- mutaatiossa tämä funktio on kadonnut.
Hypoteesi 3: PNPLA3 omaa spesifisen osan retinolin aineenvaihdunnassa maksan tähtisoluissa
Tutkijat testasivat ensimmäistä hypoteesia mittaamalla VLDL- erityksen 55 yksilön kohortilta henkilöiltä, joilla oli genotyyppisesti yllämainittu I148M variantti ja he totesivat 148M alleelin kantajilla olevan vähäisemmän VLDL-erityksen tiettyä maksan rasvamäärää kohti. Tämä tulos vahvistettiin in vitro ( koeputkessa) mittaamalla APOB-eritys sellaisista solulinjoista, jotka stabiilisti ilmensivät liikamääriä I148M tai 148M PNPL3
Tutkijat testasivat toisen hypoteesiin mittaamalla entsyymiaktiivisuuksia käyttäen puhdistettua 148I ja 148M rekombinanttiproteiineja. Tavallisella proteiinilla oli glyserolipidihydrolaasin aktiivisuutta ja 148M mutaatio aiheutti funktion katoamisen
Tutkijat testasivat kolmannen hypoteesin mittaamalla maksan tähtisoluissa PNPLA3 ylös- ja alassäätymisen vaikutuksen retinyylipalmitaatin pitoisuuteen ja retinolin vapautumiseen. Tutkijat havaitsivat, että PNPLA3 geenin insuliinivälitteinen ylössäätyminen indusoi retinolin vapautumista maksan tähtisoluista ja tämä vaikutus pyyhkiytyy pois hiljennettäessä PNPLA3 geeni. Tutkijat varmistivat tämän tiedon katsomalla genotyypiltään I148M- variantin omaavalta 146 yksilöltä veressä kiertävän RBP4 pitoisuuden, mikä on luotettava merkitsijä plasman retinolipitoisuuksista. Tutkijat havaitsivat, että M-alleelin kantajilla oli alemmat plasman RBP4 pitoisuudet, mikä vahvistaa PNPLA3:n osuuden retinolin aineenvaihdunnassa.
Yhteenvetona tutkijat identifioivat PNPLA3 mutaation kantajilla kaksi mahdollista mekanismia, mitkä voisivat olla syynä alttiuteen saada krooninen maksatauti:
(1) Vähentynyt solunsisäinen triglyseridien mobilisaatio johtaa maksasolun vaurioitumiseen.
(2) Häiriintynyt maksan tähtisolujen retinoliaineenvaihdunta aiheuttaa hepatosyyttien epänormaalin vasteen vaurioittaville tekijöille.
Suom. L Bright 22.5. 2014
onsdag 21 maj 2014
PNPLA3 geeni, kr. 22q13.31 , eräs triasyyliglyserolilipaasi uuden väitöskirjan aiheena
Etsin ensinnäkin tämän geenin PubMed avulla . PNPLA3 geeni kromosomissa 22 koodaa triasyyliglyserolilipaasia, joka välittää triasyyliglyserolin hydrolyysiä adiposyttisoluissa ihmisellä. tämä koodautunut proteiini on membraaniin on sitoutunut. ja se sattaa osallistua energiankäytön ja energian varastoitumisen tasapainoon rasvasoluissa. Proteiinisekvenssistä lie tietoja 2008 alkaen .
PNPLA3 patatin-like phospholipase domain containing 3 [ Homo sapiens (human) ]
Gene ID: 80339, updated on 17-May-2014- Official Symbol
- PNPLA3provided by HGNC
- Official Full Name
- patatin-like phospholipase domain containing 3provided by HGNC
- ADPN; C22orf20; iPLA(2)epsilon
- Summary
- The protein encoded by this gene is a triacylglycerol lipase
that mediates triacylglycerol hydrolysis in adipocytes. The encoded
protein, which appears to be membrane bound, may be involved in the
balance of energy usage/storage in adipocytes. [provided by RefSeq, Jul
2008
http://www.genenames.org/cgi-bin/gene_symbol_report?q=data/hgnc_data.php&hgnc_id=18590
- Approved symbol
- PNPLA3
- Approved name
- patatin-like phospholipase domain containing 3
- Previous symbols & names
- "adiponutrin", ADPN, C22orf20, "chromosome 22 open reading frame 20"
- Synonyms
- adiponutrin, dJ796I17.1, FLJ22012, iPLA2epsilon
- Locus type
- gene with protein product
- Chromosomal location
- 22q13.31
- Gene family
- Patatin-like phospholipase domain containing
- HCOP
- HGNC Comparison of Orthology Predictions for PNPLA3
Kirjastosta löytyy väitöskirja rasva-aineenvaihdunnan alalta: Perinnöllinen hyperkolesterolemia (FH)
Väitöskirjan tekijä on Cristina Maglio.
