(7.6.) NNR 2012 ravintorasva ja T2DM

(7.6.) 2-tyypin diabetes, T2DM, s.232-3

On assosioitu kokonaisrasvan ja tyydyttyneiden rasvahappojen (SFA) saantia suurempaan 2-tyypin diabeteksen (T2DM) riskiin eräässa prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa, mutta nämä liittymät eivät ole kehonpainoindeksistä (BMI) riippumattomia.

 PUFA- rasvahappojen saannin lisääminen 3 E%:sta ( kolmesta energiaprosentista) 6 E%:iin ( kuuteen energiaprosenttiin) tyydyttyneitten rasvahappojen (SFA) tai hiilihydraattien sijasta saattaisi olla assosioitunut 20%:n vähentymään 2-tyypin diabeteksen riskissä.

 Schwab et aliae ovat sitä mieltä, että linolihapon (LA) saannin suotuisasta vaikutuksesta 2-tyypin diabetekseen on todennäköistä näyttöä. Plasman fosfolipidien (PL) ja kolesteroliestereiden  linolihapon (LA) osuuden suotuisasta vaikutuksesta on saatu viitteellinen näyttö. On raportoitu myös ei-merkitseviä assosioitumisia.

• Total fat intake and SFA intake were associated with a higher risk of T2DM in a prospective cohort study, but these associations were not independent of BMI. An increase in PUFA intake from 3 E% to around 6 E% in exchange for SFA or carbohydrates might be associated with a 20% reduction in the risk of T2DM. According to Schwab and co-workers, there is probable evidence that LA intake has a favourable effect on the risk of T2DM. The evidence for a favourable effect of the proportion of LA in plasma phospholipids and cholesteryl esters was suggestive. Non-significant associations have been reported as well.

Pitkäketjuisten omega3-PUFA rasvahappojen päivittäisen käytön lisääminen   alle 100 mg:sta   yli 360 mg:n määriin ollaan nähty assosiaatiota 20%-40%:sesti lisääntyneeseen  2- tyypin diabeteksen riskiin. Kuitenkin erään tuoreen meta-analyysin mukaan, joka sisällyttää sekä kalan että kalaöljylisien saannin vaikutusta selvittäviä tutkimuksia, pitkäketjuisten omega3- PUFA rasvahappojen (LCPUFA n.3 ) vaikutus 2-tyypin diabeteksen riskiin ei olisi kuitenkaan merkitsevää tasoa. Kuten jo mainittiin kardiovaskulaarisia tauteja (CVD) käsittelevässä kappaleessa, näyttöä mitattaessa on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, mistä lähteestä peräisin pitkät omega-PUFA-rasvahapot ovat - kalasta vai kalaöljylisistä.

• An increase in the intake of long chain n-3 PUFA from less than 100 mg daily to more than 360 mg daily has been associated with a 20% - 40% increased risk of T2DM. However, in a recent meta-analysis, including studies examining the effect of both fish intake and fish oil supplementation, the effect of long chain n-3 PUFA on the risk of T2DM was not significant. As mentioned in the section on CVD, it is important to pay attention to the source of long chain n-3 PUFA- either fish or fish oil supplement- when assessing the evidence.

Plasman fosfolipidien ja kolesteroliestereiden tyydyttyneiden rasvahappojen osuus saattaisi olla assosioitunut lisääntyneeseen 2-tyypin diabeteksen riskiin ja näyttöä tästä arvioitiin viitteelliseksi Schwabin et al. systemaattisessa katsauksessa. Paritonketjuisten tyydyttyneiden rasvahappojen (SFA) liittymä 2-tyypin diabetekseen saattaisi olla käänteistä ja näyttö tästäkin on arvioitu viitteelliseksi. Tässä mainitut paritonketjuiset tyydyttyneet rasvahapot ovat C15:0 ja C 17:0. Paritonketjuisia rasvahappoja pidetään maitorasvojen saannin biomerkitsijänä, mutta C15:0 ja C17:0 esiintyvät myös kalassa, jopa korkeammissa pitoisuuksissa kuin maitorasvassa. EPIC-tutkimuksissa havaittiin vahva positiivinen korrelaatio kalan kokonaissaannin ja plasman fosfolipidien C17:0 -rasvahapon kesken.

• The proportion of SFA in plasma phospholipids and cholesteryl esters might be associated with increased risk of T2DM, and the evidence for this was evaluated as suggestive in the SR by Schwab and co-workers. Odd chain SFA (C15:0 and C17:0) might have an inverse association with the risk of T2DM, and the evidence for this was evaluated as suggestive.
• Odd chain fatty acids have been considered as a biomarker of dairy fat intake, but both C15:0 and C17:0 also exist in fish, even in higher amounts than in dairy fat. In the EPIC study, there was a strong positive correlation between total fish intake and C17:0 in plasma phospholipids.

Rasvan ja tyydyttyneiden rasvahappojen (SFA) kokonaissaannin vähentäminen kohtalaisen kehonpainon laskemisen, ravintokuidun käytön lisäämisen ja lisätyn fyysisen aktiviteetin ohella vähentää diabeteksen riskiä henkilöillä, joilla glukoosin sieto on alentunut.

Suomalaisen diabeteksenehkäisytutkimuksen mukaan diabetekseen sairastumiset assosioituivat runsasrasvaiseen ja matalahiilihydraattiseen dieettiin. Niinpä runsasrasvainen dieetti saattaisi jopa olla haitallinen henkilöillä, joiden glukoosiaineenvaihdunta on huonontunut, siis 25 - 40 %:ssa väestöä.

