Trans-rasvahapot ja sydän

trans-RASVAHAPPOISOMEERIT C18:1 ja C18:2

Trans-rasvahappo tarkoittaa sellaista kaksoissidoskohtaa rasvahappoketjussa, että seuraavat sidokset suuntautuvat erisuuntiin, kun taas cis-rasvahapoissa tapahtuu sidosten kääntyminen samaan suutiin, jolloin ketju ikäänkuin taittuu ja notkeutuu. Sen takia trans-rasvahapot ovat jäykkiä ja suoria kuten tyydytetyt rasvahapot, joilla ei ole ollenkaan kaksoissidoksia.

DUODECIM kirjoitti vuoden 2007; 123 numerossaan sivulla 522 Costa Ricassa tehdystä trans-rasvahappotutkimuksesta, jossa katsottiin trans-rasvojen ja sydäninfarktin välistä tilastollista yhteyttä, joka oli todettu 1990-luvulla.
Tässä uudemmassa tutkimuksessa oli havaittu merkitsevän tilastollisen eron olevan häviämässä, kun trans-rasvojen saanti oli alkanut vähentyä. (J Nutr 2006; 136:2887). Mutta suurentunut riski oli liittynyt vain monityydyttämättömien C18:2 rasvahappojen trans-isomeerien saantiin ( linolihappo isomeeri), kun taas yhden kaksoissidoksen sisältävillä trans-rakenteisilla C18:1 öljyhapoilla ei todettu millään aikavälillä merkitsevää yhteyttä sydäninfarktiin.

Seattlessa tehtiin toinen tutkimus: Sen mukaan C18:2 trans-isomeerien osuus punasolukalvoissa oli suorassa yhteydessä äkkikuoleman riskiin, mutta niin ei ollut yhden kaksoissidoksen sisältävien trans- rasvahappojen suhteen ( Atheroscler Suppl. 2006; 7:13).

Euroopassa ei ole näitä rasvahapporyhmiä pidetty kovinkaan merkityksellisinä.
Täälläpäin on yhden kaksoissidoksen omaavista trans-rasvahappoisomeereista tavallisia ne, mitä tulee maitorasvoista ja osittain kovetetuista kasvisöljyistä käsin. Tällainen happo on C18:1 öljyhapon trans-isomeerimuoto. Näiden uusimpien tutkimusten mukaan siitä ei olisi sydäntautien riskiä.
Mutta Costa-Rican tutkimus painottaa, että sensijaan C18:2 trans-isomeeeri, jota on kolmasossa transrasvahappojen kokonaisosuudesta, on riskitekijänä suurempi mitä eurooppalainen TRANSFAIR- tutkimus on mitannut. Niitäkin saadaan pienin määrin maitorasvoista ja kovetetuista kasvisöljyistä käsin Euroopassakin. Mutta Atlantin toisella puolen käytetään soijaöljyä eri tavalla käsitellen, joten C18:2 trans-muotoa muodostuu siellä enemmän.
C18:2 tranmuotoa voi kehittyä myös kasvisöljyjen puhdistuksessa deodorisaation ja kuumentamisen yhteydessä. Menetelmän merkitys trans-isomeerin muodostuksessa tunnetaan huonosti ja merkitys ei kai liene kovin tärkeä, arvellaan Euroopassa.

Jos siis C18:1 transhappojen merkitys onkin arveltua mitättömämpää sepelvaltimotautiriskissä, on loogista, että EURAMIC-tutkimuksessa transrasvahappojen saannin indikaattorina käytetty C18.1 mittaaminen (!) ei antanut havaittavaa eroa sydäninfarktiin sairastaneiden ja terveiden verrokkien välillä ”transrsvahappojen vaikutuksesta sepelvaltimoriskiin”. (Lancet 1995; 345: 273).

Onneksi kuitenkin on teollisesti kovetetuista kasvisrasvoista saatujen transrasvahappojen määrä uusien periaatteiden myötä saatu vähenemään Välimeren maille tyypilliseen matalaan tasoon.
Sitäpaitsi on tuote on ”myyvää”, kun sanotaan että se ”ei sisällä trans-rasvahappoja”.