(4) NNR 2012 Rasvoista. Essentiellit rasvahapot

LÄHDE: NNR 2012,

Sivut 217-238. 

Nord 2014002

 ISBN 978-92-893-2670-4

• Essentiellit arasvahapot, EFA, Essential fatty acids, 222
• Essentiellien rasvahappojen fysiologia ja aineenvaihdunta, EFA physiology and metabolism, 222-3 
• Essentiellien rasvahappojenpuute, EFA deficiency EFAD , 223-5

Essentiellit rasvahapot, Essential fatty acids (S. 222)

LA eli Linolihappo (C18:2 n-6) ja ALA eli alfa-linoleenihappo (C18:3 n-3) ovat essentiellejä rasvahappoja(EFA), joita ravinnosta pitää saada, koska ihmiskehossa ei ole delta12- ja delta15- entsyymejä, jotka voisivat rakentaa kaksoissidoksia omega6 ja omega3- asemiin. Nämä EFA-rasvahapot toimivat tärkeisssä fysiologisissa tehtävissä. Esimerkiksi linolihappo (LA) asetuttuaan ihon keramideihin on välttämätön vedenläpäisevyyden estäjänä, jolloin vältetään liiallinen epidermiksen läpi tapahtuva veden menetys ja siihen liittyvä energian kato, mikä veden haihtumisesta ( evaporaatiosta) seuraa.

LINOLIHAPPO https://fi.wikipedia.org/wiki/Linolihappo
ALFALINOLEENIHAPPO https://de.wikipedia.org/wiki/%CE%91-Linolens%C3%A4ure

• LA (C18:2 n-6) and ALA (C18:3 n-3) are the essential fatty acids (EFA) that must be provided in the diet because the human body lacks the enzymes delta12- and delta15-desaturase that are capable of introducing double-bonds at the n-6 and n-3-positions. These EFA serve important physiological functions. For example, LA, when incorporated into skin ceramides, is essential for maintaining water-permeability barrier of the skin thereby avoiding excessive trans-epidermal water loss and the accompanying energy loss from water evaporation.

Fysiologia ja aineenvaihdunta, Physiology and metabolism (S. 222-3)

Sekä linolihappo että linoleenihappo voivat pidentyä ja saada lisää kaksoissidoksia kehossa.

Linolihappo (oktadekadieenihappo n-6) metaboloituu ( saamalla yhden kaksoissidoksen lisää) gamma-linoleenihapoksi (GLA) ja sitten pidentyy dihomogammalinoleenihapoksi (DHGLA), joka saatuaan jälleen yhden kaksoissidoksen, muuttuu arakidonihapoksi ( eikosatetraeenihappo n-6) Se voi edelleen pidentyä dokosatetraeenihapoksi (C22:4) ja edelleen pidentyä tetrakosatetraeenihapoksi (C24:4) ja edelleen saada lisää kaksoissidoksia: TPA, tetrakosapentaeenihappo (C24:5) . Tämä betaoksidoituu dokosapentaeenihapoksi DPA (C22:5). DPA n-6 ( joka DHA omega3 rasvahapoin puutteessa on ”seuraavaksi paras pitkä rasvahappo” sijoitettavaksi neuronisolukalvoon aivoissa).

Linoleenihappo (oktadekatrieenihappo n-3) metaboloituu (saamalla yhden kaksoissidoksen lisää) oktadekatetraeenihapoksi (C18:4 n-3) ). Tämä pidentyy eikosatetraeenihappolajiksi. (C20:4 n-3). Sitten se saa uuden kaksoissidoksen muuttuen eikosapentaeenihapoksi EPA (C20:5 n-3) .

EPA pidentyy dokosapentaeeni DPA-muotoon (C22:5 n-3) ja tämä pidentyy tetrcosapentaaeniksi (TPA) C24:5 n-3)

TPA n-3 Tämä saa yhden kaksoissidoksen lisää ja muodostuu THA, tetrakosahexaeenihappo. Betaoksidaatiolla perioksisomaalisti tästä muodostuu DHA omega 3 lajia, dokosahexaeenihappoa, jota aivot tarvitsevat neuronikalvoihin.

(Pidentyminen on helpompi tapahtuma kuin desaturoituminen, kaksoisidoksen saaminen. Jos aivoilla ei ole omega3 linjan DHA- muotoa sijoitettavissa, valiutuu omega6 linjan DPA toisella sijalla osoittavbat eräät tieteelliset tutkimukset).

Both LA and ALA can be elongated and desaturated in the body.

LA , linoleic acid ( C18: 2 n-6) ( octadecadienic acid- species) is metabolised, for example,

to GLA, gamma-linolenic acid (C18:3 n-6) (octadecatrienic acid species)

DHGLA , di-homogamma-linolenic acid (C20:3 n-6), (eicosatrienic acid species)

and AA , arachidonic acid (C20:4 n-6), eicosatetraenoic acid

Docosatetraenoic acid (C22:4 n-6),

Tetracosatetraenoic acid (C24:4 n-6,

TPA,Tetracosapentaenoic acid (C24:5 n-6)

and DPA docosapentaenoic acid (C22: 5 n-6)

ALA, alfa-linolenic acid (C18: 3 n-3) (octadecatrienic acid species) is metabolised to

C18: 4 n-3 (octadecatetraenic acid species)

C20:4 n-3, (eicosatetraenic acid species)

EPA , eicosapentanoic acid (C20: 5 n-3) ,

DPA, docosapentanoic acid species ( C22:5 n-3 ,

THA , Tetracosahexaenoic acid (C24:6 n-3)

and DHA docosahexaenoic acid (C22:6 n-3).

On huomattavia yksilöiden välisiä eroja tärkeän dokosahexaeenihapon (DHA omega3) muodostumisessa alfalinoleenihaposta (ALA omega3) ja ne johtuvat geenipolymorfiasta delta5 ja delta6-desaturaasientsyymien geeneissä FADS1 ja FADS2.

• There is considerable inter-individual variation in the formation of DHA from ALA related to common polymorphism in the delta5 and delta6 desaturase genes FADS1 and FADS2.

Dihomo-gamma-linoleenihappo DHGLA ja arakidonihappo AA omega6 sarjasta ja eikosapentaeenihappo omega3-sarjasta ovat 20 hiilen happoja ( 20 numero on latinaksi eicosa-)

Nämä hapot metaboloituvat myös eikosanoidi- nimellä tunnetuiksi tuotteiksi entsyymijärjestelmällä, joka tunnistaa C20- rasvahappokoon. Eikosanoidit ovat biologisesti aktiiveja aineita ja niihin kuuluu prostaglandiinit, prostasykliinit, leukotrieenit ja tromboksaanit. Ne ovat hyvin aktiiveja aineita ja pystyvät moduloimaan verenpaineen säätelyä, munuaisen toimintaa, veren hyytymistä, tulehduksellisia ja immunologisia reaktioita, kivun tunnetta ja muita kudosfunktioita.

• DHGLA, AA and EPA are further metabolised into eicosanoids (C20) , a group of biologically active substances including prostaglandins, prostacyclins, leukotrienes, and thromboxanes. These highly active substances modulate the regulation of blood pressure, renal function, blood coagulation, inflammatory and immunological reactions, the sensation of pain, and other tissue functions.

Omega6- ja omega3- sarjojen PUFA rasvahapot, erityisesti pitkäketjuisetaineenvaihduntatuotteet

, ovat tärkeitä solukalvojen rakennekomponentteja. Ne ovat eri kalvo-ominaisuuksille ja funktioille välttämättömiä tekijöitä. Näitä ovat fluiditeetti, permeabiliteetti, kalvoon sitoutuneiden entsyymien ja reseptoreiden aktiivisuus ja signaalin johtuminen.

DHA on välttämätön aivojen ja muiden runsaskalvoisten kudosten kasvulle sikiöaikana ja syntymänjälkeisenä varhaisena elinkautena ja sen takia sillä on merkitsevä tehtävä neurologisessa kehityksessä ja näköfunktion kehittymisessä

• The n-6 and n-3 PUFA, particularly the long-chain metabolites, are important structural components of cell membranes. They are essential for various membrane characteristics and functions as fluidity, permeability, activity of membrane-bound enzymes and receptors, and signal transductions.
• DHA is necessary for growth of the brain, and other membrane-rich tissues in foetal and early postnatal life and thus play a significant role in neurological development and visual function.