• Reduction of total fat and SFA intake in conjunction with modest weight reduction, increased intake of dietary fibre, and increased physical activity reduces the risk of diabetes in subjects with glucose intolerance. In the Finnish Diabetes Prevention Study ( DPS), diabetes incidence was associated with a diet high in fat and low in carbohydrate. Thus, a diet high in fat might even be detrimental in people with impaired glucose metabolism, i.e. in 25- 40 % of the population.

Suom. 29.8. 2016

(7.5) NNR 2012 kardiovaskulaarisista taudeista ( sydän- ja verisuonistotaudeista)

LÄHDE: NNR 2012,

Sivut 217-238. 

Nord 2014002

 ISBN 978-92-893-2670-4

Johdanto, Introduction sivu 217

Ravintolähteet ja saanti, Dietary sources and intake , 217-219

Fysiologia ja aineenvaihdunta, Physiology and metabolism , 219-222

Essentiellit arasvahapot, EFA, Essential fatty acids, 222

Essentiellien rasvahappojen fysiologia ja aineenvaihdunta, EFA physiology and metabolism, 222-3

Essentiellien rasvahappojenpuute, EFA deficiency EFAD , 223-5

Kolesteroli, Cholesterol, 225-6

Ravinnon rasva, rasvahapot ja terveys, Dietary fat, fatty acids, and health, 226-227

1. Seerumin lipidikirjo. Serum lipid profile
2. Glukoositoleranssi ja insuliiniherkkyys, Glucose tolerance and insulin sensitivity, 228-9
3. Verenpaine, Blood pressure , 229-210
4. Kehonpaino, Body weight, 230
5. Sydän- ja verisuonistotaudit, CVD, (S 230-232)
   Aivohalvaus, Stroke 
6. 2-tyypin diabetes, T2DM, 232-3
7. Syöpä, cancer, 233-4
8. Raskaus ja imetys, Pregnancy and lactation, (234-5.)

Ravintorasvasuositukset

(7.5.) Sydän- ja verisuonistotaudit, CVD (S. 230-232)

NNR systemaattinen katsaus sisällytti 29 julkaisua ravintorasvan ja rasvahappojen liittymästä kardiovaskulaarisiin lopputuloksiin. Mitä tulee ravintorasvan kvantiteettiin, kokonaismääriin, niin sisällytettyjen tutkimusten antamat tulokset eivät osoittaneet mitään eroa minkään kardiovaskulaarisen (CVD) taudin mitatun päätetuloksen riskin suhteen. Prospektiivisissa tutkimuksissa kokonaisrasvaa käytettiin keskimäärin 35 E%- 45E% ( siis runsaasti). Yhteenvedoksi saatiin, että suora assosiaatio rasvan kokonaiskäytön ja mitattujen kardiovaskulaaristen (CVD) päätetqapahtumien kesken on epätodennäköistä. Tehtiin myös rasvahappolaatuja, kvaliteettia (SFA, MUFA, PUFA) koskevista tutkimuksista meta-analyysi ( 28 kohorttitutkimusta ja 16 kontrolloitua sokkokoetta) eikä siinäkään havaittu mitään assosiaatiota tyydyttyneiden (SFA) rasvahappojen saannin ja koronaaritaudin riskin kesken riippumatta tyydyttämättömän rasvan saannista tai terveellisen ravintomallin noudattamisesta.

• The NNR SR included 29 publications on the association between dietary fat and fatty acids and cardiovascular outcomes. For total fat intake, the results from the included studies showed no difference with respect to the risk of any of the CVD outcomes. Mean intakes of total fat in the prospective studies varied from 35 E% to about 45%. In summary, a direct association between total fat intake and CVD outcomes is unlikely. For SFA, MUFA, and PUFA, a meta-analysis comprising 28 cohort studies and 16 RCTs found no association between the intake of SFA and the risk of CHD independent of the intake of unsaturated fat or a healthy dietary pattern.
  

Kontrolloitujen sokkokokeitten ( 48) meta-analyysissa tyydyttämättömien rasvahappojen korvaaminen tyydyttyneillä (SFA) rasvahapoilla vähensi kardiovaskulaarisia tapahtumia 14%:lla.

Interventiotutkimuksista tehdyt meta-analyysit osoittivat, että SFA-rasvahappojen saantia vähentämällä ja/tai ravintorasvoja modifioimalla vähentyi kardiovaskulaaristen sairaustapahtumien riski 14%:lla. Kardiovaskulaaristen sairastumisten vähenemistä nähtiin sellaisissa rasvamodifikaatiotutkimuksissa, jotka kestivät vähintään kahden vuoden ajan, jolloin riskin alenema oli 22%. Miehillä riskin alenema oli merkitsevää, mutta niin ei ollut naisilla, ja vaikutus esiintyi selvempänä nuoremmilla henkilöillä.

• In a meta-analysis of 48 RCTs, substituting unsaturated fatty acids for SFA reduced CVD events by 14%. Meta-analyses of intervention studies showed that reducing SFA intake by reducing and/or modifyeng dietary fat reduced risk of cardiovascular events by 14%. The reduction of CVD events was seen in studies of fat modification of at least two years´ duration in which the risk reduction was 22%. Significant risk reductions were seen in men, but not in women, and the effect might be more pronounced in younger subjects.
  

Kahdeksan kontrolloidun sokkokokeen meta-analyysissa verrattiin vaikutuksia koronaaritautiin (CHD) , kun korvattiin tyydyttyneitä rasvahappoja (SFA) lisätyllä PUFA-rasvahappojen saannilla. Interventioryhmissä PUFA-saanti antoi 15 E% ja kontrolliryhmissä 5 E%. Näiden tutkimusten tulokset osoittivat merkitsevää 19%:n alenemaa kokonaisriskissä, mikä vastaa koronaaritaudin (CHD) osalta riskin 10%:sta alenemaa jokaista viiden PUFA-lähteisen energiaprosentin ( 5 E%) lisäämistä kohden.