Aihe. The susceptibility to metabolic and proliferative disease - from genetic predisposition to treatment.
Väitös on lähitulevaisuudessa.
ISBN 978-91-628-9037-7.
Abstraktin alusta suomennosta:
Lihavuus ( obesitas) ja tyypin 2 diabetes lisäävät kardiovaskulaarisen taudin riskiä. Insuliiniresistenssi korreloi vahvasti 2-tyypin diabetekseen puolestaan, ja lihavuus sekä insuliiniresistenssi ovat syövän riskitekijöitä.
Väitöstyössä on kolme osaa:
I Osatyö:
Cardiovascular events after bariatric surgery in obese subjects with type 2 diabetes
Tutkijat ensinnäkin testasivat, jos bariatrinen kirurgia estää diabeettisessa henkilössä ( n= 607) kardiovaskulaarisen taudin insidenssiä. SOS tutkimuksessa ( Swedish Obese Subjects) Pitkäaikaisessa seurannassa sydäninfarktien insidenssi oli bariatrisella kirurgialla hoidetuilla vähäisempää kuin konventionaalisesti hoidetuilla.
Halvauksen ehkäisyssä sensijaan ei bariatrisella kirurgialla havaittu mitään vaikutuksia.
Siis 2 tyypin diabeetikoilla on etua bariatrisesta kirurgiasta lihavuuden hoidossa.
Toinen tutkimus (II) oli engl. nimeltään:
The IRS1 rs2943641 variant and risk of future cancer among morbidly obese individuals.
IRS1 tarkoittaa insuliinireseptorisubstraatti1:tä, ja tässä tutkittiin sen alleelia, johon liittyy matalampi insuliiniresistenssi. Olisiko tällä korrelaatiota syövän alempaan insidenssiin?
Morbidisti lihavilla koe-eläimillä havaittiin meta-analyysissä mainittu assosiaatio.
Kolmas tutkimus (III) engl.
Genetic diagnosis of familial hypercholesterolemia by targeted next generation sequencing.
Familiaalinen hyperkolesterolameia (FH) on vaikea muoto monogeenistä hyperkolesterolemiaa, johon liittyy lisääntynyt kardiovaskulaarinen riski. Diagnoosi tehdään kliinisesti ja geneettisin testein:
Tässä työosassa oli tarkoituksena tehdä diagnoosi kombinoimalla riskiyksilöitten täsmävalinta käyttämällä
Hollantilaisen lipidiklinikan verkoston kriteereitä ( Dutch Lipid Clinic Network criteria) ja geneettistä tutkimusta nimeltään next-generation sequencing ( NGS).
Valittiin 77 potilasta, joilla oli kliininen FH diagnoosi.
Tutkijat havaitsivat 26 mutaatiota viidelläkymmenellä henkilöllä (65% success rate).
Lisäksi he identioifat aiemmin raportoimattoman, ilmeiseati FH:tä aiheuttavan, pleissikohtamutaation.
Suom. 21.5. 2014
Aihe. The susceptibility to metabolic and proliferative disease - from genetic predisposition to treatment.
Väitös on lähitulevaisuudessa.
ISBN 978-91-628-9037-7.
Abstraktin alusta suomennosta:
Lihavuus ( obesitas) ja tyypin 2 diabetes lisäävät kardiovaskulaarisen taudin riskiä. Insuliiniresistenssi korreloi vahvasti 2-tyypin diabetekseen puolestaan, ja lihavuus sekä insuliiniresistenssi ovat syövän riskitekijöitä.
Väitöstyössä on kolme osaa:
I Osatyö:
Cardiovascular events after bariatric surgery in obese subjects with type 2 diabetes
Tutkijat ensinnäkin testasivat, jos bariatrinen kirurgia estää diabeettisessa henkilössä ( n= 607) kardiovaskulaarisen taudin insidenssiä. SOS tutkimuksessa ( Swedish Obese Subjects) Pitkäaikaisessa seurannassa sydäninfarktien insidenssi oli bariatrisella kirurgialla hoidetuilla vähäisempää kuin konventionaalisesti hoidetuilla.
Halvauksen ehkäisyssä sensijaan ei bariatrisella kirurgialla havaittu mitään vaikutuksia.
Siis 2 tyypin diabeetikoilla on etua bariatrisesta kirurgiasta lihavuuden hoidossa.
Toinen tutkimus (II) oli engl. nimeltään:
The IRS1 rs2943641 variant and risk of future cancer among morbidly obese individuals.
IRS1 tarkoittaa insuliinireseptorisubstraatti1:tä, ja tässä tutkittiin sen alleelia, johon liittyy matalampi insuliiniresistenssi. Olisiko tällä korrelaatiota syövän alempaan insidenssiin?
Morbidisti lihavilla koe-eläimillä havaittiin meta-analyysissä mainittu assosiaatio.