Omega6 ja omega3-sarjojen monityydyttämättömät rasvahapot( PUFA) kilpailevat samosita entsyymeistä (desaturaasesita, elongaaseista, syklo-oksygenaasesta) ja omega3- sarjan rasvahapot omaavat vahvemman affiniteetin entsyymeihin ( saavat helpommin näitä entsyymeitä) . Jos on epätasapainoa linolihapon saannin ja alfalinoleenihapon saannin kesken, saattaisi tällä olla vaikutusta jatkometaboloitumisessa pitemmiksi ja tyydyttämättömimmiksi rasvahapoiksi omega6 ja omega3 linjoista. Kuitenkaan useimmista ihmisellä radioaktiivisella merkkiaineella suoritetusta tutkimuksesta saadut tiedot eivät osoita erilaisista omega6 ja omega3 suhteista ei suurempaa vaikutusta alfalinoleenihapon (ALA) konversioon. Jotkut ravintotutkimukset osoittavat vaikutusta seerumin fosfolipidien EPA-pitoisuuksiin. Eri tutkimusten tulkintaa komplisoi edelleen absoluuttisissa saanneissa ja suhteissa esiintyvät erot. Tärkeämpää kuin omega6 ja omega3 happojen saannin väliset suhteet on niiden kummankin kokonaissaannit, edellytyksenä että perustavat ravitsemukselliset vaatimukset on katettuna. Tätä tukee myös FAO-raportti. Siinä on johtopäätöksenä , että suhde on relevanssiltaan rajallinen seikka, kun ravinnonsaannit muuten ovat suositelluissa viiterajoissaan.

• The n-6 and the n-3 PUFA compete for the same enzymes ( e.g. desaturases, elongases, and cyclo-oxygenases), and the n-3 series fatty acids have a higher affinity for the enzymes. An imbalance between dietary intakes of LA and ALA might thus influence the further metabolism to more long-chain and unsaturated n-6 and n-3 fatty acids. However, the data from most human studies using radioactive tracers do not show any major impact on ALA conversion in diets with varying n-6 and n-3 ratios. Some feeding studies show an impact on EPA concentration in serum phospholipids. The interprettation of the results from various studies is further complicated due to differences among studies in absolute intakes and ratios. The total intake of each of the n-6 and n-3 fatty acids is more important than the ratio, as long as basic dietary requirements are covered. This is supported by the FAO report. That concludes that the ratio is of limited relevance when dietary intakes are within the recommended reference intakes.

Ihmisissä runsas PUFA -rasvahappojen saanti voi mahdollisesti johtaa haittavaikutuksiin, joita on pahentunut lipidien hapettuminen ( peroksidoituminen), huonontunut immuunifunktio ja vuototaipumuksen lisääntyminen. Turvallisena ylärajana pidetään omega6- linjan rasvahappojen saannissa 10 E% ( energiaprosenttia). EFSA:n johtopääts on, että EPA + DHA- yhteiskäyttö pitkäaikaisena ravintolisänä viiden gramman ( 5 g) päiväannokseen asti ei ilmeisesti lisää spontaanivuotoepisodien tai vuotokomplikaatioitten riskiä eikä vaikuta glukoosin homeostaasiin, immuunifunktioon tai aiheuta lipidiperoksidaatiota edellyttäen että pitkäketjuisten omega3 PUFA happojen (LCPUFA) oksidatiivinen stabiliteetti on taattua.

• In humans, high intakes of PUFA can potentially result in adverse effects including increased lipid peroxidation, impaired immune function, and increased bleeding tendency. Intakes of n-6 fatty acids ( LA) up to around 10 E% are considered safe. The EFSA concluded that combined long-term supplemental intakes of EPA and DHA up to about 5 g / d did not appear to increase the risk of spontaneous bleeding episodes or bleeding complications or to affect glucose homeostasis, immune function, or lipid peroxidation provided that the oxidative stability of the n-3 long chain PUFA (LCPUFA) was guaranteed.

Käännös 27.8. 2016

jatkossa EFA deficiency, EFAD

(2) Rasva ja rasvahapot NNR 2012 mukaan. Ravintolähteistä

LÄHDE: NNR 2012,

Sivut 217-238. 

Nord 2014002

 ISBN 978-92-893-2670-4

• Johdanto, Introduction sivu 217
• Ravintolähteet ja saanti, Dietary sources and intake , 217-219

(MUITA otsikoita ja aihepiireja lähteena olevassa kappaleessa.

Fysiologia ja aineenvaihdunta, Physiology and metabolism , 219-222

Essentiellit arasvahapot, EFA, Essential fatty acids, 222

Essentiellien rasvahappojen fysiologia ja aineenvaihdunta, EFA physiology and metabolism, 222-3

Essebntiellien rasvahappojenpuute, EFA deficiency EFAD , 223-5

Kolesteroli, Cholesterol, 225-6

Ravinnon rasva, rasvahapot ja terveys, Dietary fat, fatty acids, and health, 226-227

Glukoositoleranssi ja insuliiniherkkyys, Glucose tolerance and insulin sensitivity, 228-9

Verenpaine, Blood pressure , 229-210

Kehonpaino, Body weight, 230

Sydän- ja verisuonistotaudit, CVD, 230-232

2-tyypin diabetes, T2DM, 232-3

Syöpä, cancer, 233-4

Raskaus ja imetys, Pregnancy and lactation, 234-5.)

Ravintolähteet ja saanti, Dietary sources and intake , 217-219

Viime vuosikymmenina onPohjoismaissa rasvan ja rsvahappojen sisältö muuttunut merkitsevästi. Kokonaisrasvasisältö väheni 1970 luvulta 1990-luvulle. Useita vuosia tämä pysyi jokseenkin stabiilina ja joissain Pohjoismaissa viime vuosien aikana jälleen lisääntynyt. Näin on käynyt esim.- Suomessa.
Tyydytettyjen rasvahappojen (SFA) pitoisuus näyttää samanlaista suuntausta kuin kokonaisrasvalla, siis ensin käyttö vähentyi ja sitten tasoittui ja nyt jälleen on nousussa eräissä Pohjoismaissa. Tuoreen katsauksen mukaan SFA- osuus on yli suositusten ja tyydyttämättömien rasvahappojen suhde tyydytettyihin rasvahappoihin on alle suositusten Pohjoismaissa.
Ravinnon trans-rasvahappojen pitoisuus on laskenut kaikissa pohjoismaissa 1990-luvulta lähinnä sen takia,että osittain kovetettujen rasvojen käyttö elintarviketuotannossa on vähentynyt. Trans-rasvahappojen pitoisuus nykyisellään on noin 1 E%. 1960-luvulta 1980-luvulle asti lisääntyi cis- monityydyttämättömien rasvahappojen (cis-PUFA) pitoisuus ruoassa ja sittemmin se on pysytellyt jokseenkin stabiilina.

• The dietary content of fat and fatty acids in the Nordic countries has changed significantly in recent decades.
  
• The total fat content decreased from the 1970s to the 1990s. After being rather stable for several years, the dietary fat content has again increased in recent years in some Nordic countries, e.g. in Finland.
  
• The content of saturated fatty acids (SFA) has shown a similar trend as total fat, i.e. first it decreased, then levelled off, and now is increasing in some countries. According to recent surveys the proportion of SFA is above the recommendation and the ratio of unsaturated fatty acids is below the recommendations in Nordic countries.
  
• The dietary content of trans fatty acids (TFA) has decreased in all Nordic countries since the 1990s primarily through reduced use of partially hydrogenated fats in food production. The dietary content of TFA is currently below 1 E%. The dietary content of cis-polyunsaturated fatty acids (PUFA) increased from the 1960s to the 1980s and has been rather stable ever since.
  

ERI POHJOISMAIDEN RASVANKÄYTÖN LAADULLINEN PROFIILI

ISLANTI. Kokonaisrasvankäyttö v'heni 41E%:sta 36 E%:iin 1990-luvulta 2010/2011 taitteeseen. Samalla tyydyttyneiden rasvahappojen käyttö väheni 19E%:sta 14,5 E%:iin ja trans-rasvahappojen käyttö väheni 2E%:sta 0,8 E%:iin.

• In Iceland, the intake of total fat decreased from 41E% to 36E% between 1990 and 2010/2011. Intake of SFA decreased from 19E% to 14,5 E% and TFA from 2 E% to 0,8 E%.
  