• A meta-analysis of eight RCTs compared the effect on CHD of interventions with increased intake of PUFA as a replacement for SFA. PUFA intake in the intervention groups was 15 E% compared to 5 E% in control groups. The result of those studies showed a significant overall risk reduction of 19 %, which corresponds to a 10% reduced CHD risk for each 5 E% increase of PUFA intake. Studies of longer duration showed greater benefits. A pooled analysis of data from 11 US and European prospective cohort studies showed a 20% decreased risk of CHD in both men and women when 5 %  of the energy was changed from SFA to PUFA. Furthermore, pooled evidence from different types of studies showed o 2-3% reduced risk of CHD when 1 E% SFA was replaced with PUFA.
  

Schwab et alie tekivät systeemisessä katsauksessaan (SR) johtopäätöksen vakuuttavasta näytöstä, että tyydyttyneitten rasvahappojen (SFA) osittainen korvaaminen monityydyttämättömillä (PUFA) rasvahapoilla vähentää erityisesti miehillä sydän- ja verisuonistotautien  (CVD) riskiä.

Jos taas tyydyttyneitä rasvahappoja (SFA) korvataan yksittäistyydyttämättömillä (MUFA) rasvahapoilla,  ei saada epidemiologisissa tutkimuksissa esiin vaikutuksia koronaaritaudin (CHD) riskiin. Pitkäkestoisissa prospektiivisissa kohorttitutkimuksissa nämä yksittäistyydyttämättömät (MUFA) rasvahapot ovat näyttäneet olevan vaikutukseltaan edullisia koronaaritaudin (CHD) riskissä, vaikka epäsuotuisiakin vaikutuksia on myös raportoitu.

Niinpä Schwab et al. tekivät johtopäätöksen, että cis-MUFA- rasvahappojen suotuinen vaikutus koronaaritautiin on suorana assosiaationa epätodennäköistä. On kuitenkin noteerattava, että MUFA-saanti korreloi SFA-saantiin muissa maissa kuin niissä, joissa oliiviöljyn käyttö on hyvin runsasta (; siinä on MUFA 18:1 cis n-9 -nimistä  öljyhappoa)

• The SR by Schwab and co-workers concluded that there is convincing evidence that partial replacement of SFA with PUFA decreases the risk of CVD, especially in men.
  
• Substituting MUFA for SFA does not affect the CHD risk in epidemiological sudies. In long-term prospective cohort studies, MUFA have been found to have a favourable effect on the risk of CHD, although unfavorable effects have also been reported.
  
• The SR of Schwab and co-workers concluded that the evidence for the favorable effect of cis -MUFA on CHD was unlikely for a direct association. It is of note, however, that the intake of MUFA correlates highly with the intake of SFA except in countries where olive oil is used in abundance.
  

Entä jos tyydyttyneet rasvahapot (SFA) korvataan hiilihydraateilla katsomatta hiilihydraattien laatua? Tällaisella ei ole havaittu olevan  mitään suotuisaa vaikutusta koronaaritaudin (CHD) riskiin. Kun on tieteellisesti analysoitu yhdentoista amerikkalaisen ja eurooppalaisen kohorttitutkimuksen tulokset, on osoittautunut, että tyydyttyneiden rasvahappojen (SFA) korvaaminen hiilihydraateilla (CHO) on vaikutuksiltaan epäsuotuisaa iskemiselle sydänsairaudelle. Niissä väestöissä, joissa sekä kokonaisrasvan saanti (alle 15 E%) että tyydyttyneiden rasvahappojen (SFA) saanti (alle 5 E%) saanti on hyvin matala, kuten Kiinan maaseutualueilla, koronaaritauti on harvinainen. Tämä epäjohdonmukaisuus on todennäköisesti selitettävissä ravinnon hiilihydraattien laadulla ja matalammalla BMI-lukemalla samoin fyysisen aktiivisuuden tasolla (PAL) . Kuitenkin myös erot odotetussa elinajanpituudessa verrattuna Pohjoismaihin selittänevät tätä epäjohdonmukaisuutta. Tanskalaisen prospektiivisen kohorttitutkimuksen mukaan tyydyttyneiden rasvahappojen (SFA) korvaaminen korkean glykemisen indexin hiilihydraateilla lisäsi sydäninfarktin riskiä kun taas korvaaminen matalaglykemisillä hiilihydrateilla ei omannut vaikutusta riskiin.

• When SFA is replaced with carbohydrates without regard to the quality of the carbohydrates, no beneficial effect on CHD risk has been found. In the pooled analysis of 11 US and European cohort studies, the effect of replacing SFA with carbohydrates on ischaemic heart disease was unfavorable.  
  
• In populations with very low intake of both total fat and SFA ( less than 15 E% and less than 5 E% respectively), such as in rural China, CHD is rare. This discrepancy is most likely explained by the quality of carbohydrates in the diet and lower BMI as weell as the level of physical activity. However, differences in life expectancy compared to the Nordic countries might also explain this discrepancy. In a Danish prospective cohort study, replacement of SFA with carbohydrates with high glycaemic index increased the risk of myocardial infarction whereas a replacement with carbohydrates with low glycaemic index did not affect risk.
  

Eläinperäisten (kuten kalan) omega3- rasvahappojen saanti ja eräissä tutkimuksissa kasvisperäisten omega3 alfalinoleenihapon (ALA) saanti on alentanut koronaaritautipotilaiden kuolleisuutta ja samaa vaikutusta on pelkän kalaöljyn käytöllä. Kuitenkin saattaisi olla edullisempaa käyttää koko kalaravintoa kuin vain kalaöljyä ravintolisänä. Omega3- rasvahappojen vaikutus saattanee välittyä alentuneena sydämen rytmihäiriöriskinä.