Kolmas tutkimus (III) engl.
Genetic diagnosis of familial hypercholesterolemia by targeted next generation sequencing.
Familiaalinen hyperkolesterolameia (FH) on vaikea muoto monogeenistä hyperkolesterolemiaa, johon liittyy lisääntynyt kardiovaskulaarinen riski. Diagnoosi tehdään kliinisesti ja geneettisin testein:
Tässä työosassa oli tarkoituksena tehdä diagnoosi kombinoimalla riskiyksilöitten täsmävalinta käyttämällä
Hollantilaisen lipidiklinikan verkoston kriteereitä ( Dutch Lipid Clinic Network criteria) ja geneettistä tutkimusta nimeltään next-generation sequencing ( NGS).
Valittiin 77 potilasta, joilla oli kliininen FH diagnoosi.
Tutkijat havaitsivat 26 mutaatiota viidelläkymmenellä henkilöllä (65% success rate).
Lisäksi he identioifat aiemmin raportoimattoman, ilmeiseati FH:tä aiheuttavan, pleissikohtamutaation.
Suom. 21.5. 2014
torsdag 15 maj 2014
Anandamidi, Oleamidi ovat rasvahappoamideja (FAA). FAAH entsyymi hydrolaasi, FAAHI, entsyymi-inhibiittori
2008
ANANDAMIDIA koskeva tietous tulee lähinnä USA:sta käsin.
LÄHDE (1)
Biosynthesis, degradation and pharmacological importance of the fatty acid amides. Drug Discov Today. 2008 Jul;13(13-14):558-568. Epub 2008 Apr 3.USA
Kun keksittiin kaksi biologisesti aktiivia arakidonihappojohdannaista , N-arakidonyylietanolamini (AEA, anandamidi) ja oleamidi,
syntyi melkoinen innostus jatkotutkimuksista. Kuitenkin nämä kaksi
ANANDAMIDI ja OLEAMIDI ovat vain kaksi parhaiten tunnettua ja
ymmärrettyä jäsentä paljon laajemmasta biologisesti esiintyvästä
rasvahappoamidien (FAA) joukosta. Tässä katsauksessaan tutkijat
selvittävät, mitä niistä on löydetty ihmis-ja eläinperäisistä
lähteistä, tunnettuja yksityiskohtia miten nämä molekyylit muodostuvat
ja miten ne hajoavat kehossa ja samalla katsovat suuntalinjoja niiden
mahdollista potentiaalia terapeuttisiin tarkoituksiin.
KOSKA NÄMÄ OVAT AIKA UUSIA KEKSINTÖJÄ BIOKEMIAN ALALLA KATSON MUUTAMIA TAKAVUOSIEN ABSTRAKTEJAKIN
LÄHDE (2) Rasvahappoamidihydrolaasin inhibiittorin kehittelyn periaate
Cravatt BF, Lichtman AH.Fatty acid amide hydrolase: an emerging therapeutic target in the endocannabinoid system.Curr Opin Chem Biol. 2003 Aug;7(4):469-75.(USA)
Tässä
puhutaan taas exogeenisista kannabinoideista ja mainitaan että niiden
”lääkkeellisiä ominaisuuksia “ on tunnettu vuosisatoja ja ne voidaan
laskea johtuvan hermojärjestelmässä tapahtuvasta yksittäisen G-proteiiniin kytkeytyneen CB(1) reseptorin aktivoitumisesta.
Edut mitkä sitten saadaan kannabinoideista kuten kivun lievitys ja
spastisiteetin vähentyminen jäävät kyllä niiden haittojen varjoon, mitä
kognitiivisen dysfunktion ja motorisen dysfunktion taholta tulee. Sen
takia onkin kiinnitetty yhä enemmän huomiota tähän kehosta
identifioituun ANANDAMIDIIN, luonnolliseen lipidiin, jonka järjestelmän oma reseptori on CB(1) , ja
entsyymiin FAAH, rasvahappoamidihydrolaasiin, joka johtaa
anandamidinsignaloinnin terminoitumiseen hajoittamalla sen nopeasti.
Tästä
lääketehtaat ovat inspiroituneet kehittämään farmakologista
strategiaa, jolla voidaan vahvistaa endogeenisen ( oman,fysiologisen)
kannabinoidin eli ”endokannabinoidin” aktiivisuutta entsyymin FAAH inhibiittorilla,
jolloin behavioristinen CB(1) välitteinen vaikutus olisi sofistisesti
mitä selektiivisintä, verrattuna behavioristisesti aktiiveihin
(narkotikasarjan) suoriin CB(1) agonisteihin ( jotka siis olisivat
anandamidien ym kehoperäisten endogeenien molekyylien rinnalla todella
”dirty drug” tässä CB(1) reseptorissa).