SUOMI. The intake of SFA was reduced from 19 E%:sta 14E%:iin vuosina 1982- 2002, mutta sitten tapahtui lisääntymä 2007-2012 aikaan 12-13 E%:sta 15 E%:iin sekä miehillä että naisilla.

• In Finland, the intake of SFA was reduced from 19 E% to 14 E% between 1982 and 2002, but it has increased between 2007 and 2012 from 12-13 E% to 15 E% in both women and men.
  

NORJA. Ravinnon tyydyttyneiden rasvahappojen (SFA) pitoisuus aleni 16E%:sta vuonna 1980 1990-luvulla 14E%:iin ja vuosina 2010-2011 se oli 13 E%.

• In Norway, the dietary content of SFA decreased from 16 E% in 1980 to 14 E% in the 1990s, and it was 13 E% in 2010-12. The dietary content of TFA decreased from 4E% in the 1970s to 1 E% around the year 2000, and it has been below 1 E% for the past decade.
  

TANSKA. Rasvankäyttö väheni 1985- 2001 välisenä aikana 44E%:sta 34 E%:iin, pääasiassa voin ja maidon konsumption vähnnyttyä, mutta myös lihan käyttö laski. Kuitenkin rasvankäyttö on viime aikoina lisääntymässä.

• DENMARK. The intake of fat decreased during the period from 1985 to 2001 from 44 E% to 34 E%, minly due to a decrease in consumption of butter and milk products but also from a decrease in meat consumption. However, fat intake in Denmark has increased recently
  

RUOTSI. Keskimääräinen rasvan kokonaissaanti on pysytellyt stabiilina 1997- vuodesta 2011- vuoteen (34 E% ja tyydytettyjen rasvahappojen saanti on hieman vähentynyt noin 14 E%.sta 13E%:iin. PUFA.n saanti on lisääntynyt keskimäärin 4,7E%.sta 5,6 E%:iin.

• In Sweden, the mean total fat intake has remained stable from 1997 to 2011 (34 E%) and the intake of SFA has slightly decreased from around 14 E% to 13 E%. The intake of PUFA has increased from a mean of 4,7 E% to 5,6 E%.
  

Tärkeimmät rasvan lähteet ovat: 1) levitteet, voi ja öljyt, 2) maito ja maitotuotteet, 3) liha ja lihatuotteet.

Tyydyttyneiden rasvahappojen (SFA) päälähde on rasvaa sisältävät meijerituotteet, voi, voipohjaiset levitteet, lihatuotteet, makeat leipomotuotteet ja konvehdit (makeiset).

Trans-rasvahappojen (TFA) päälähde on maito ja lihatuotteet.

Monityydyttämättömien rasvahappojen (PUFA) päälähde on pehmeät margariinit, kasvisöljyt ja kala.

Kertatyydyttämätöntä (MUFA) rasvahappoa esiintyy useissa elintarvikkeissa.

• The most important sources of fat are: 1) spreades, butter, and oils, 2) milk and milk products, and 3) meat and meat products.
  
• The main sources of SFA ( saturated fatty acids) are: Fat-containing dairy products, butter, butter-based spreads, meat products, sweet bakery products, and confectionary.
  
• Main sopurces of trans_fatty acids ( TFA) are dairy and meat prodcuts .
  
• The main sources of PUFA, polyunsaturated fatty acids are: Soft margarines, vegetable oils, and fish.
  
• Cis- monounsaturated fatty acids, cis-MUFA , are dericed from several food groups.
  

(1) Ravintorasva energia-aineena (NNR 2012)

Ravintorasva on ENERGIA-AINE
LÄHDE: NNR 2012. Chapter 10. Fat and fatty acids. 
Johdanto. Introduction.  p. 217
Dietary sources and intake p. 217-219.

(1) Johdanto

Rasva (fat) tarjoaa elimistölle tiiviissä muodossa olevaa energiaa. Energian lisäksi ravintorasvat antavat essentiellejä rasvahappojka (EFA)  ja rasvaliukoisia vitamiineja (A,D,E,K), joita välttämättä tarvitaan kehon rakenteisiin ja toimintoihin

Kehon solujen kalvoissa on rakennerasvoja, lipidejä (lipids) kuten fosfolipidejä (phospholipids, PL) ja kolesterolia (cholesterol). Kehossa on rasvakudoksissa varastorasvaa, neutraalirasvaa eli triglyseridejä ( triglycerids, TG) pitkäaikaiseksienergiavarastoksi.

.

Introduction 
Fat provides the body with energy in concentrated form. In addition to energy, dietary fats provide essential fatty acids and fat-soluble vitamins. lipids, mainly phospholipids and cholesterol, are included in cell membranes and triglycerides are stored in adipose tissue as energy reserves. Certtain fatty acids serve as a source of eicosanoids. in food items, fats are usually in the form of triglycerides.  

NNR 2012 Ravintorasvasuosituksista aikuisille ja lapsille

LÄHDE: NNR 2012,

sivut 235-236. 

Nord 2014002

 ISBN 978-92-893-2670-4

• Rasvan saantisuositukset

• Aikuisten ja yli 2 vuotiaitten rasvansaantisuositukset (sivut 235-6)

Kova rasva (SFA, Saturated fatty acids)

Pitäisi vähentää tyydytetyn rasvan (saturated fatty acids, SFA) osuutta päivän kokonaisenergiasta alle 10 energiaprosenttiin ( alle 10 E%). . Vielä niukempaa kovan rasvan käyttöä suositellaan henkilöille, joilla on hyperkolesterolemiaa. Ei ole annettu spesifisiä tyydytettyjä rasvahappoja koskevia suosituksia. Kolesterolia muodostavia rasvahappoja on yleensä samoissa elintarvikkeissa, jotka ovat totaalikovan rasvan päälähteitä

Trans-rasvahapot (TFA, Trans- fatty acids) . Rasvaa sisältäviä maitotuotteita ja osittain hydrogenoituja (kovetettuja ) teollisesti tuotettuja rasvoja pitäisi käyttää mahdollisimman niukasti.

Trans-rasvahappojen (TFA) ja ruoan kolesterolin saanti yleensä alenee myös kun vähennetään tyydytettyjen rasvahappojen (SFA) saantia.

Kertatyydyttämättömien cia- rasvahappojen ( Cis-MUFA) osuuden ravintorasvassa pitäisi olla 10 – 20 E%.

Kaksi- ja monityydyttämättömien cis- rasvahappojen omega-6 ja omega-3 rasvahappojen (cis-PUFA n-6, n-3)  saannin pitäisi olla suositellaan 5- 10 E% päivän kokonaisenergiasta ja tässä määrässä tulisi olla vähintän 1 E% omega3 rasvahappoja( cis-PUFA n-3) .

EPA + DHA rasvahappojen saannin 200 mg- 250 mg päivässä on havaittu assosioituvan vähempään sydän ja verisuonistotautien riskiin

Cis-MUFA- ja cis-PUFA- rasvahappojen saannin pitäisi muodostaa ainakin kaksi kolmasosaa kokonaisrasvahappojen saannusta.

Koska ei tiedetä, mikä on aikuisten cis-PUFA rasvahappojen minimitarve, arviot perustuvat heidän osaltaan lapsilta saatuihin kynnysarvotietoihin. Suositukset essentiellien rasvahappojen (EFA), esim linolihapon (LA) ja alfa-linolihapon (ALA tai LNA) osalta on 3 E%, josta alfa-linolihappoa pitäisi olla 0,5 E% ( tämä on lyhintä kokoa omega3 kasvisperäinen rasvahappo).

Raskaanaolevien ja imettävien naisten cia-PUFA- rasvahappojen saannin pitäisi olla vähintäin 5 E% ja siihen tulisi sisältyä 1 E% omega3- rasvahappoja ja niissä tulisi olla 200 mg DHA, pitkää omega3 rasvahappoa.

PUFA rasvahappojen kokonaissaannin yläraja (UL) on 10 E%. Suurempia saanteja ei suositella mahdollisten haittavaikutusten takia.

On saatu kokoon vain riittämätön näyttö siitä, mikä voisi olla optimaalinen suhde omega6 ja omega3 PUFA-rasvahappojen saannissa ja sen takia NNR 2012 ei aseta mitään suositeltua suhdetta n-6 ja n-3 rasvahappojen saantiin kuten NNR 2004 teki.