• Dietary intake of n-3 fatty acids of animal origin such as fish and, in some studies, of ALA of plant origin has reduced mortality in patients with CHD as has the use of fish oil supplements. However, whole fish might be more beneficial than fish oil supplements. The efect of n-3 fatty acids might be mediated by reduced risk of cardiac arrythmias.
  

Tehokkaaksi on osoittautunut (EPA+ DHA)yhteismäärät 200-250 mg päivässä eikä  enemmistä lisätyistä määristä ole näyttänyt olevan lisäetuja. Eräs tuore skandinaavinen tutkimus raportoi lisääntynyttä yleistä kardiovaskulaaritautiriskiä, jos omega3 PUFA-rasvahappojen päivittäinen saanti alittaa 0,06 grammaa. Schwabin et al. systemaattisen katsauksen mukaan arvioitiin näytön omega3 PUFA rasvahapoista antavan viitettä kardiovaskulaarisen taudin riskistä. Kuitenkin on kiinnitettävä huomiota myös omega3-PUFA happojen alkulähteeseen näyttöä arvioitaessa ( kalasta vai kalaöljylisästä?).

• An intake of 200-250 mg/d of EPA +DHA has been shown to be effective with no further benefit with an increasing dose. A recent Scandinavian study reported an increased overall risk of CVD at a very low intake of n-3 PUFA. In the SR by Schwab et aliae, the evidence of long chain n-3 PUFA on CVD risk was evaluated as suggestive. However, it is important to pay attention to the source of long chain n-3 PUFA- either fish or fish oil supplement- when assessing the evidence.

Eräässä suomalaistutkimuksessa alfalinoleenihapon (ALA) osuudet seerumin lipideissä osoittivat samanlaista käänteistä assosioitumisia koronaaritautikuoleman riskiin kuin EPA ja DHA osuudet. Alfalinoleenihapon saanti on näyttänyt assosioituvan myös koronaaritaudin alentuneeseen riskiin.

Schwabin et al. systemaattisen katsauksen (SR) mukaan arvioitiin löytyneen viitettä näytöstä alfalinoleenihapon (ALA) saannin vaikutuksesta kardiovaskulaaristen tautien riskiin. Kuitenkin myös plasman lipidien PUFA-rasvahappojen kokonaismäärän ja linolihapon (LA) osuudella näytti olevan suotuisaa vaikutusta ja arvioitiin olevan viitettä näiden muuttujien käänteisestä liittymästä kardiovaskulaariseen (CVD) mortaliteettiin.

• In a Finnish study, the proportion of ALA in serum lipids showed a similar inverse association with the risk of CHD death as the proportions of EPA and DHA. ALA intake has also been shown to be associated with decreased risk of CHD. The evidence for ALA intake on CVD risk was evaluated as suggestive in the SR by Schwab and co-workers. However, the proportion of total PUFA, and LA in plasma lipids also showed a favorable effect, and the evidence for the inverse association of these variables with CVD mortality was evaluated as suggestive.

Runsasta trans-rasvahappojen (TFA) käyttöä ollaan assosioitu lisääntyneeseen kardiovaskulaaritautien riskiin joittenkin prospektiivisten tutkimusten sekä erään kohorttitutkimuksista tehdyn meta-analyysin mukaan. Eräässä tutkimuksissa käytettiin plasman fosfolipidien (PL) rasvahappokoostumuksen pääkomponenttien analyysiä ja siinä trans-rasvahapot assosioitiin suurempaan riskiin kardiovaskulaarisista riskeistä ja ateroskleroosin etenemisesta iskemistä sydänsairautta potevilla naisilla.

• A high intake of TFA has been associated with increased risk of CVD in some prospective studies as well as in a meta-analysis of cohort studies. In a study using principal component analysis of the plasma phospholipid fatty acid composition. TFA were related to a greater risk of CVD risk and progression of atherosclerosis in women with ischaemic heart disease.

Aivohalvaus, stroke

Pitkäketjuiset PUFA- rasvahapot (kalaravinnosta saatuna) alentavat aivohalvauskuolleisuuden riskiä ja hyvin matala ( 0,06 g alittava) pitkäketjuisten PUFA-rasvahappojen päivittäinen saanti lisää aivohalvauksen riskiä. Hooper et al. tekivät meta-analyysin, jossa he sisällyttivät mitattuihin päätetapahtumiin sekundäärisenä myös aivohalvauksen. Yksitoista koetta raportoi aivohalvaustapahtumista eikä niissä ollut nähtävissä mitään merkitsevää yleisvaikutusta alennetusta ja/tai modifioidusta rasvan saannista, vaikkakin tuloksiin vaikutti pääasiassa rasvan kokonaissaannin alenemiseen fokusoituneen WHI-kokeen tulokset.

• Long chain n-3 PUFA in the form of fish intake reduces the risk of stroke mortality. A very low long chain n-3 PUFA intake increases the risk of stroke. The meta-analysis by Hooper and coworkers included stroke as a secondary outcome. Eleven trials reported on stroke events and showed no significant overall effect of reduced and or modified fat intake, although this was largely driven by results from the WHI trial that mainly focused on reduction in total fat intake.

(7) NNR 2012 Ravintorasva ja terveys

LÄHDE: NNR 2012,

Sivut 217-238. 