Vuodelta 2007
NEUROPROTEKTIIVISUUTTA FAAH-INHIBIITTORILLA (koe-eläimessä)
LÄHDE
Endocannabinoid enhancement protects against kainic acid-induced seizures and associated brain damage.J Pharmacol Exp Ther. 2007 Sep;322(3):1059-66. Epub 2007 Jun 1.(USA)
Kehoperäisiä ENDOKANNABINOIDEJA vapautuu vasteena patogeenisiin tapahtumiin ja endokannabinoidien INAKTIVAATION ESTÄJÄT lisäävät neuroprotektiivista vastetta.
Erästä
irreversibeliä FAAH- entsyymin inhibiittoria AM374
(palmityylisulfonyylifluoridia) testattiin koe-eläimellä, jotta
saataisiin endokannabinoiditehoa lisääntymään ja käytettiin
koe-eläimellä excitotoksista vauriomallia (jossa kehittyy epileptisiä
kohtauksia). Tämä AM374 aiheuttikin pitkittyneen anandamidipitoisuuden
kohoaman useissa aivo-alueissa, myös hippokampissa ja johti
extrasellulaarisen signaalivälitteisen kinaasi/MAPK-tien nopeaan
aktivaatioon, minkä katsotaan olevan linkkiytynyt neuronisolun
elossapysymiseen (Siis tämähän on FAAH-inhibition suoraa
neuroprotektiivista luonnetta. Tätä kallisarvoista ominaisuutta,
neuroprotektiivisuutta, tutkittiin edelleen kohtausmallissa).
Epileptinen kohtaus kehkeytyi kaiinihapolla (kainic acid), jolla on glutamaattiperäinen excitotoksinenvaikutus
(hermolle myrkyllinen). Kaiinihapon jälkeen annettiin heti
AM374-ainetta, rasvahappoamidihydrolaasin (FAAH) estäjää ja havaittiin
kohtauksissa selvää vähentymää.
Miten tuo kaiinihappo ( cainic acid) aiheuttaa epileptistä kohtausta?
Se indusoi kalpaiinivälitteistä sytoskeletaalista hajoamaa, alenemaa
synaptisissa merkkiaineissa ja CA1- hippokampineuronien katoa. FAAH-inhibitio suojasi tältä excitotoksiselta vauriolta ja neuronien kadolta, kun seurattiin parametreja 2 vrk.vaurion jälkeen.
Tämä
AM374, FAAH- inhibiittori saattoi presynaptisia ja postsynaptisia
merkkiaineita säilymään pitoisuuksiltaan samoina kuin
kontrollieläimilläkin. Synaptisten merkkiaineitten säilymisellä oli korrelaatiota alentuneeseen kohtausmäärään. Kun
verrattiin excitotoksisuusvaurioita, tämä AM374 antoi melkein
täydellisen funktionaalisen neuronaalisen suojan parantaen
merkittävästi tasapainoa ja koordinaatiota.
Saaduista tiedoista päätellen AM374 menee veriaivonesteen läpi, lisää
endokannabinoidivastetta neuronaalisissa, avainasemassa olevissa
piireissä ja suojaa aivoa excitotoksiselta vauriolta.
Muistiin 15.5. 2014
- Vuodelta 2005
Kaksoismodulaatiolla vahvistettu ECS on NEUROPROTEKTIIVINEN
Karanian DA, Brown QB, Makriyannis A, Kosten TA, Bahr BA. Dual modulation of endocannabinoid transport and fatty acid amide hydrolase protects against excitotoxicity. J Neurosci. 2005 Aug 24;25(34):7813-20 (USA)
ENDOKANNABINOIDISYSTEEMIN
( ECS ) on oletettu kehkeyttävän signaaleja, jotka puolustavat
useilta tautitiloilta ja niihin kuuluu excitotoksiset aivovauriot (
glutamaattivauriot)
Sen ohella että voidaan aktivoida suoraan CB(1) reseptoriagonistilla eli kannabinergisellä signaalilla, voidaan myös epäsuoraan moduloida
endokannabinoidin soluunkuljettajan inhibitiolla tai rasvahappoamidin
hydrolaasin FAAH inhibitiolla. Nämä kaksi mekanismia suorittavat
endokannabinoidivaikutuksen nopeaa signaloinnin päättöä. ( Signaaliaine
kuljetetaan soluun ja hydrolysoidaan, jolloin sen aktiivisuus katoaa).
Nyt
tiedemiehet halusivat tietää, voiko tämä endokannabinoidin
soluunkuljettaja ( transporter) tai sen hydrolaasi FAAH toimia
farmakologisen terapian kohdemolekyyleinä, jota tietä voitaisiin
kehittää neuroprotektiota tai neuronin korjaantumista.
Tätä anandamidin transportti- molekyyliä esti N-(4-hydrokisfenyyli)arakidoniamidi.”AM404”
FAAH inhibiittorina toimi palmityylisulfonyylifluoridi ”AM374”.