Kokonaisrasvan suositus on 25- 40 E% päivän energiasta ja tämä luku perustuu pääasiassa rasvahappujen eri luokkien suositusalueisiin. Dieetit, joissa on hyvin vähän rasvaa, pyrkivät vähentämään HDL-kolesterolin pitoisuuksia ja lisäämään triglyseridien seerum /plasmapitoisuuksia ja saattaisi vaikuttaa altistuneilla henkilöillä sokerin siedon (glukoositoleranssin) alenemista. Lisäksi on vaikea taata rasvaliukoisten vitamiinin ja essentiellien rasvojen riittävä saanti, jos totaalirasvan saanti on alle 20 E%.

Rasvan kokonaissaannin rajoittaminen nopeuttaa tiettyjen mikroravintoaineiden ja ravintokuidun osalta suositeltuihin saanteihin pääsemistä. Ravintorasvan määrä liittyy myös kehon painoon. Kokemukset tutkimuksista STRIP ja Young Finns osoittavat, että kohtuullinen rasvansaanti ( noin 30 E%) johtaa edullisempaan kardiovaskulaaritautiprofiiliin ja vähempiin varhaiselämän ateroskleroottisiin muutoksiin.

Dieetinsuunnittelutarkoituksiin on sopivana tavoitteena keskiarvolukemat kuten 32- 33 E% edellyttäen että kiinnitetään tarkka huomio sekä rasvojen että hiilihydraattien laatuun ja ravintokuidun määrään. 

 

• Pienten lasten rasvansaantisuosituksista: 6-23 kk ikäisten lasten rasvansaantisuositukset (sivut 236-8)

Vauva-ajan nopean kasvun takia on äidinmaidossa ja vauvanruokintakaaviossa kokonaisrasvaa noin 50 E%. Enempiä suosituksia rasvoista ei ole ensimmäisten 6 kuukauden ajalta annettu, koska rintaruokintaa suositellaan kuuteen kuukauteen asti ja koska vauvanruokintakaavaan ja jatkokaavaan rasvapitoisuus on säädetty (40 – 55 E% vauvan syöttökaavaan ja 35- 55 E% jatkoruokintakaavan).

Kuuden kuukauden iän jälkeen tätä tiheäenergisyyttä lasketaan ja täydennysruokamääriä nostetaan. Täten rasvansaanti voi laskea nopeasti 30 energiaprosenttiin (E%) vauvaiän lopulla riippuen täydennysruokavalion koostumuksesta ja osittaisen rintaruokinnan määrästä. Tavallista on, että ensimmäisen vuoden jälkeen rasvan osuus vähitellen kasvaa siten, että 3 vuoden iässä osuudet ovat tasoilla, jotka ovat aikuisilla tavallisia.

EFSA:n mukaan joillain pienillä lapsilla rasvan kokonaissaanti alle 25 E% on liittynyt matalaan vitamiinien saantiin. Saksalais-itävaltalais-sveitsiläinen rasvan kokonaissaannin suositus 4-11 kuukauden ikäisille on 35 E% - 45 E%. Amerikan Lääketieteen instituutti on asettanut 7-12 kuukauden ikäisille lapsille adekvaatiksi rasvansaanniksi 40 E% perustaen AI arvoon ja konsensusraportteihin.

• NNR 2012-laitoksessa suositellaan 6-11 kuukauden ikäisten vauvojen rasvan kokonaissaanniksi edelleen 30E% - 45 E% kuten NNR 2004-laitoksessakin.

Joissain lapsia koskevissa tutkimuksissa on viitettä siitä, että kokonaisrasvaenergian suunnilleen 30E%:n arvot tai sen alla olevat arvot ovat sovellutettavissa jo yhden ikävuoden jälkeen, koska ”nämä rasvapitoisuudet eivät vaikuta haitallisesti lasten kasvuun tai neurologiseen kehitykseen” suomalaisen STRIP tutkimuksen mukaan. Vuoden 2008 saksalais-itävaltalais-sveitsiläiset suositukset 1- 3 vuotiaitten rasvan kokonaissaannista on 30 E% - 40 E% ja samoin US Lääketieteen instituutti on asettanut makronutrienttien saannin jakautuman alueet siten että rasvan osuudet 1-3 vuotiaille lapsille on 30E%- 40 E%. EFSA asettaa samalle ikäryhmälle (1-3 vuotiaille lapsille) suositellun rasvan saannin 35- 40 E%:ksi.

• NNR 2012 -laitos suosittelee 12- 23 kuukauden ikäisten lasten rasvan kokonaissaannin 30 E%:n ja 40 E%:n välille. Kahden vuoden iästä rasvan kokonaissaannin suositus on sama isommille lapsille ja aikuisille NNR 2012:n mukaan.

Ravintorasvan laatu, kvaliteetti, on tärkeä myös vauvoilla ja lapsuuden aikana.

Tyydytettyjen rasvahappojen (SFA) saannin pitäisi olla alle 10 E% 12 kuukauden iästä alkaen.

Meijerituotteiden rasvan ja osittain kovetettujemn teollisesti tuotettujen rasvojen saanti pitäisi pysyttää niin matalana kuin mahdollista. Osittaista rintaruokintaa suositellaan kuuden kuukauden iästä lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana ja sitä voidaan jatkaa niin kauan kuin äidille ja lapselle on soveliasta. Puolet tai enemmänkin rintamaidon antamasta energiasta tulee rasvasta. Tyypillinen kypsän rintamaidon rasvahappojen koostumus painoprosentteina on 40-45 % SFA ( tyydytettyjä rasvahappoja), 40 - 45% MUFA ( kertatyydyttämättömiä rasvahappoja) ja 13- 16 % PUFA ( monityydyttämättömiä rasvahappoja). Ei ole kuitenkaan näyttöä sen puolesta, että suositettaisiin korkeampaa tyydytettyjen rasvahappojen (SFA) saannin osuutta 6 - 11 kuukauden ikäisllle lapsille kuin mitä isommille lapsille suositellaan (, mikä on alle 10E%)

Cis-PUFA- rasvahappojen saannista lapsuuden aikana ei ole saatu mitään vakuuttavaa uutta näyttöä, joka antaisi syytä muuttaa NNR 2004 suosituksia.

EFSA antaa riittäväksi saanniksi (AI) linolihaposta (LA) 4 E% ja alfa-linoleenihaposta (ALA, LNA) 0,5 E%, mutta EFSA lisää myöskin DHA (omega3) rasvahapon riittäväksi saanniksi 100 mg päivässä. Tämä perustuu kohorttitutkimuksiin ja muutamiin DHA-lisillä sikiöille tai pienille vauvoille tehtyihin sokkokokeisiin ja niistä on saatu viitettä edullisista vaikutuksista näön tarkkuuteen, kognitiiviseen funktioon ja huomiokykyyn, unirytmin kehitykseen, spontaaniin motoriseen aktiivisuuteen ja immuniteettiin. 

 

NNR 2012 esittää 6 - 23-kuukauden ikäisten lasten cis-PUFA-rasvahappojen kokonaissaannin suositukseksi 5 - 10 E% ja siihen tulisi sisältyä vähintäin 1 E% omega-3 rasvahappoja, niiden joukossa DHA kuten jo NNR 2004 esitti.Kuitenkaan  ei tunneta  omega6 ja omega3 rasvahappojen optimaalista suhdetta ( josta oli  tekstiä aiemmissa suosituksissa). 

Päivitys 2012-laitoksesta  26.8. 2016.  

 

DHA, EPA, THA

Metabolic Fate of Docosahexaenoic Acid (DHA; 22:6n-3) in Human cells: Direct Retroconversion of DHA to Eicosapentaenoic Acid (EPA; 20:5n-3) Dominates Over Elongation to Tetracosahexaenoic Acid (THA; 24:6n-3).

Park HG, Lawrence P, Engel M, Kothapalli K, Brenna JT.

FEBS Lett. 2016 Aug 20. doi: 10.1002/1873-3468.12368. [Epub ahead of print]

SITAATTI 

Docosahexaenoic acid (22:6n-3) supplementation in humans causes eicosapentaenoic acid (20:5n-3) levels to rise in plasma, but not in neural tissue where 22:6n-3 is the major omega-3 in phospholipids.

 We determined whether neuronal cells (Y79 and SK-N-SH) metabolize 22:6n-3 differently from non-neuronal cells (MCF7 and HepG2).