Nord 2014002

 ISBN 978-92-893-2670-4

(Johdanto, Introduction sivu 217

Ravintolähteet ja saanti, Dietary sources and intake , 217-219

Fysiologia ja aineenvaihdunta, Physiology and metabolism , 219-222

Essentiellit arasvahapot, EFA, Essential fatty acids, 222

Essentiellien rasvahappojen fysiologia ja aineenvaihdunta, EFA physiology and metabolism, 222-3

Essentiellien rasvahappojenpuute, EFA deficiency EFAD , 223-5

Kolesteroli, Cholesterol, 225-6)

(7) Ravinnon rasva, rasvahapot ja terveys, Dietary fat, fatty acids, and health, 226-227

1. Seerumin lipidikirjo. Serum lipid profile
2. Glukoositoleranssi ja insuliiniherkkyys, Glucose tolerance and insulin sensitivity, 228-9
3. Verenpaine, Blood pressure , 229-210
4. Kehonpaino, Body weight, 230
5. Sydän- ja verisuonistotaudit, CVD, 230-232
6. 2-tyypin diabetes, T2DM, 232-3
7. Syöpä, cancer, 233-4
8. Raskaus ja imetys, Pregnancy and lactation, (234-5.)

Ravintorasvasuositukset)

(7) Ravintorasva, rasvahapot ja terveys, Dietary fat, fatty acids and health

Ravintorasvan rasvahappokokoomus assosioidaan  sydän-ja verisuonistotautien (CVD)  riskiin, varsinkin pohjoismaisen ravinnon tyydyttyneet rasvahapot (SFA) ovat olleet osatekijää 1960- ja 1970-luvuilla ilmenneeseen CVD-tautien korkeaan esiintymiseen. Ateroskleroosin riskin tärkeänä syynä on tunnistettu seerumin /plasman LDL-pitoisuus ja toisaalta: korkea seerumin/plasman HDL-kolesterolipitoisuus ja matala LDL/HDL-kolesterolien suhde on liittynyt alentuneeseen ateroskleroosiriskiin. Jo lapsuuden aikana ilmennyt korkea riskiprofiili on liitetty ateroskleroosin ja koronaaritaudin (CHD) lisääntyneeseen riskiin.

NNR 2012-päivitystä varten suoritettiin systemaattinen katsaus (SR), jonka tarkoituksena oli mitata ravintorasvan määriä ja tyyppejä ja ravintorasvan laadun biomerkitsijöitä

jotta voitiin arvioida saatu näyttö niiden vaikutuksista riskitekijöihin ja tautiriskeihin terveillä tai tautiriskissä jo olevilla henkilöillä. Kyseessä olevat tilat olivat esim kardiovaskulaariset taudit (CVD) , 2-tyypin diabetes (T2DM) , syöpä ja kehon paino. Tämä systemaattinen katsaus käsitti vuodesta 2000 helmikuuhun 2012 asti julkaistuja tutkimuksia.

• Dietary fat and fatty acids composition has been linked to the risk of cardiovascular diseases (CVD), especially SFA, in the diet in the Nordic countries during the 1960s and 1970s has contributed to the high prevalence of CVD in these countries. Serum /plasma LDL-cholesterol concentration has been identified as an important and causal risk factor for atherosclerosis, and a high serum/plasma HDL- cholesterol concentration and a low LDL-cholesterol to HDL-cholesterol concentration and a lowLDL-cholesterol to HDL-cholesterol concentration are associated with reduced risk for atherosclerosis. A higher risk profile already seen in childhood is associated with an increased risk of atherosclerosis and CHD.
• For the update of NNR 2012, a systematic reviews (SR) was carried out with the aim of assessing the effect of, and to grade the evidence in regard to, the amount and type of dietary fat and biomarkers of the quality of dietary fat on risk factors and risk of non-communicable diseases, i.e. CVD, T2DM, and cancer, and body weight in healthy subjects or subjects at risk for these diseases. The SR included papers published from 2000 up to February 2012.

(Jatkossa jokainen asia käsitellään eri otsikkona.

Suom. 29.8. 2016 Rasvahappoblogiin).

SFA, trans-rasvahapot, MUFA ja PUFA. Termeistä

Huomaan  Suomen Fineli.fi lähteestaä termien  stabiloituneen lopulta seuraavasti:
SFA,  tyydyttyneet rasvahapot ( aiemmin tyydytetyt)   Saturated Fatty Acids
trans-rasvahapot
MUFA, yksittäistyydyttämättömät rasvahapot ( ennen kertatyydyttämättömät), Monounsaturated Fatty Acids
PUFA  monityydyttämättömät  rasvahapot, Polyunsaturated Fatty Acids
Linolihappo  18:2 cis,cis n-6
Alfalinoleenihappo 18:3 cis, cis, cis n-3
rasvahappo 20:5 n-3, EPA
rasvahappo 22:6 n-3, DHA

Esim Kookkoshiutaleen (100g)  rasvat:
rasvahapot yhteensä

	60,7 g	summattu osatekijöistä	THL:n tuottama
rasvahapot monityydyttymättömät	0,7 g	summattu osatekijöistä	THL:n tuottama
rasvahapot yksittäistyydyttymättömät cis	2,7 g	summattu osatekijöistä	THL:n tuottama
rasvahapot tyydyttyneet	57,2 g	summattu osatekijöistä	THL:n tuottama
rasvahapot trans	0 g	johdettu	THL:n tuottama
rasvahapot n-3 monityydyttymättömät	0 g	summattu osatekijöistä	THL:n tuottama
rasvahapot n-6 monityydyttymättömät	0,7 g	summattu osatekijöistä	THL:n tuottama
rasvahappo 18:2 cis,cis n-6 (linolihappo)	706 mg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	425
rasvahappo 18:3 n-3 (alfalinoleenihappo)	0 mg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	425
rasvahappo 20:5 n-3 (EPA)	0 mg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	425
rasvahappo 22:6 n-3 (DHA)	0 mg	muu arvon tyyppi	elintarvikekoostumustaulukko	425
kolesteroli (GC)	0 mg	laskettu samankaltaisesta elintarvikkeesta	THL:n tuottama
sterolit	117,6 mg	laskettu samankaltaisesta elintarvikkeesta

(6) NNR 2012 Kolesterolista

LÄHDE: NNR 2012,

Sivut 217-238. 