Näillä inhibiittoreilla testattiin asia in vitro ja in vivo. Molemmat AM374 ja AM404
lisäsivät
MAPK-aktivaatiota viljellyissä hippokampileikkeissä. Mielenkiintoinen
löytö oli se, että kombinoitaessa eri inhibiittoreita saatiin
vahvistunutta vaikutusta CB(1) signalointiin ja siihen liittyvään
neuroprotektioon.
Testattaessa excitotoksisen vaurion jälkeen kudosleikkeitä, AM374/AM404 kombinaatiolla saatiin sytoskeletaalisen vaurion ja synapsituhon estyminen aikaan ja suojavaikutus oli samanlainen kuin stabiililla CB(1) agonistilla AM356 (R-meth anandamidi) .
AM374/AM404
ja agonisti myös kehittivät sytoskeletaalista ja synaptista
protektiota in vivo ( keho-olosuhteissa) kun niitä injisoitiin samalla
kuin excitotoksiinia dorsaaliseen hippokampiin.
Excitotoksisille vaurioille on tyypillisitä behavioristiset muutokset ja muistin huononeminen ja tällaisia vaurioita pystyi AM374/AM404 kombinaatio estämään vahvistamalla endokannabinoidivastetta.
Tämä
protektiivinen vaikutus, mikä AM374/AM404 kombinaatiolla oli, (a)
ilmeni 7 päivää vaurion jälkeen ja (b) korreloi CB(1) välitteisen
MAPK-signalointitien säilyneisyyteen ja (c) blokeerautui
selektiivisellä CB(1) antagonistilla.
Tästä
tuloksesta voidaan päätellä että endokannabinoidisysteemin
kaksoismodulaatio AM374/AM404 kombinaatiolla on neuroprotektiivinen
CB(1) reseptorivälitteisesti.
Anandamidin
kuljettajamolekyyli ja FAAH- entsyymi ovat ne modulaattorikohdat,
joita voidaan strategiassa käyttää lisäämään kannabinergistä
signalointia terapeuttisissa tarkoituksissa .
Muistiin 15.5. 2014
Muistiin 15.5. 2014
- Vuodelta 2002
FAAH SAMMUTTAA ANANDAMIDI- SIGNAALIN
Cravatt BF, Lichtman AH. The enzymatic inactivation of the fatty acid amide class of signaling lipids.Chem Phys Lipids. 2002 Dec 31;121(1-2):135-48. USA
Rasvahappoamidit FAA ovat luokka signaloivia lipidejä,
jotka moduloivat joukon neurobehavioristisia prosessesseja ihmisellä
ja eläimellä. Näihin kuuluu kipu, uni, syöminen ja lokomotorinen
aktiivisuus. FAA-molekyylien edustajiin lasketaan ANANDAMIDI ja unta indusoiva lipidi OLEAMIDI.
Vaikka koeputkissa nämä aktivoivat useita neuroreseptorisysteemeitä,
useimmat FAA-molekyylit tuottavat kehossa vain heikon ja ohimenevän
vaikutuksen. Niin hiireltä kuin ihmiseltä on tutkittu FAAH-entsyymiä, joka hajoittaa pikaisesti ANANDAMIDIA, jolloin sen signaloiva vaikutus katoaa.
FAAH
on keskeinen tekijä tässä FAA-signalointijärjestelmsässä, erityisesti
kaikessa, mitä ANANDAMIDI vaikuttaa. Sen takia uumoiltiin vuonna 2002,
että FAAH- entsyymi tulee olemaan lääkevaikutuksen kohteena, kun
hoidetaan kipua ja siihen littyviä neurofysiologisia häiriöitä.
Muistiin 15.5. 2004
Muistiin 15.5. 2004
2002
RASVAHAPPOAMIDIEN (FAA) monipuolinen yhteistyö. Vaikutus käyttäytymiseen.
Lichtman AH, Hawkins EG, Griffin G, Cravatt BF.
Pharmacological activity of fatty acid amides (FAA) is regulated, but not mediated, by fatty acid amide hydrolase (FAAH) in vivo. J Pharmacol Exp Ther. 2002 Jul;302(1):73-9.(USA)
Pharmacological activity of fatty acid amides (FAA) is regulated, but not mediated, by fatty acid amide hydrolase (FAAH) in vivo. J Pharmacol Exp Ther. 2002 Jul;302(1):73-9.(USA)
RASVAHAPPOAMIDIT
(FAA) edustavat neuromodulaattorilipidien luokkaa, johon kuuluu
endokannabinoidi ANANDAMIDI ja unta indusoiva substanssi OLEAMIDI.