 

 We observed that ¹³ C-labeled 22:6n-3 was primarily esterified into cell lipids.

 

 We also observed that retroconversion of 22:6n-3 to 20:5n-3 was 5- to 6-fold greater in non-neural compared to neural cells and that retroconversion predominated over elongation to tetracosahexaenoic acid (24:6n-3) by 2- to 5-fold.

 

 The putative metabolic intermediates, ¹³ C-labeled 22:5n-3 and ¹³ C-labeled 24:5n-3, were not detected in our assays.

 

 Analysis of the expression of enzymes involved in fatty acid beta-oxidation revealed that MCF7 cells abundantly expressed the mitochondrial enzymes CPT1A, ECI1, and DECR1, whereas the peroxisomal enzyme ACOX1 was abundant in HepG2 cells, thus suggesting that the initial site of 22:6n-3 oxidation depends on the cell type.

 

 Our data reveal that non-neural cells more actively metabolize 22:6n-3 to 20:5n-3 via channeled retroconversion, while neural cells retain 22:6n-3.

 

 This article is protected by copyright. All rights reserved.

DHA aineenvaihdunta hermokudoksen soluissa (Hee Young Kim)

http://www.jbc.org/content/282/26/18661.full

Novel Metabolism of Docosahexaenoic Acid in Neural Cells*

1. Hee-Yong Kim

Omega3-linjan  rasvahappo dokosahezaeenihappo DHA syntyy ensisijaisesti maksassa kasvisperäisestä ravinnossa saatavasta rasvahaposta   linoleenihaposta, joka on  alfalinoleic acid, omega 3 sarjaa. (LNA)
LNA on kaavaltaan C18:3 (omega3) ( siinä on 18 hiiltä ketjussa ja 3 kaksoissidosta)
DHA on kaavaltaan C22:6 ( omega3) (Siinä on 22 hiiltä ketjussa ja 6 kaksoissidosta).
maksa muodostaa.
 Omega3 linjan rasvahapon pidentyminen ja tyydyttämättömien sidosten lisääntyminen tapahtuu  seuraavana ketjuna. hermokudoksen puolella. Vain astrosyytillä  on kykyä syntetisoida  DHA-muotoa .

Endoplasminen reticulum:
C18:3 (omega3)  ---C18:4 (omega3)----C20:4 (omega3)---C20:5 (omega 3)- C22:5 (omega 3)--C24:5 (omega 3). Tämän tetracosamuodon C24:  on  kulkeuduttava betaoksidoitavaksi peroksisomiin ja siellä siitä tulee vasta  C22:6 omega 3  (docosahexaeenimuoto DHA valmiiksi ja poistuu peroksisomista mennen neuronin kalvolipidiin.  DHA  on  fosfatidylseriini-nimisen (PS)   kalvolipidin erityisesti ensisijaisesti  haluama  rasvahappo ja sen muodostuminen  stimuloikin  seriinin  kondensoitumista fosfatidylseriiniksi ja asettumista kalvon sisäpinnan fosfolipidiksi. Tällä  vosvolipidillä on siten oma funktiomodulinsa, joka on tärkeä  hermosolun kunnolle.
Toinen rasvahappo, jonka  fosfatidyyliseriini haluaa molekyyliinsä on  steariinihappo C18:0, jota muodoostuu  kehokoneiston aineenvaihdunnassa  kahden hiilen yksiköistä käsin (aktivoiduista etikkahapoista).

Entä jos  ei tulekaan DHA- rasvahappoa neuroniin? 
Aivot näyttävät inkorporoivatn  korviketta DPA omega6 linjasta  ( dokosapenta-muotoa)    Maksa tuottaa tätä vain pienessä määrin verenkiertoon, josta se menee  veriaivonesteen läpi  hermosolujen puolelle, jos omega3 rasvahappolinjasta on vajetta.   DPA  omega6 linjasta   on  "second best substrate" fosfatidylseriinin synteesiin aivoissa. Muissa kuin hermokudoksessa  kuten esim maksassa ja lisämunuaisessa DHA on vähempi komponentti ja fosfatidyyliseriininkin pitoisuudet ovat niissä vähemmät.  Etanoli haittaa  fosfatidyyliseriinin biosynteesin aktiivisuutta.  PS on  negatiivisesti varautunut fosfolipidi ihmisen solukalvoissa ja asettuu kalvon sisempiin osiin lähelle sytoplasmarajaa.

Endoplasmisessa retikulumissa  DHA  pystyy inkorporoitumaan lesitiiniin ( fosfolipidiin PC, fosfatidyylikoliini)
DHA voi myös inkorporoitua  kefaliiniin ( fosfatidyletanoliin PE)  de novo-synteesillä.
Kefaliini (PE)  voi muuttua lesitiiniksi (PC)  entsymaattisesti (PE-metyylitransferaasilla PEMT) .
Molemmista voi tulla  fosfatidyyliseriiniä., eri syntaaseilla PSS1 ja PSS2.
Lesitiinistä (PC)   ja seriinistä  syntaasilla PSS1  tuotteet ovat koliinia ja fosfatidyyliseriiniä.
Kefaliinista(PE) ja seriinistä synteesillä PSS2 tuotteet ovat  etanolaminia(EA) ja fosfatidylseriiniä.
Sitten vielä voi tapahtua uudelleen kiertoa fosfatidyyliseriinistä  takaisin kefaliiniksi ja lesitiiniksi, mutta silloin  fosfatidyyliseriinin on mentävä mitokondrian sisälle. Se onkin fosfatidyyliseriinin primäärinen hyvä ja normaali  metaboloituminen. Mitokondriassa PS  dekarboksyloituu kefaliiniksi . Tämä on erästä  väylää  kefaliinifosfolipidin (PE) muodostumiseen.   Se sijaitsee kalvorakenteissa  ulompana kuin PS ja sitä on määrällisesti enemmän. .
Entsyymi joka tässä vaikuttaa on PSD,  fosfatidyyliseriinidekarboksylaasi.

Nämä mainitut entsyymit  PSS ja PSD  valitsevat  ensisijaisesti tuottaa  sellaisia PS-lajeja joissa on rasvahapot  18:0  steariinihappo ja DHA C22:6  omega3.

On todennäköistä että DHA akkumuloituu  fosfatidyyliseriiniin näissä aivolipideissä, koska  PS-biosynteesi suosiutuu DHA:ta  sisältävistä  susbtraateista  pikemminkin kuin degradaatio.
PS-biosynteesi ei ole  yhtä tehokasta DPA- rasvahaposta ( omega6-linjasta) .









 .

Entsyymi PLA2 aivoissa

Tietoja aivojen lipideistä vuodelta 2002

• Entsyymin cPLA2 merkitys aivossa

Tekstissä käyttettyjä lyhennyksiä
Fosfolipaasit A2 ( EC 3.1.1.4; PLA2)
PLA2 voidaan luokitella 11 eri tyyppiin
Mitä PLA2 tekee?
Poistogeenitutkimus
Mitä tuloksia saatiin?
Esteröitymättömät rasvahapot (NEFA)
Aivojen fosfolipidit (PL)
Esteröityneet rasvahapot
Arakidonihappo , AA, C20:4 n6
cPLA2 puutteen merkitys: arakidonihapon menetystä
Muita lipolyyttisiä entsyymeitä ilmenee aivoissa
cPLA selektiivisempi arakidonihapolle (AA) kuin dokosahexaanihapolle (DHA)
vakutus aivojen funktioon ja struktuuriin?
Miksi poistogeeniset hiiret olivat resistenttejä aivoarteriatukokselle?
Erot aivojen esteröityneitten PUFA happojen pitoisuuksissa
Lajiero

Entsyymin cPLA2 merkitys aivossa
http://www.jlr.org/cgi/content/full/44/1/109

2003 by Lipid Research, Inc.
Thad A. Rosenberger et al. Brain lipid metabolism in the cPLA2 knockout mouse Journal of Lipid Research, Vol. 44, 109-117, January 2003 Brain Physiology and Metabolism Section, National Institute on Aging, National Institutes of Health, Bethesda, MD 20892
Harvard Medical School, Charlestown.

Tässä on tutkimuksen kohteena aivojen fosfolipidien (PL) metabolia hiiressä.