Nord 2014002

 ISBN 978-92-893-2670-4

Johdanto, Introduction sivu 217

Ravintolähteet ja saanti, Dietary sources and intake , 217-219

Fysiologia ja aineenvaihdunta, Physiology and metabolism , 219-222

Essentiellit arasvahapot, EFA, Essential fatty acids, 222

Essentiellien rasvahappojen fysiologia ja aineenvaihdunta, EFA physiology and metabolism, 222-3

Essentiellien rasvahappojenpuute, EFA deficiency EFAD , 223-5

(6)  Kolesteroli, Cholesterol, 225-6

Ravinnon rasva, rasvahapot ja terveys, Dietary fat, fatty acids, and health, 226-227

Glukoositoleranssi ja insuliiniherkkyys, Glucose tolerance and insulin sensitivity, 228-9

Verenpaine, Blood pressure , 229-210

Kehonpaino, Body weight, 230

Sydän- ja verisuonistotaudit, CVD, 230-232

2-tyypin diabetes, T2DM, 232-3

Syöpä, cancer, 233-4

Raskaus ja imetys, Pregnancy and lactation, 234-5.)

(6) Kolesterolista , Cholesterol

Kolesterolia muodostuu erityyppisissä ihmiskehon soluissa ja keho käyttää sitä sappihappojen ja steroidihormonien tuotantoon sekä solun kalvorakenteisiin. Kolesterolisynteesi on hyvin säädeltyä ja kun solut ottavat sitä sisään, niin solun endogeeninen synteesi vähentyy samalla. Aikuisessa ihmisessä muodostuu päivittäin yhden gramman verran kolesterolia (1000 mg) ja määrä on kolmin-nelinkertaisesti se, mitä keskimääräisessä pohjoismaisessa ravinnossa päivittäin saa.

• Cholesterol is formed in various types of cells in the human body, and it is used for the production of bile acids and steroid hormones and for cell membrane structures. Cholesterol synthesis is highly regulated and its uptake by cells reduces endogenous synthesis. About one gram (1000 mg) of cholesterol is synthesized in human adults every day, and this is 3 or 4 times the amount absorbed from the average adult Nordic diet.

Kolesterolin tärkeimmät ravintolähteet ovat liha ja sisälmysravinto, kananmunat ja maitotuotteet. Kolesterolin fraktionaali imeytyminen vähenee, kun kolesterolin saanti lisääntyy. Keskimäärin 40%- 50% ravinnon kolesterolista imeytyy. Erään 17 kontrolloitua sokkokoetta (vuosilta 1974- 1999) sisältäneen meta-analyysin mukaan 100 mg ravinnon kolesterolia kohotti seerumin kokonaiskolesterolia 0,056 mmol/L ja HDL-kolesterolia 0,020 mmol/L. Apolipoproteiini E4-alleelin omanneilla oli ravintoperäisen kolesterolin vaikutus seerumin kolesterolipitoisuuteen tuntuvampaa kuin niillä, joilla ei sitä alleelia ollut.

• The most important dietary sources of cholesterol are meat and offal, eggs, and dairy products. The fractional absorption of cholesterol is reduced when the intake increases. On average, 40% to 50% of dietary cholesterol is absorbed, but absorption varies between individuals and can range from 20% to 80%. According to a meta-analysis of 17 randomized controlled trials (RCTs) published from 1974 to 1999, 100 mg of dietary cholesterol increased serum total cholesterol by 0,056 mmol/L and HDL-cholesterol by 0,008 mmol/L and slightly increased the total cholesterol to HDL-cholesterol ratio by 0,020 units. In individuals with the apoprotein E4 allele, dietary cholesterol has a more pronounced effect on serum cholesterol concentration whereas in those without the apoprotein E4 allele dietary cholesterol has a weaker effect on serum cholesterol concentration.

Useat asiantuntijaryhmät ( lähinnä USA:ssa) ovat suositelleet, että aikuisten kolesterolin saannin pitäisi pysytellä päivittäin alle 300 mg:ssa. Keskimäärin käytetään Pohjoismaissa 250 - 350 mg kolesterolia päivässä. Oletetaan, että dieettiohjeet edistävät runsaampaa kasvisravinnon käyttöä ja rajoittavat liiallista rasvaisten maitotuotteiden ja lihatuotteiden käyttöä ja tämä johtaa kolesterolin saannin alenemiseen. Tämän takia nykyinen NNR 2012 ei aseta kolesterolin saannille ylärajaa. Ilmeisesti kolesterolin endogeeninen syntetisoimiskyky riittää kattamaan tarpeet myös ennenaikaisesti syntyneellä vauvalla. Sen takia ei ole suosituksia siitä, että vauvan syöttökaavion pitäisi sisältää kolesterolia, vaikka kolesteroli onkin luonnollinen komponentti rintamaidossa.

• Several expert groups, mainly in the US, have recommended that cholesterol intake in adults should be kept below 300 mg/d and those at high riks of cardiovascular diseases, e.g. those with T2DM, should not exceed 200 mg/d. The average cholesterol intake in hte Nordic countries is 250- 350 mg/d. It is anticipated that the dietary guidelines promoting increased consumption of vegetable foods and limiting excessive intake of fatty dairy and meat products will lead to a reduction in choelsterol intake. Therefore, the current NNR does not se an upper intake level for cholesterol. Apparently, the endogenous capacity to synthesise cholesterol is sufficient to meet the needs even of preterm infants. Therefore, there is no recommendation that infant formula should contain cholesterol even though cholesterol is a natural constituent of human milk.