Molemmat sekä ANANDAMIDI että OLEAMIDI tuottavat käytöksellisiä vaikutuksia,
jotka viittaavat kannabinoidiaktiivisuuteen, mutta vain ANANDAMIDI
sitoutuu CB(1) reseptoriin in vitro, koeputkessa. Niinpä OLEAMIDI onkin
arveltu ”stuntmanin” tehtäviä omaavaksi, joka vaikuttaa behavioristiset
vaikutuksensa toimimalla kompetitiivisenä substraattina aivon
entsyymille FAAH, joka muuten hydrolysoisi anandamidin ja niin OLEAMIDI
olemassaolollaan estää endogeenisen ANANDAMIDIN hajoamista.
Tutkijat testasivat tätä hypoteesiaan FAAH- entsyymin osuudesta OLEAMIDIN aktiivisuuden välittäjänä in vivo ja käyttivät FAAH(+/+) ja (-/-) hiiriä. Molemmissa genotyypeissä OLEAMIDI tuotti hypomotiliteettia, hypotermiaa ja ptoossista,
mitkä kaikki esiintyivät vahvempina FAAH(-/-) hiiressä, mutta oli ilman
vaikutusta CB1 -antagonistilla, mutta tuotti vaikutuksia
CB(-/-)hiirissä.
OLEAMIDI ei sitoutunut CB1 reseptoriin aivoissa kummassakaan hiiressä (FAAH + tai -) . Sen sijaan ANANDAMIDI osoitti 15 kertaa enemmän affiniteettia aivojen CB(1) reseptoriin FAAH(-/-) hiiressä, mikä olikin yhtäpitävää sen tiedon kanssa, että se vaikutti CB1- välitteistä käytöstä näissä koeläimissä.
OLEAMIDI ei sitoutunut CB1 reseptoriin aivoissa kummassakaan hiiressä (FAAH + tai -) . Sen sijaan ANANDAMIDI osoitti 15 kertaa enemmän affiniteettia aivojen CB(1) reseptoriin FAAH(-/-) hiiressä, mikä olikin yhtäpitävää sen tiedon kanssa, että se vaikutti CB1- välitteistä käytöstä näissä koeläimissä.
Päinvastoin
kuin sekä OLEAMIDI että ANADAMIDI, monoasyyliglyserolit (MG) olivat
ekvivalenttisen stabiileja hydrolyyttisesti ja farmakologisesti niin
FAAH + kuin – hiirissä.
Mitä tästä nyt voi ymmärtää?
Tulokset viittaavat siihen, että FAAH- entsyymi on avainsäätelytekijä, mutta ei rasvahappoamidien(FAA) aktiivisuuden välittäjä in vivo.
Vielä enemmän yleistäen nämä löydöt viittaavat siihen, että rasvahappoamidit FAAs edustavat SIGNALOIVIEN LIPIDIEN PERHETTÄ, jotka- vaikka niillä on samanlainen kemiallinen rakenne ja yleinen katabolinen tie, tuottavat erilaisia käytöksellisiä vasteita toisistaan eroavien reseptorijärjetelmien kautta in vivo.
Tulokset viittaavat siihen, että FAAH- entsyymi on avainsäätelytekijä, mutta ei rasvahappoamidien(FAA) aktiivisuuden välittäjä in vivo.
Vielä enemmän yleistäen nämä löydöt viittaavat siihen, että rasvahappoamidit FAAs edustavat SIGNALOIVIEN LIPIDIEN PERHETTÄ, jotka- vaikka niillä on samanlainen kemiallinen rakenne ja yleinen katabolinen tie, tuottavat erilaisia käytöksellisiä vasteita toisistaan eroavien reseptorijärjetelmien kautta in vivo.
2002 tiedetään seuraavaa
- ANANDAMIDI ON SIGNALOIVA MOLEKYYLI .
- FAAH vaikuttaa sen AKTIIVISUUDEN KADON.
- ANANDAMIDI muuttuu takaisin ARAKIDONIHAPOKSI ja Etanolaminiksi neuronin SISÄLLÄ
Reggio PH, Traore H.
Conformational requirements for endocannabinoid interaction with the
cannabinoid receptors, the anandamide transporter and fatty acid
amidohydrolase.Chem Phys Lipids. 2000 Nov;108(1-2):15-35. USA
ANANDAMIDI on N-arakidinoetyliamini (AEA) ja se on identifioitu endogeenisena ligandina CB(1) reseptorille, joka on G-proteiiniin linkkiytynyt.Vuoden
2000 aikoihin arveltiin että ANANDAMIDIN soluun kuljetus on
kuljettajavälitteistä (carrier mediated transport) ja päättää
ANANDAMIDIN biologiset vaikutukset.
Kalvoon sitoutunut amidohydrolaasi entsyymi ( Fatty Acidamide hdyrolase, =) FAAH sijaitsee solun sisäisesti, hydrolysoi ja inaktivoi ANANDAMIDIN ja muita endokannabinoideja kuten 2-AG:n( 2-arakidinyyliglyserolin).