Normaali sytosolinen fosfolipaasi P2 (cPLA2) oli poistogeenisena tutkittavana myös. Kun verrattiin normaaligeenistä ja poistogeenistä havaitiin muutoksia useissa aivojen fosfolipidipitoisuuksissa, esteröitynyttä linolihappoa (C18:2 n6) , arakidonihappoa (C20:4 n6) ja dokosahexaeenihappoa( C22:6 n3) oli muuntuneet määrät koliiniglyserofosfolipideissä (PC). Vähentyneitä määriä esteröitynyttä arakidonihappoa (C20:4) oli fosfatidyylinositolissa(PI).

http://www.aapsj.org/articles/aapsj0802/aapsj080236/aapsj080236_figure2.jpg

Poistogeenisen hiiren arakidonihappojen (AA) siirtyminen plasmasta ja aivojen arakidonyyliCoA aitiosta etanolaminiglyserofosfolipidiin (EtnGpl) ja koliiniglyserofosflipidiin (ChoGpl) oli alentunut, mutta siirtymä fosfatidyylinositoliin (PI) oli kohonnut.

Nämä erot olivat korrelaatiossa aivon arakidonihapon muuntuneeseen turn over prosessiin ja metabolisiin menetyksiin. Nämä tutkimukset osoittivat että sytosolinen entsyymi cPLA2 on välttämätön ylläpitämässä aivojen fosfolipidien ja niihin esteröityneitten PUFA rasvahappojen pitoisuuksia.

Huom: Alentuneet esteröityneen arakidonihapon (AA) ja dokosahexaeeniihapon (DHA) määrät saattavat selittää, miksi poistogeenisella hiirellä oli vastustuskykyä Arteria- media aivovaltimon tulpan muodostusta kohtaan ; seikka saattaa vaikuttaa kalvojen fluiditeettiin, neuroinflammaatioon, signaalien johtumiseen ja muihin aivoprosesseihin.

Tekstissä käytettyjä lyhennyksiä

AA, arachidonic acid; C20:4 n3
CerP Cho, sphingomyelin
ChoGpl, choline glycerophospholipid;
DHA, docosahexaenoic acid; C22:6 n3,
DG, diacylglycerol;
EtnGpl, ethanolamine glycerophospholipid;
PAF, platelet activating factor;
PLA2, phospholipases A2;
cPLA2, cytosolic phospholipase A2;
PlsCho, plasmenylcholine;
PtdCho, phosphatidylcholine;
PlsEtn, plasmenylethanolamine;
PtdEtn, phosphatidylethanolamine, PE, kefaliini
PtdIns, phosphatidylinositol; PI, lipositoli
PtdSer, phosphatidylserine, PS
PUFA, polyunsaturated fatty acid;
sPLA2, secretory phospholipase A2;
TG, triacylglycerol

Fosfolipaasit A2 ( EC 3.1.1.4; PLA2)
Nämä entsyymit hydrolysoivat ( hajoittavat) rasvahappoja fosfolipidien (PL) sn2 asemasta ja muodostavat esteröitymättömiä rasvahappoja ( NEFA) ja lysofosfolipidejä (LPL).
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/e/e2/Phospholipases2.png/300px-Phospholipases2.png

PLA2 voidaan luokitella 11 eri tyyppiin
perustaen niitten katalyyttiseen aktiivisuuteen, aminohappohomologiaan ja mRNA pilkkoutumisvariantteihin.Tyypit I, II, III, V, IX, X ja XI ovat matalamolekyylipainoisia ja ne vaativat kalsiumia Ca++ aktiivisuuteensa ja niillä on histidiini katalyyttisessä kohdassa. Tyypit IV, VI, VII, ja VIII ovat korkea molekyylipainoisia ja ne sijaitsevat solun sytosolissa. Nämä entsyymit käyttävät seriiniä katalyyttiseen aktiivisuuteensa ja kalsiumin riippuvuutta voi olla tai ei ole.
Nisäkäsaivoissa mRNA pitoisuudet osoittavat, että PLA2 tyypit IIA, IIC, IV ja VI PLA2 esiintyvät laajalti, kun taas tyyppi V PLA2 lmenee matalapitoisena muualla paitsi hippocampuksessa. Ihmisaivojen kyky modifioida eri PLA2 isoformien ilmenemistä antaa tiettyä riittävää kattavuutta rasvahappojen ja fosfolipidien metabolian säätelyyn.

Mitä PLA2 tekee?

PLA2 aktivaatiosta voi kalvon fosfolipidistä vapautua arakidonihappoa (AA; 20:4 n-6) tai dokosahexzaanihappoa(DHA; 22:6 n-3) sn-2 asemasta aivojen GLIA-SOLUISTA tai NEURONEISTA. Aktivaatio voi tuottaa myös lyso-PAF ( lyso-platelet activating factor), joka muuttuu PAF- muodoksi, kun sn2 asemaan esteröityminen tapahtuu. PAF on voimakas neurotransmitteriaine.

PLA2 voi myös aktivoitua kalvon G-proteiinilla, kun tiettyjä neurotransmitteriaineita kiinnittyy tiettyihin neuroreseptoreihin tai kun aktiivi kalsium Ca++ menee sisään soluun glutamiinihapon(glu) kiinnityttyä NMDA-reseptoriin
http://www.bris.ac.uk/Depts/Synaptic/info/glutamate.html
tai asetylkoliinin(ak) kiinnityttyä nikotiinireseptoriin.

Koska aivoissa eri PLA2-isoformit eivät toimi siten, että ne voisivat korvata toisiaan, poistogeenistrategioilla voidaan identifioida niiden erillisiä tehtäviä.

Poistogeenitutkimus
Tässä työssä tutkijat selvittivät aivojen lipidimetaboliaa poistogeenisellä hiirellä ( poissaoleva geeni vastasi 85 kDa tyyppi IV A sytosolista PLA2, entsyymiä) Tämä cPLA2 on selektiivinen arakidonihapolle(AA) enemmän kuin muille rasvahapoille ja vaatii sekä aktiivi kalsiumia(Ca++) että fosforylaation täyteen aktiivisuuteensa. Se on osallisena neuroreseptorin signaalin aloittamisessa ja sen transkriptiota säätää alas rotan aivossa LiCl, litiumkloridi.
Tällaisen (cPLA2) poistogeenisen hiiren neurologinen kehitys oli normaali. Naaraan reproduktiivinen kyky oli alentunut, kun taas koiraat olivat kontrolleita resistentimpiä arteria cerebri median tukosta vastaan. Poistogeeninen oli myös resitentimpi toksista molekyyliä MPTP vastaan, mitä indusoitui dopamiinin puutteessa ja se toipui nopeammin allergeenin indusoimasta bronkokonstriktiosta. Poistogeenisen hiiren peritoneaaliset makrofagit ja mastsolut eivät pystyneet tuottamaan eikosanoideja vasteena stimulaatioon , mikä viittasi vajaaseen AA kaskadiin ( eikosanoidikaskadiin). Kun näin ollaan identifioitu muutoksia aivojen lipidien metaboliassa poistogeenisellä hiirellä, voidaan paremmin ymmärtää, mikä rooli cPLA2 entsyymillä voi olla aivojen struktuurissa ja funktiossa.

Mitä tuloksia saatiin?

• Esteröitymättömät rasvahapot (NEFA)

Plasman ja aivojen esteröitymättömistä rasvahapoista (NEFA) ja aivojen aktivoiduista rasvahapoista (acylCoA)
Ei havaittu mitään statistisesti merkitsevää eroa tutkitun poistogeenisen ja kontrollihiiren plasman ja aivojen esteröitymättömien rasvahappojen pitoisuuksissa . Ei ollut myöskään mitään merkitsevää eroa minkään aktivoidun pitkäketjuisen rasvahapon ( LCFACoA) keskimääräisen pitoisuuden välillä näissä kahdessa ryhmässä. Ei myöskään AA-CoA aktiivisuuden ja plasman AA spesifisen aktiivisuuden suhde eronnut merkitsevästi näissä eri koe-eläimissä. Noin 4% aktivoituneesta arakidonihaposta on peräisin plasmasta ja 96% on vapautunut fosfolipideistä.