Suom. 27.8. 2016. Rasvahappoblogiin.

DHA aineenvaihdunnasta artikkeli (2016)

DHA Metabolism: Targeting the Brain and Lipoxygenation (PDF ...

https://www.researchgate.net/.../43346505_DHA_Metabolism_T... - Översätt den här sidan

17 maj 2016 - This paper reviews how it could accumulate through specific uptake of DHA-containing lysophosphatidylcholine (LysoPC-DHA). DHA migrates

Abstract

Docosahexaenoic acid (DHA), the end-product of the metabolism of omega-3 family fatty acids, is the main polyunsaturated fatty acid of the brain, but its accumulation is incompletely understood. This paper reviews how it could accumulate through specific uptake of DHA-containing lysophosphatidylcholine (LysoPC-DHA).

 

 DHA migrates very easily from the sn-2 position of LysoPC, which could be considered as the physiological form of polyunsaturated LysoPC, to the sn-1 position, which is much more stable.

 An approach preventing migration by acetylating the sn-1 position, while retaining the main physico-chemical properties of the carrier, is described. 

Also, the double lipoxygenation and bond-isomerization of DHA into 10(S),17(S)-docosahexa-4Z,7Z,11E,13Z,15E,19Z-enoic acid, named PDX, by soybean lipoxygenase is described. As in other E,Z,E conjugated trienes, PDX is shown to inhibit human blood platelet aggregation at submicromolar concentrations.

(5) NNR 2012. Essentiellien rasvhappojen puutteesta (EFAD)

LÄHDE: NNR 2012,

Sivut 217-238. 

Nord 2014002

 ISBN 978-92-893-2670-4

• Essentiellit arasvahapot, EFA, Essential fatty acids, 222
• Essentiellien rasvahappojen fysiologia ja aineenvaihdunta, EFA physiology and metabolism, 222-3 
• Essentiellien rasvahappojenpuute, EFA deficiency EFAD , 223-5

 Essentiellien rasvahappojen puutteesta, EFAD

Essentiellien rasvahappojen (EFA) puutetta (ihomuutoksia ja kasvun hidastumaa) on löydetty terveiltä vastasyntyneiltä lapsilta, jotka ovat saaneet 2-3 kuukauden ajan ravinnossaan linolihappoa vain alle yhden energiaprosentin ( alle 1 E%).

• Clinical symptoms of EFA deficiency (skin changes and growth retardation) have been found in healthy, new-born babies fed for 2 to 3 months with a diet low ( under 1 E%) in linoleic acid (LA).
  

Aikuisilla essentiellien rasvahappojen puute on harvinaista. Raportoidut tapaukset ovat liittyneet kroonisiin tauteihin tai pitkittyneeseen parenteraaliin tai enteraaliin (suoneen tai suoraan suoleen annettuun) ravintoon, jossa ei ole rasvaa tai jonka rasvapitoisuus on hyvin matala. Edelleenkään ei tiedetä, mikä on linolihapon alin tarve. Jos on puutetta molemmista essentielleistä hapoista LA ja ALA seuraa sellaisen PUFA-rasvahapon muodostusta, joka tulee n-9 sarjasta: C20:3 n-9 ja suhde tämän hapon ja arakidonihapon ( C20:4 n-6) kesken kasvaa. Ei ole kuitenkaan voitu vahvistaa tämän suhteen hyötykäyttöä ihmisillä EFA-puutteen merkitsijänä.

• EFA deficiency in adults is rare. Reported cases have been associated with chronic diseases or prolonged parenteral or enteral nutrition either without fat or very low in fat. The minimum requirement for LA remains unknown. Combined deficiency of LA and ALA leads to increased formation of the PUFA C20: 3 n-9 and an increased C20:3 n-9/ C20:4 n-6 ratio. It has not been confirmed, however, that this ratio is a useful indicator of EFA deficiency in humans.

Kliinistä merkkiä ( ihomuutoksia) on raportoitu, jos alfalinoleenihapon (ALA) saanti on niin riittämätöntä kuin alle 0,05 E% suoleen suoraan annetussa ravinnossa tai alle 0,1 E% suoneen annetussa ravinnossa, mutta näitten löytöjen spesifisyyttä on kyseenalaistettu. Ihmisessä pystyy tapahtumaan kaksoissidoksen muodostumista ( desaturaatio) ja ketjun pidentymistä alfalinoleenihaposta (ALA) EPA- ja DPA- rasvahapoiksi, muta siitä eteenpäin desaturoituminen sataisi olla rajoittunutta. Naisilla tämä konversio on kuitenkin on suurempaa,21%:een asti ja miehillä 8 %:een asti. Myös linolihapon ja alfa-linoleenihapon saannitkin ovat naisella suurempia.

• Clinical signs ( skin changes) of insufficient supply of ALA have been reported at intakes of less than 0,05 E% during enteral nutrition and less than 0,1 E% during parenteral nutrition, but the specificity of these findings has been challenged. Humans are able to desaturate and elongate ALA to EPA and DPA, but further desaturation to DHA might be limited. Conversion is higher in women (up to 21 % than in men (up to 8%) as well as the intake of LA and of ALA itself.

Verrattaessa DHA ravintolisää EPA-ravintolisään niin 2 gramman DHA on osoittautunut edullisemmaksi kuin 2 grammaa EPA rasvahappoa mitä tulee EPA-ja DHA-rasvahappojen asettumiseen punasolujen kalvoon. Kun tehtiin kuuden viikon ravitsemusinterventio ja annettiin 4 grammaa alfa-linoleenihappoa päivässä, ei saatu näiden pitkien rasvahappojen osuuksiin lisääntymistä.