Rakenne/aktiivisuus -suhde ( StructureActivityRelationship SAR) näillä endokannabinoideilla koskee CB-reseptoria, ANANDAMIDIN kuljettajaa ja FAAH entsyymiä. Tämä artikkeli selvittää rakenne/ aktiivisuus suhdetta näissä biologisissa kohteissa.
Kalvoon sitoutunut amidohydrolaasi entsyymi ( Fatty Acidamide hdyrolase, =) FAAH sijaitsee solun sisäisesti, hydrolysoi ja inaktivoi ANANDAMIDIN ja muita endokannabinoideja kuten 2-AG:n( 2-arakidinyyliglyserolin).
Rakenne/aktiivisuus -suhde ( StructureActivityRelationship SAR) näillä endokannabinoideilla koskee CB-reseptoria, ANANDAMIDIN kuljettajaa ja FAAH entsyymiä. Tämä artikkeli selvittää rakenne/ aktiivisuus suhdetta näissä biologisissa kohteissa.
7.7.2008 10:06 Muistiin Arakidonihaposta ja Anandamidista. Päivitys 15.5. 2015
N-arakidonyletanolaminin (AEA) kertymä pikkuaivosoluun
J Neurochem. 1997 Aug;69(2):631-8. Accumulation of N-arachidonoylethanolamine (anandamide)(AEA) into cerebellar granule cells occurs via facilitated diffusion.
Hillard CJ, Edgemond WS, Jarrahian A, Campbell WB. Source Department of Pharmacology and Toxicology, Medical College of Wisconsin, Milwaukee 53226, USA.
Tiivistelmä Abstract
N-arakidonyletanolamini(AEA) on mahdollinen ligandi CB-reseptorille
Tiivistelmä Abstract
N-arakidonyletanolamini(AEA) on mahdollinen ligandi CB-reseptorille
- N-Arachidonoylethanolamine (anandamide, AEA) is a putative endogenous ligand of the cannabinoid receptor .Intakti pikkuaivojen granulaarinen neuroni primäärisessä viljelmässä akkumuloi nopeasti arakidonyletylamidia eli anandamidia (AEA) - tätä akkumuloitumista ei estä oubaiini tai ec-natriumin poisto
- Tritiumilla merkatun Arakidonyletanolaminin akkumulaatio oli kohtalaisen selektiivistä AEA:n suhteen kaikkien luonnostaan esiintyvien N-asyylietanolaminien joukossa. , paitsi että N-oleyletanolamini merkitsevästi esti radioaktiivisesti merkatun ( 3H)-AEA akkumuloitumista.10umol pitoisuudessa.
only N-oleoylethanolamine significantly inhibited [3H]AEA accumulation at a concentration of 10 microM.
- Palmitiinihapon (C16: 0) etanolamidi ja linoleenihapon (C18:3) etanolamidi olivat inaktiivisia 10 uMol pitoisuudessa. AEA:n kanssa kilpaili akkumulaatiossa N-Arakidonyylibenzylamini ja N-arakidonyylipropylamini. Mutta arakidonihappo(C20:4), 15-OH-AEA tai 12-OH-AEA eivät kilpailleet AEA:n kanssa akkumulaatiossa.
N-Arachidonoylbenzylamine and N-arachidonoylpropylamine,
but not arachidonic acid, 15-hydroxy-AEA, or 12-hydroxy-AEA, compete for AEA accumulation.
- Kun solut ovat edeltä käsitelty (3H)AEA:lla tapahtuu lämpötilasta riippuva effluxia puoliintumisajan olleesa 1.9 minuuttia. Floretiini ei estä tätä merkatun anandamidin effluxia soluista.
- Tuloksista voidaan päätellä että anandamidi akkumuloituu pikkuaivojen granulaarisiin soluihin proiteiiniväliteisellä kuljetusprosessilla, jota luonnehtii kiihdytettävissä oleva diffuusio.
These results suggest that AEA is accumulated by cerebellar granule cells by a protein-mediated transport process that has the characteristics of facilitated diffusion.
torsdag 2 januari 2014
Ruskea rasva- onko sitä vain vastasyntyneellä? Mikä yhteys 2 tyypin diabetekseen?
RUSKEA RASVA on rasvan sellaista muotoa, mistä energia vapautuu yksinkertaisemmin mm kehon lämmöksi, mikä on varsin tärkeä vastasyntyneellä. Mutta nyt on huomattu että aikuisellakin on tätä tärkeää nopeasti lämpöä antavaa rasvakudosta ( käänteinen oksidatiivinen fosforylaatio eli energiapaketit purkautuvat lämmöksi ATP:n varastoitumisen sijasta) lapaluitten alla ja niskassa, siis aika lähellä kilpirauhastakin ja nämä seudut vaikuttavat koko kehon lämmönsäätelyyn, vilun tunteeseen ja kylmästä hytisemiseen. Mutta ruskealla rasvalla on jotakin yhteyttä myös 2 tyypin diabetesriskiin.