• Aivojen fosfolipidit (PL)

Useita statistisesti merkitseviä eroja havaittiin poistogeenisten ja kontrollien välillä fosfolipidien pitoisuuksissa, vaikka kvantitatiivisesti verkkomäärältään fosfolipidit eivät eronneet. Keskimääräiset pitoisuudet fosfolipidejä PtdIns, PtdSer ja sfingomyeliiniä CerP Cho oli lisääntynyt merkitsevästi: 12.5%, 12.8%, and 22.5% poistogeenisessa hiiressä.
kun taas keskimääräinen pitoisuus seuraavia: EtnGpl ja ChoGpl eivät eronneet kontrolliarvoista. Keskimääräiset pitoisuudet seuraavia: PtdEtn, PlsEtn, PtdCho, PlsCho fraktiot eivät myöskään eronneet ryhmien kesken.

• Esteröityneet rasvahapot

EtnGpl: Ei mitään erityistä ero havaittu esteröityneitten rasvahappojen kesken EtnGpl fosfolipidissä.

Lipositoli (PI, PtdIns):
esteröitynyt AA oli alentunut 368 nmol/g (35%), kun taas esteröitynyt steariinihappo (C18:0) oli lisääntynyt 459 nmol/g. ja esteröitynyt palmitiinihappo (C16:0 ) oli lisääntynyt 70 nmol/g. ilmeisesti kompensoiden arakidonihapon (C20:4- n6) vähenemistä.

Fosfatidyyliseriini (PS,PtdSer)
osoitti vain yhtä merkitsevää eroa: steariinihappo(C18:0) oli lisääntynyt 30%.

ChoGpl,
koliiniglyserofosfolipideissä havaittiin eroa kaikissa esteröityneissä rasvahapoissa paitsi öljyhapossa ( C18:1). Esteröitynyt linolihappo(C18:2-n6) oli vähentynyt 99nmol/g (36%), arakidonihappo oli vähentynyt 671 nmol/g( 59%), DHA( C22:6 n39 oli vähentynyt 724 nmol/g (66%) . Koliiniglyserofosfolipideissä havaittavat erot poistogeenisten ja kontrollien välillä lienevät johtuneet lesitiinin eroista (PtdCho, PC) koska mitään merkitsevää eroa ei ollut plasmenyyli koliinissa PlsCho.

Arakidonihappo , AA, C20:4 n6
Arakidonihapon inkorporoituminen ja vaihtuminen yksittäisissä aivojen fosfolipideissä (PL)
Poistogeenisessa hiiressa havaittu merkitsevä esteröityneen arakidonihapon C20.4 n6 vähenemä aivojen inositolissa(PtdIns) johti plasmasta käsin otetun arakidonihapon inkorporaation nousuun. Tämä viittaa siihen, että AA tasapainon menetys aivojen inositolifosfolipideissä (PI) kiihtyy. Arakidonyyli CoA–aitiosta otetaan nyt lisääntynyt määrä AA rasvahappoa ja AA vaihtuminen ( turn over) lisääntyy kaksinkertaiseksi.

Vaikka arakidonihapon inkorporaatiotahti koliiniglyserofosfolipideihin (ChoGpl) plasmasta ja AA-CoA aitiosta aleni poistogeenisella hiirellä, arakidonihapon turn over koliiniglyserofosfolipideissä (ChoGpl) kuitenkin kohosi heijastaen epäsuhtaista arakidonihapon esteröitymistä. Kohonneita määriä havaittiin fosfatidyylikoliinissa (lesitiinissä, PC), mutta ei plasmenyylikoliinifraktiossa (PslCho) näissä koliiniglyserofosfolipideissä, joissa arakidonihapon vaihtuminen itse asiassa on alentunut.
Arakidonihapon inkorporaatiotahti etanolaminiglyserofosfolipideihin (EtnGpl) sekä plasmasta että aivon arakidonyyliCoA aitiosta oli alentunut 3 kertaisesti poistogeenisessa hiiressä , mikä pätee vahvasti alentuneeseen turnover prosessiin . Tämä vähenemä heijastui siten myös fosfatidyylietanolaminin eli kefaliinin (PtdEtn, PE) vaihtumiseen , koska PlsEtn plasmenyylietanolaminifraktion turn over oli lisääntynyt.

HUOLIMATTA huomattavista aivojen fosfolipidien(PL) ja rasvahappokokoomusten ja arakidonihapon kinetiikan eroista aivojen eri fosfolipideissä, niin poistogeeninen hiiri ei osoittanut mitään merkitsevää eroa kontrollin kanssa plasman tai aivojen non-esteröitymättmien(NEFA) rasvahappojen konsentraatiossa, aivojen aktivoituneitten rasvahappojen (acylCoA) aivopitoisuuksissa. ja aivojen aktivoidun arakidonihapon laimentumistekijässä (dilution factor).

Jos olisi tyydytty tutkimaan vain non-esteröityneitten rasvahappojen plasma-ja aivo-pitoisuudet tai aivojen aktivoidun arakidonihapon ( acylCoA) pitoisuus, ei olisi saatu näyttöä huomattavasta lipidikomposition muuntumisesta ja arakidonihapon kinetiikasta poistogeenisellä hiirellä. Ainoa näyttö plasman muuntuneesta arakidonihappometaboliasta oli nopeampitahtinen merkatun arakidonihapon katoama infusoitaessa tritiumilla merkattua arakidonihappoa (35% lyhyempi puoliintumisaika plasmassa).

Rasvahappojen kinetiikan tutkimuksissa nähtiin lisääntynyt esteröitymättömän arakidonihapon (AA) inkorporaatio plasmasta ja aivon aktiivista arakidonihappoaitiosta (AA-CoA) fosfoatidyyliinositoliin (PI) poistogeenisessä hiiressä ja samalla lisääntynyt arakidonihapon turnover lipositolissa (PI, fosfatidyyli-inositolissa) että koliiniglyserofosfolipideissä (ChoGpl) huolimatta siitä, että esteröityneen arakidonihapon pitoisuudet olivat alemmat.

cPLA2 puutteen merkitys: arakidonihapon menetystä

Selvästikin PLA2 entsyymin puuttuminen johti lisääntyneeseeen arakidonihapon metaboliseen menetykseen, joko konversiolla eikosanoideiksi tai muuta metabolista tietä.
cPLA osallistuu esteröityneen arakidonihapon ylläpitoon fosfatidyyli-inostoleissa (PI) ja koliiniglyserofosfolipideissä.

Kun poistogeenisessa hiiressä kuitenkin vielä tapahtuu lisääntyvää AA inkorporaatiota ja vaihtumista fosfatidyyli-inositolissa(PI) ja vaihtumista koliiniglykofosfolipoideissä, vaikka esteröityneen arakidonihapon määrä on vähentynyt, tämä viittaisi siihen, että muut PLA2-isoformit voinevat kompensoida puuttuvan cPLA2 entsyymin aktiivisuutta säätelemällä näiden fosfolipidiluokkien aineenvaihduntaa.
Todellakin cPLA2 kuten tyypit IIA tai V sPLA2 voivat vahvistaa välitöntä tai viivästynyttä arakidonihapon vapautumsita vasteena SYTOKIINEILLE tai vasikan fetaaliseerumille.
Erilaiset PLA2 isoformit voivat myös hydrolysoida arakidonihappoa fosfolipideistä eri fosfolipidiluokille selektiivisellä tavalla.

Muita lipolyyttisiä entsyymeitä ilmenee aivoissa

Fosfotidyyli-inositolille on spesifinen entsyymi PLC, fosfolipaasi C.
http://protein.bio.msu.ru/biokhimiya/contents/v63/full/63010047Fig2.gif

Fosfatidyylikoliinille (PtdCho, PC=) on spesifinen entsyymi PLD, fosfolipaasi D.

Sen takia on entsymaattista riittävyyttä, koska on multippeleita PLA2 isoformeja ja/ tai kompensaatiota muista lipolyyttisistä entsyymeistä, joita aivoissa esiintyy, kun aivojen PtdIns ja ChoGpl turn over kohoaa poistogeenisessä hiiressä.

cPLA selektiivisempi arakidonihapolle (AA) kuin dokosahexaanihapolle (DHA)

Vaikka cPLA olisi selektiivisempi AA:lle kuin DHA:lle, sen jatkuva poissaolo vaikuttaa kuitenkin myös DHA hapon esteröitymisen huomattavaa vähenemistä eikä vain AA esteröitymisen vähenemistä. Näiden rasvahappojen metaboliset tiet ovat interaktiiviset ja ne säätyvät cPLA-entsyymillä osittain.