Ilmenee myös DHA rasvahapon retrokonversiota takaisin päin DPA ja EPA-rasvahapoiksi ( omega3 sarjassa). Arvioitu retrokonversiotahti vaihtelee 1,4%- 12% välillä riippuen esim. DH:.n saannista.

• Two grams per day of DHA has been shown to be superior to the same amount of EPA in erythrocyte membrane incorporation of both EPA and DHA, but an ALA intake of 4 g/d did not increase the proportion of these longer chain n-3 fatty acids (LCPUFA) in a 6 weeks intervention. There is also retroconversion of DHA to EPA and DPA (omega3). The estimated retroconversion rate varies between 1,4 % and 12 % depending on, for example, the DHA intake.

Dokosaheksaeenihappoa (DHA) on runsas pitoisuus keskushermoston synapseissa ja verkkokalvon fotoreseptorien sauvasolujen ulommassa segmentissä, missä se on välttämätön normaalin näköfunktion kehittymiseksi ja ehkä se on välttämätön optimaalisen psykomotoriikan kehityksessä. Nämä löydöt tukevat käsitystä, että on välttämätöntä käyttää omega3-rasvahappoja ainakin sen verran, mikä riittää kattamaan fysiologiset menetykset.

• DHA is found at high concentration in the synapses of the central nervous system and in the rod outer segment of the photoreceptor cells of the retina where it is essential for the development of normal visual function. Studies in preterm infants strongly suggest that DHA is essential for normal development of visual function and perhaps for optimal psychomotor development. These findings support the concept that it is necessary to consume n-3 fatty acids at least in amounts sufficient to replace physiological losses.

Useat tutkimukset viittaavat siihen, että vastasyntyneellä essentiellien rasvahappojen metaboliasta vastaavat entsyymit eivät pystyisi syntetisoimaan tarpeeksi pitkäketjuisia PUFA-rasvahappoja niitten esimuodon rasvahapoista, ainakaan ennen laskettua aikaa syntyneissä, vaikka saattaisi olla niinkin, että PUFA-synteesikapasiteetti on ennenaikaisissa vauvoissa suurempi kuin laskettuna aikana syntyvillä. Sen takia rintamaidossa oleva arakidonihappo(AA) ja DHA pitäisi katsoa ehdollisesti välttämättömiksi tietyn aikaa syntymän jälkeen. Suositellaan, että ennen laskettua aikaa syntyneitten ruokintakaavioon pitäisi sisällyttää arakidonihappoa (AA) ja DHA- rasvahappoa sellaiset pienet osuudet, jotka muistuttavat rintamaidossa olevia määriä. Ei olla vielä samaa mieltä siitä, ovatko nämä rasvahapot myös ehdollisesti essentiellejä laskettuna aikana syntyneille vauvoille, vaikka on suositeltu, että sisällytettäisiin arakidonihappoa (AA) ja dokosahexaeenihappoa(DHA) ruokintakaavioon, joka on tarkoitettu lasketussa ajassa syntyville.

• Several studies indicate that the enzymes that are responsible for the metabolism of EFA cannot synthesixe enough long-chain PUFA from their parent fatty acids to meet the needs at birth, at least not in infants born before term, although the capacity for PUFA synthesis in preterm infants might be higher than in term infants. Therefore, AA and DHA, which are present in human milk, should be considered conditionally essential for a limited time after birth. It is recommended that a small proportion of AA and DHA, resembling the amounts in human milk, should be included in infant formula intended for preterm infants. There is as yet no consensus as to whether these fatty acids are also conditionally essential for infants born at term, althouygh it has been recommended that formula intended for term infants should also be supplemented with AA and DHA. Supplementation of infant formula with long-chain PUFA has been associated with lower blood pressure during late childhood. Such supplementation is in accordance with theEuropean directive oninfatn formula and follow-on formula intended for term infants, although the directive does not give a specific recommendation for supplementation with AA and DHA.

Pitkäketjuisten PUFA-rasvahappojen lisääminen vauvan syöttökaavioon on assosioitavissa myöhemmän lapsuusiän alempaan verenpaineeseen. Sellainen ravintolisä on vauvan ruokintakaaviota ja jatkoruokintakaaviota koskevien eurooppalaisten ohjeitten mukaista, vaikka ohjeissa ei annetakaan spesifisiä suosituksia arakidonihappo- ja DHA rasvahappolisistä.

• Supplementation of infant formula with long-chain PUFA has been associated with lower blood pressure during late childhood. Such supplementation is in accordance with the European directive on infant formula and follow-on formula intended for term infants, although directive does not give a specific recommendation for supplementation with AA and DHA.

Pitkäketjuisten PUFA- rasvahappojen saanti raskauden aikana kohentaa sikiön ja vastasyntyneen omega3- statusta ja saattaa olla edullista henkiselle kehitykselle, mitä IQ mittaa. Ennen kuin yleisiä suosituksia annetaan on tehtävä mittauksia niistä plasman pitkäketjuisten omega3 rasvahappojen pitoisuuksista, jotka ovat optimaaliset sekä äideille että vauvoille. Rintamaidon omega3-pitoisuus vaikuttuu äidin omega3 rasvahappojen saannista ja tämä taas saattaa vaikuttaa rintaruokitun vauvan näön tarkkuuden kehittymiseen.

• Intake of long chain n-3 fatty acids during pregnancy improves the n-3 status of the foetus and new-born child and might be beneficial for the mental development of the child as assessed by their IQ. Plasma n-3 long chain fatty acid concentrations that are optimal for both mothers and infants have to be defined before general recommendations for intake are made. The n-3 content of breast milk is ffected by the mother´s intake. And this in turn can affect the development of visual acuity in the breastfed infant.