Kts. väitöskirja John Gruenberg. WISP2-A Novel Adipokine RFelated to Obesity and insulin Resistance 2015 . Suomennettu muutamia seikkoja tiivistelmästä 28. Päivitys 28.2. 2015
Lakartidningen.se 2013-12-23
Kts. väitöskirja John Gruenberg. WISP2-A Novel Adipokine RFelated to Obesity and insulin Resistance 2015 . Suomennettu muutamia seikkoja tiivistelmästä 28. Päivitys 28.2. 2015
Lakartidningen.se 2013-12-23
Nya rön
- Kommentera
- Läs kommentarer (3)
Brunt fett bakom ökad risk för diabetes typ 2?
Det är känt att människor i södra Asien löper högre risk att drabbas
av typ 2-diabetes än européer. Men vad beror det på? I Lancet Diabetes
and Endocrinology har en grupp forskare från Holland tittat på om det
finns skillnader i förekomst av brunt fett hos asiater och européer,
vilket skulle kunna förklara skillnaderna i diabetesrisk.
Man trodde tidigare att brunt fett bara fanns hos spädbarn, men det har visat sig att även vuxna bär på det, men i ganska små mängder. Fettet finns bland annat mellan skulderbladen och i nacken. Att det skulle kunna påverka diabetesrisken inser man då brunt fett är metabolt aktivt och kan förbruka energi för att utveckla värme. Brunt fett tros spela en viktig roll vad gäller att reglera kroppstemperaturen.
I den aktuella studien som genomförts i Holland under våren och sommaren 2013 har 24 friska normalviktiga (BMI under 25) män i åldrarna 18–28 år inkluderats. Tolv av dessa hade asiatiskt ursprung, deras föräldrar kom från södra Asien men de var födda och uppvuxna i Holland. Resterande tolv var européer.
Forskarna har undersökt förekomsten av brunt fett med hjälp av PET-DT, och det visade sig att man i princip hos alla, 96 procent, hittade brunt fett. Men européer hade mer av det, i genomsnitt 287 ml jämfört med asiaternas snitt på 188 ml – en skillnad på 34 procent. Frågan är naturligtvis om dessa skillnader i volym är relevanta. Något som talar för att de faktiskt kan vara det är det bruna fettets temperaturreglerande roll. Det visade sig nämligen i studien att asiaterna började huttra vid betydligt högre temperatur. Genomsnittstemperaturen som krävdes för huttring var 10,9 grader Celsius för asiater och 8,9 grader för européer. I en kommentar till artikeln konstateras att skillnaderna i förekomst av brunt fett mellan européer och asiater skulle kunna bidra till att förklara varför risken för typ 2-diabetes skiljer sig åt.
Man trodde tidigare att brunt fett bara fanns hos spädbarn, men det har visat sig att även vuxna bär på det, men i ganska små mängder. Fettet finns bland annat mellan skulderbladen och i nacken. Att det skulle kunna påverka diabetesrisken inser man då brunt fett är metabolt aktivt och kan förbruka energi för att utveckla värme. Brunt fett tros spela en viktig roll vad gäller att reglera kroppstemperaturen.
I den aktuella studien som genomförts i Holland under våren och sommaren 2013 har 24 friska normalviktiga (BMI under 25) män i åldrarna 18–28 år inkluderats. Tolv av dessa hade asiatiskt ursprung, deras föräldrar kom från södra Asien men de var födda och uppvuxna i Holland. Resterande tolv var européer.
Forskarna har undersökt förekomsten av brunt fett med hjälp av PET-DT, och det visade sig att man i princip hos alla, 96 procent, hittade brunt fett. Men européer hade mer av det, i genomsnitt 287 ml jämfört med asiaternas snitt på 188 ml – en skillnad på 34 procent. Frågan är naturligtvis om dessa skillnader i volym är relevanta. Något som talar för att de faktiskt kan vara det är det bruna fettets temperaturreglerande roll. Det visade sig nämligen i studien att asiaterna började huttra vid betydligt högre temperatur. Genomsnittstemperaturen som krävdes för huttring var 10,9 grader Celsius för asiater och 8,9 grader för européer. I en kommentar till artikeln konstateras att skillnaderna i förekomst av brunt fett mellan européer och asiater skulle kunna bidra till att förklara varför risken för typ 2-diabetes skiljer sig åt.
Referenser
Bakker L, et al. Lancet Diabetes Endocrinol. Epub 12 nov 2013.
doi: 10-1016/S2213-8587(13)70156-6
doi: 10-1016/S2213-8587(13)70156-6
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)