ESIMERKIKSI.
Se arakidonihapon eikosanoideiksi muuttuminen mikä tapahtuu 2-LO ja 5-LO ( lipoxygenaasi) syklo-oxygenaaseilla inhiboituu DHA –haposta.
On kilpailua aktivoitujen omega6 ( n6) ja omega3( n3) linjojen PUFA acylCoA happojen kesken entsyymeistä, jotka saturoivat( lisäävät kaksoissidoksia) ja elongoivat ( pidentävät) . Jos on dietääriä puutetta omega3- rasvahapoista, silloin aivojen arakidonihappo(AA) muuttuu n6 linjalla eikosapentaeenihapoksi (C22:5 n6).

Kuitenkin esteröitynyttä 22:5n-6 ei esiinny retrogradisen konversion puuttuessa
tai AA ketjun pitkittymä aivoissa poistogeenisellä ja kontrollihiirellä on samanlaisia kuin normaalipitoisuudet aivojen asyyliCoa ja plasman NEFA pitoisuuksissa.
Interaktio AA ja DHA aineenvaihdunnan välillä ei näytä tapahtuvan aivojen fosfolipidien välisenä kiertona. Tässä suhteessa jos koe-eläimiltä puuttuu n3- linjan PUFA kolmessa sukupolvessa, niillä on alentunut DHA turn over, mutta normaali AA turn over aivojen fosfolipideissä.Toisaalta taas krooninen litiumkloridin anto koe-eläimille vähensi AA vaihtuvuutta vaikuttamatta DHA vaihtuvuuteen.

Arakidonihapon ja Dokosahexaanihapon itsenäinen kierto fosfolipideissä on konsistenttia, kun on läsnä arakidonihapolle spesifinen PLA2 ja arakidonihapolle spesifinen aktivoidun arakidonihapon syntetaasi (Arachidonoyl CoA synthetase).

Poistogeenisessä hiiressä toisaalta muita fosfolipidejä metaboloivat entsyymit eri asyyliketjuspesifiteetein voivat vaikuttaa havaittuja muutoksia sekä AA että DHA kompositioissa. Lisätutkimuksia tarvitaan cPLA entsyymin puuttumisen merkityksestä niihin entsyymeihin ja niiden kyvystä pitää yllä plasman esteröitymättömät rasvahapot (NEFA) ja lambda-AA CoA vaikka arakidonihapon puoliintumisaika ja aivojen fosfolipidien vaihtumistahti muuttuisi. Lisäksi tulisi määrittää DHA:n inkorporoituminen ja vaihtumistahti aivojen fosfolipideissä poistogeenisellä hiirellä. Mikä osuus on poistogeenisyydellä ja mikä taas kompensoivilla entsyymeillä?

Vaikutus aivojen funktioon ja struktuuriin?

Luulisi, että huomattava alenema esteröityneen linolihapon (C18:2n-6), arakidonihapon ja DHA:n määrissä koliiniglyserolifosfolipideissä ja arakidonihapon vähenemä fosfatidyyli-inositolissa aivojen fosfolipidien rakenteessa voisi heijastua muuntuneeseen aivofunktioon ja struktuuriin.

Vaikka poistogeenisessa hiiressä onkin sanottu neurologisen kehityksen pysyvän normaalina, sofistiset muistin ja käytöksen testit ovat tekemättä näistä koe-eläimistä. Jos ei ole muutoksia aivojen funktiossa, havaittujen muutosten merkitys aivojen normaalille fysiologialle ei ole selvä ( cPLA entyymin osallistuminen ja relevanssi aivojen fosfolipidien metaboliassa)

Miksi poistogeeniset hiiret olivat resistenttejä aivoarteriatukokselle?
Syy voi olla vapautuneen ja esteröityneen arakidonihapon vähempi saatavuus insultin aikana johtuen cPLA aktiivisuuden puutteesta. Sama löydös pätee myös kroonisesti administroituun Litiumkloridiin- Tämä nosti vastustuskykyä aivoperäistä iskemiaa kohtaan ja alensi aivojen cPLA2 expressiota ja arakidonihapon turn overia (siis oli aivoprotektiivinen).

Erot aivojen esteröityneitten PUFA happojen pitoisuuksissa
Poistogeenisillä odotetusti olisi odotettavissa muutoksia aivojen solukalvojen fluiditeetissa, reseptorien toiminnassa, kalvojen remodelling prosessissa, neuroplastisuudessa ja apoptoosiresistenssissä muun muassa.

cPLA2 entsyymin puuttuminen voi vaikuttaa reseptorisignaalin aloitusprosessiin, jossa se osallistuu vapauttamaan arakidonihappoa(AA) ja aloittamaan sen kaskadin.
Poistogeeniseltä raportoitu stimuloitujen makrofagien ja mastsolujen eikosanoidien muodostumisen puuttuminen sopii tähän oletukseen. Poistogeenisellä naaraalla tavataan alentunut fertiliteetti ja siihen voi olla syynä muutokset arakidonihappokaskadissa. Koska fetoplasentaalinen kehitys vaatii cPLA2 aktivaatiota ja prostaglandiinien muodostumista. Ylläolevien seikkojen takana voi olla cPLA aktiviteetin puuttuminen.

Mutta mikä on primäärin poistogeenisyyden ja sekundäärin kompensatiivisen mekanismin osuus, se on vielä selvittämättä. Mitä jatkotutkimuksissa tulisi ottaa huomioon? ( käytösmuutokset, muitten aivorasvahappojen vaihtuminen, myös DHA:n vaihtuminen, PtdIns ja PtdCho aineenvaihdunnan entsyymien ilmenemistavat, jotta saadaan parempi käsitys cPLA.n roolista aivoissa.

Lajiero
Etanolaminiglykofosfolipideissä (EtnGpl) oli arakidonihapon vaihtuminen kymmenen kertaa suurempi kontrollihiirissä kuin kontrollirotissa mikä on ehkä lajiero. Kontrollihiirillä oli vajetta ryhmän IIA sPLA2 entsyymistä. sPLA2 entsyymin spesifinen substraatti saattaa olla fosfatidyletanolamini(PE). tai sitten ero heijasti hiiren myeliinin valkean aineksen pienempää fraktiota verrattuna rotan aivon valkeaan ainekseen ja EtnGpl:n nopeampaa vaihtumista harmaassa aineessa kuin valkoisessa aineessa.

YHTEENVETO
Poistogeeninen eläin ei anna selkeää ymmärtämystä spesifisen geenituotteen normaalista roolista, koska sen fenotyyppi voi johtua primääristä geenin puutteesta aivan yhtä hyvin kuin sekundäärisistä muutoksista kehityksen ja kypsymisen aikana. Tässä suhteessa 50% reduktio aivon cPLA2 transkriptiossa aikuisrotalla (kroon.LiCl administraatio) ei muuntanut esteröityneitä arakidonihappojen ja DHA happojen aivopitoisuuksia , kun taas alensi arakidonihapon ( mutta ei DHA:n) vaihtumista aivojen fosfolipideissä, mistä voisi päätellä, että cPLA knockoutia osin muistuttava tila ( conditional knockout) voisi paremmin selvittää cPLA2 roolia kuin kokoiän poistogeenisyys. Siitä huolimatta cPLA2 poissolo koko kehityksen ja kypsymisen aikana johti moniin muutoksiin aivojen fosfolipidien kompositiossa, aivojen esteröityneitten arakidonihappojen ja DHA happojen redusoituneisiin määriin ja kinetiikan muuntumisiin aivojen arakidonihappojen aineenvaihdunnassa.

Lopuksi nämä tulokset osoittavat monia tapoja joilla cPLA poistogeeninen fenotyyppi voidaan edelleen tutkia, jotta cPLA:n säätelevä rooli aivojen struktuurille ymmärrettäisiin paremmin, ja miten se moduloi signaalinvälitystä ja myös mikä on sen rooli vaurioon liittyvissä mekanismeissa.

Nevertheless, the absence of cPLA2 throughout development and maturation results in multiple changes involving brain membrane phospholipid composition, reductions in the levels of brain esterified AA and DHA, and alterations in the kinetics of brain AA metabolism. Finally, these results identify multiple ways in which the cPLA2-/- phenotype can be further examined so as to better understand how cPLA2 regulates brain structure, modulates signal transduction, as well as aid in future studies investigating its role in mechanisms associated with injury. , 2002.
Artikkeli on vuodelta 2002